
Keski-iän kriisi ajaa joitakin tekemään erikoisia hullutteluja ja irtiottoja arjesta, ja teemasta tuntuu irtoavan jokaiselle sukupolvelle ne omat komediansa. Uusinta antia tälle lajityypille tarjoaa Netflixin Me Time, joka on käännetty suomeksi nimellä Omaa aikaa. Mark Wahlberg ja Kevin Hart hoitavat työnsä hyvin, eikä moderneja ja progressiivisia tuulahduksia ole unohdettu.
Sonny Fisher (Hart) on keski-ikäinen perheenisä, joka on omaksunut kotona lapsia hoitavan koti-isän roolin. Vaimo Maya (Regina Hall) puolestaan työskentelee arkkitehtinä, ja tienaa perheen rahat. Toisenlaisen tien on valinnut samaa ikäluokkaa oleva vanha koulukaveri Huck Dembo (Mark Wahlberg), joka kutsuu Sonnyn juhlimaan 44-vuotispäiväänsä näyttävästi. Seurauksena on nykyajan kotkotuksille hyvällä tahdolla naureskeleva komedia, joka pysyy ehkä yllättävänkin hyvin kasassa.
Omaa aikaa kulkee tilanteesta toiseen Hartin henkilöhahmon kuljettamana, ja suurelta osin dialogin voimin. Puhetta riittää niin totta vie, mutta vuorovaikutus henkilöhahmojen kesken on onneksi luontevaa. Osa kohdatuista tilanteista lienee nimenomaan amerikkalaiselle yleisölle suunnattuja, mutta pääasiassa pohjoismainenkin katsoja ymmärtää homman nimen. Mukaan mahtuu paljon kaikenlaista kummallista. Onkin suorastaan pieni ihme, että sillisalaattimaisesta sisällöstä huolimatta kokonaisuus pysyy alusta loppuun kasassa.
Kuten jo mainitsin, elokuva haluaa seurata aikaansa, ja ottaa vahvasti modernit ja progressiiviset tuulahdukset huomioon. Sellainen tuntuma jää, että ensin on tehty käsikirjoitus, jonka jälkeen eri henkilöhahmojen ihonväriä, sukupuolta, uskontoa, kansallisuutta ja seksuaalista suuntautuneisuutta on ryhdytty muuttamaan nykyaikaan sopivan kirjavaksi. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, on jokaisen itse päätettävissä.
Kevin Hartin ja Mark Wahlbergin keskinäinen kemia kantaa hyvin koko rainan ajan, vaikka mitään erityisen syvällistä sanomaa ei olekaan tarjolla. Paitsi ehkä se, että elämä on valintoja, ja oppia voi loppuun asti. Kyllä tämän kertaalleen katsoo.