Omerta: City of Gangsters

Amerikka, mahdollisuuksien maa 1920-luvulla. Pelaaja aloittaa mitättömän maahanmuuttajan saappaista Atlantic Cityssä. On kieltolain aika, ja kieltolaki tuo aina mukanaan rikollisuuden. Vaikka tähtäimessä olisikin reilu työ, ajavat huonot olosuhteet hämärähommien pariin, ja kun joku on jo pistetty kylmäksi, ei paluuta ole. Myös velipoika saapuu vanhalta mantereelta, mutta hän päätyykin poliisin univormuun. Syntyy veljesten välinen kamppailu.

Omerta: City of Gangsters on sekoitus bisnessimulaatiota ja strategista rakentelua mafian malliin, jossa askel askeleelta vallataan kaikki kaupungin eri osa-alueet. Omasta panimosta saa olutta, jota voi myydä omistamiinsa salakapakoihin. Koska tämä on laitonta toimintaa, menevät kaikki rahat järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Likainen raha puolestaan pestään erinäisten toimien kautta, ja vaikutusvalta kaupungissa sen kuin kasvaa.

Vuoropohjaiseen taisteluun hypätään puolestaan silloin, kun mafiamiesten täytyy selvittää välejään kauppakumppaneiden, poliisien tai kilpailijoiden kanssa. Gangsterit liikkuvat vuoro vuorolta isometrisellä kartalla Jagged Allience: Back in Actionin tai XCOM: Enemy Unknownin tapaan. Toiminta on yhdistelmä taktista nokkeluutta ja tuuria. Aseistukseen vaihtoehtoja löytyy pesismailoista ja polttopulloista aina pakolliseen konepistooliin saakka. Tarpeen tullen myös nyrkki puhuu.

Taktiset kartat on jaettu sisä- ja ulkotiloihin, jotka vaativat kukin omat taktiikkansa. Onnistuminen riippuu tiimistä ja varustetasosta, ja hahmoilla on omat vahvuutensa ja taitonsa, jotka paranevat kokemuksen myötä. Kokemukseen liittyvistä ominaisuuksista löytyvät mm. taito, voima, rohkeus ja oveluus.

Omertassa tasot nousevat koko lössille eivätkä vain tehtävällä olleille miehille, mutta jos mielii uusia jäseniä, pitää alkaa palkata gangstereita. Parhaimmillaan mustia hattuja voi olla reservissä jopa viisitoista kappaletta.

Kehittäjät ovat toitottaneet taistelun rivakkaa tahtia, ja pelatessa käy nopeasti selväksi miksi. Tehtävään mukaan pääsee maksimissaan neljä miestä, eivätkä viholliset piileksi, vaan etsivät jatkuvasti pelaajan miehiä tähtäimeensä. Taistelu on ohi yleensä viidessä tai kymmenessä minuutissa. Tänä aikana ei saa tallentaa, mikä on ihan positiivinen päätös. Kaatunut gangsteri ei silti ole kuollut gangsteri, vaan vankilakeikka tai lyhytaikainen vamma ovat pahinta, mitä pahiksille voi sattua.

Gangsteri vankilassa on silti ainakin yhtä huono juttu kuin gangsteri arkussa. Tämä täytyy käydä vapauttamassa uudella tehtävällä tai lunastamalla palvelus joltain toiselta vaikuttajalta Don Corleonen tyyliin. Taisteluista voi myös paeta, mutta tappiosta seuraa ongelmia.

Toisaalta taistelut on mahdollista simuloida, jolloin parempi joukkue todennäköisemmin voittaa. Vaikka itse pelatessa saakin varmimmin aikaan parhaan lopputuloksen, on tämä joka tapauksessa tervetullut vaihtoehto niille, jotka haluavat keskittyä taloussimulaation saloihin. Se tuntuukin olevan Omerta: City of Gangstersin ydin.

Atlantic Cityssä on kaksikymmentä kaupunginosaa, joihin kaikkiin tutustutaan kampanjan aikana. Ne ovat myös kohtuullisen uskollisia esikuvilleen 1920-luvulta. Jokainen rakennus on klikattavissa ja yksittäisenkin asuintalon voi ostaa, jotta siitä voi kerätä vuokraa. Myöhemmin pyöritetään jo kasinoita ja sairaaloita. Jokaisella rakennuksella on myös kaksi tasoa, joilla siitä voi tehdä tehokkaamman. Joillakin niistä on myös epäsuoria vaikutuksia, kuten soppakeittiöllä, joka parantaa kansalaisten mielipidettä gangstereista.

Poliisia ei tietenkään saa unohtaa. Jokainen rikos nostaa rikollisten näkyvyyttä, ja yhteenotot poliisien kanssa ovat vaikeita, joten niitä kannattaisi välttää kokonaan. Aina kun ei löydy kätevää syntipukkia tai palvelusta lunastettavaksi. Toki poliisin voi lahjoa, mutta se käy kovin kalliiksi.

Kehittäjät lupaavat noin 20 tunnin kampanjaa, joka toimii pelin ytimenä. Ehkä kyseessä on tasapainotuskysymys, mutta tehtävistä karsittu vaihtoehtoinen hiekkalaatikkopelimuoto ei hirmuisesti innostanut. Alueet saa liian nopeasti haltuunsa ja parin tunnin päästä kaikki on nähty. Tropicossa sentään sai jatkaa rakentelua ja säätämistä, mutta tässä kaikki on ennalta asetettua. Peliin on kuitenkin suunnitteilla sekä kilpailullinen että yhteistyöpohjainen moninpelimuoto, jotka voivat pidentää elinikää kampanjan jälkeen.

Moninpeli tarjoaa perinteisen team deathmatchin, mutta mukaan lisätään myös variantti, jossa kaksi joukkuetta kilpailee rahasta tai turvan hakemisesta. Mahdollista olisi myös pankin ryöstäminen yhdessä tai kavereiden vapauttaminen vankilasta. Näiden kokeileminen jää kuitenkin johonkin tulevaan sessioon, sillä vielä moninpeliä ei tarjottu testattavaksi.

Omerta: City of Gangsters on rakennettu Tropico 4:n moottorilla. Toimintaan voi zoomata, yö ja päivä vaihtelevat, kuten tekee myös sää. Kadut ovat eläväisiä, ja aivan kuin kehittäjätkin huomauttavat, kansalaiset availevat sateenvarjoja, kun alkaa sataa. Autenttista karkeutta maailmaan kaipaisi silti lisää esimerkiksi poliisiautojen ja satunnaisten ammuskelujen muodossa.

Taloussimulaatio mafiamausteilla on siisti idea, ja kieltolaki tarjoaa tälle juuri oikean ympäristön. Taktiset taistelut ovat hyvä lisä, joka tuo peliin vaihtelua. Grafiikkakin on miellyttävää, joskaan ei mahtavaa. Kuultu musiikki jätti toivomaan vaihtelevampaa ääniraitaa lopulliselta peliltä. Vaikka hiekkalaatikko onkin hieman tylsä ja moninpelipuolen toimivuus on vielä auki, innostaa kampanja odottamaan Omerta: City of Gangstersin julkaisua.