Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
John Carpenterin toimintaklassikko vuodelta 1981 Pako New Yorkista alkaa, kun Yhdysvaltojen presidentti John Harker (Donald Pleasence) joutuu tekemään pakkolaskun pahamaineiselle Manhattanin saarelle - leffan vaihtoehtoisessa tulevaisuusvisiossa Manhattanista on tehty vuosituhannen vaihteessa niin sanottu nolla-alue, jonne rikolliset ajetaan elelemään elinkautistaan. Rötössolttu Snake Plissken (Kurt Russell) patistellaan maanittelun ja kiristämisen yhdistelmän turvin hakemaan presidentti talteen, jotta Harker voisi osallistua arvopapereineen erääseen huippukokoukseen 24 tunnin kuluessa.
Pako New Yorkista seurailee avovankilamiljöössään taannoin arvostelemani Hyökkäys poliisiasemalle -klassikkofilmin teemoja, mutta Carpenterin kynäilemä tarina onnistuu jotenkin luikertelemaan kaikkien oikeasti kiinnostavien juonielementtien välistä ja ohitse. Tarinan dystooppinen alkuasetelma ei todellakaan lunasta odotuksia Nälkäpeleihin ja Battle Royaleihin tottuneen nykykatsojan silmissä, vaan kyseessä on kunnon toimintamätön sijaan vähän jopa seikkailuelokuvamainen harharetki slummiutuneella Manhattanilla. Pako New Yorkista ei kurkista Hyökkäys poliisiasemalle -leffan tavoin kauhean syvälle rikollisuuden tai syrjäytymisen kaltaisiin teemoihin, vaan vankilameininki jää lopulta varsin kulissimaiseksi lisäykseksi.
Manhattanille muilutetut vangit jäävät todella yksitasoisiksi tuttavuuksiksi, eikä omia valtapelejään edistävän Duke-konnan (Isaac Hayes) meininki juuri innosta katsojaa - sitä vastoin omia projektejaan varjoissa hiovien Brainin (Harry Dean Stanton) ja Maggien (Adrienne Barbeau) hatara liittolaisuus Snaken kanssa kannattelee hahmodynamiikkaa edes jossain määrin. Russell ei ole erityisen vakuuttava pääroolissa, ja omapäiseksi soolosoturiksi mainostettu hahmo taantuu leffan alussa vähän turhan helposti tottelemaan tiedustelupäällikkö Haukin (mainio Lee Van Cleef) haukahdusten tahdissa. Sitä vastoin oman elämänsä pelastettavaa presidenttiä esittävän Pleasencen roolityö on aika unohdettavaa seurattavaa. Hahmon omituinen sankarihetki leffan lopussa tuntuu vähän kummalliselta käänteeltä, kun tyypissä ei tapahdu elokuvan aikana minkään sorttista hahmonkehitystä, joka olisi valmistellut katsojaa noin räjähtävään lopputulemaan.
Pako New Yorkista on aikoinaan tuotettu varsin vaatimattomalla kengännauhabudjetilla, ja tehtävänsä tehnyt aika tuntuu vain korostavan tuotannollisten rajoitteiden myötä tehtyjä ratkaisuja. Ensinnäkin leffa tapahtuu pääasiassa yöaikaan, ja tarkoin rajatut ja vähän tuhnuiset kuvakulmat korostavat sitä, ettei Carpenterilla ja kumppaneilla ole ollut massia edes kunnollisiin ulkokuviin - kamera seuraa muutamaa vähän pidempää kamera-ajoa lukuun ottamatta Russelin liikehdintää sen verran lähellä hahmoa, ettei tuhoutunut ja ränsistynyt Manhattan pääse kunnolla esille. Pienoismalleilla esitetyt isommat lentelyt ja maalatuilla taustoilla loihditut New Yorkin siluetit hoitavat kyllä leiviskänsä, mutta elokuvan taika ei pääse tekemään työtään kunnolla. Lähikuvissa Blu-ray-version mainion terävä kuvanlaatu tekee kyllä kauppansa, mutta on vain harmi, että runsailla dialogikohtauksilla vuorattu elokuva ei oikein saa persoonallisista hahmoistaan mitään irti.
40-vuotias Pako New Yorkista on saanut juhlalaitoksensa kylkeen ison tukun ekstroja Carpenterin ja kumppaneiden kommenttiraidoista poistettuihin kohtauksiin sekä Plisskenin hahmoon pureutuviin dokumentteihin - pelaajakonkarit toki tietävätkin, ketä Hideo Kojiman superluikertelijaa takatukkainen silmälappusolttu on aikoinaan inspiroinut! Kaiken kaikkiaan uusintajulkaisu tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkistaa, mistä tässä pakoreissussa on kysymys, mutta kulttimaineestaan huolimatta Pako New Yorkista on harmittavan yksitasoinen ja lattea toimintapaukku.