Paint the Town Red VR voisi olla parempikin

Viimeisen päälle näyttävää ilmettä ei tarvita tekemään hyvää peliä. South East Gamesin virtuaalinen vokselimuksinta Paint the Town Red VR kääntää yksinkertaisen palikkailmeen osaksi pelimekaniikkaa hauskaksi voimavaraksi.

Ensimmäisen persoonan perspektiivistä pelattavassa Paint the Town Red VR:ssä ei ole lainkaan seurattavaa tarinaa. Peli keskittyy pelkästään useamman henkilön samanaikaisiin turpakäräjiin, joista pelaajan pitää selvitä voittajana. Yksinkertaista muksimista monipuolistetaan kolmella eri pelimuodolla, joissa ydintoiminnot pysyvät kuitenkin samoina.

Pelaaja voi esimerkiksi scenarios-osiossa valita vapaasti useammasta eri tilanteesta, kuten baarista tai discosta, missä aloittaa tappelun paikalla olioiden kanssa. Nämä realistiset ympäristöt tuntuvat pelin mielenkiintoisimmilta alueilta aloittaa tappelu. Alueiden tarjoamat aseet ja vastusten kirjo luovat hauskoja hetkiä turpakäräjien parissa. Descent on eniten tarinamainen pelimuoto, vaikkei asioita juuri selitetä. Pelaaja laskeutuu luolaan, jota täyttävät zombien lisäksi monenlaiset aggressiiviset oliot. Syvemmälle edetessä pelaajalle tulee mahdollisuus hyödyntää keräämiään rahoja erilaisten avustusten ostoon. Yliluonnolliset oliot ja synkkä sekä itseään toistava luolasto ei kehitettävistä tarvikkeista huolimatta jaksa innostaa kovinkaan kauan sisällöllään. Meno muistuttaa aika paljon Minecraftia. Arena-osio vie pelaajan nimensä mukaisesti verisille areenoille, joissa mätetään vastustajia ja vertaillaan tuloksia muun maailman kanssa.

Pelaaja hallitsee ehkä aavistuksen liian pitkiä palikkakäsiä sense-ohjaimia huitomalla. Tuntuma on hyvä, ja nyrkkien tiputtaessa vastuksia lattiaan tappelusta jää autenttinen hallinnan tunne jakaessa iskuja sekä suojautuessa oikeaoppisilla käsiliikkeillä ohjainten täristessä osumista. Nyrkkien heiluttamisen ohella hahmon saa potkaisemaan erillisestä napista, mikä kummasti myös hyppäyttää hahmoa aavistuksen eteenpäin. Taistelut eivät jää pelkkien raajojen heiluttelun varaan, vaan kättä pidempää on tarjolla ilahduttavan monipuolisesti. Alueet ovat pullollaan erilaista irtoroinaa, millä tehdä vahinkoa. Esimerkiksi tuolilla iskemisen lisäksi pelaaja voi heittää vastustajaa vaikka oluttuopilla tai lopettaa taistelut lyhyeen kolkatulta kokilta viedyllä veitsellä. Peli sisältää myös useita erilaisia ampuma-aseita pelaajan käyttöön. Ampumisessa on napakka tunne ja vahinko on kuolettava riippuen tietysti mihin sihtaa.

Pelin grafiikka tukee näppärästi pelattavuutta. Vokseleista rakennettu maailma ja sen hahmot reagoivat suoraan pelaajan toimintoihin. Palikoista kyhätyt hahmot muun muassa vaihtavat väriä ilkeästi punaisempaan sävyyn osumakohdista ja hajoavat paloiksi tarpeeksi kovan iskun myötä. Hahmojen laatikkopäät saattavatkin näyttää reikäisiltä kuin juustopalkki iskusarjan jäljiltä. Dynaamisesti hajoava ympäristö ja sen hahmot luovat varsin brutaalin mutta samalla autenttisen oloisen taisteluympäristön vokseliveren pulputessa. Vaikka maailmassa ei ylimääräistä roinaa juurikaan ole, yksinkertaisessa ilmeessä on tunnelmaa ja väkivaltaisen teeman myötä Paint the Town Red VR on kuin aikuisten Minecraft. Playstation 5 pyörittää vokselimättöä ongelmitta mutta meno on sen verran vauhdikasta, että lyhyemmänkin pelisession päätteeksi pientä huonovointisuutta on havaittavissa. Toisaalta huitominen kasvattaa myös kuntoa, sillä mikään ei kastele selkää hiestä niin kuin virtuaalinen kapakkatappelu.

Paint the Town Redin äänimaailmaan on kiinnitetty huomiota. Animaatiomaiset ääniefektit istuvat hyvin palikkailmeeseen, mutta ovat samalla jämäkät ja sopivasti yliammutut luomaan hyvää elokuvatappelun tunnelmaa. Tummanpuhuva musiikki nostattaa sopivasti jännitystilaa luolissa seikkaillessa hirviöiden parissa.

Paint the Town Red VR on hupaisa virtuaalimuksinta, jonka pelattavuus istuu toimintaa tukevan ilmeen kanssa hyvin yksiin. Harmillisesti pelin omaperäistä potentiaalia ei olla saatu vangittua kokonaisuudessaan ja pelkän tappelun asteelle jäävä peli tuntuu ennemminkin teknologiademolta kokonaisen pelin sijaan. Kyllä peli hauskasta urheilusta menee ja eri taistelumuodot antavat hieman sisältöä joukkotappeluihin, mutta kun eri pelimuotojen ja alueiden erot jäävät oikeastaan simppelin turpakäräjän visuaaliselle tasolle, ei kokonaisuus kovin pitkään innosta.