Nintendo Labo

Myönnetään, olin todella skeptinen Nintendon Labo-projektia kohtaan, kun sen ensitiedot julkaistiin. Pahvista taiteltavia askartelutehtäviä yhdistettynä Switchin kannettaviin ominaisuuksiin? Ei kovin jännittävältä kuulostava konsepti. Vaan Nintendo on Nintendo vaikka voissa paistaisi, ja niinpä myös pahvista on saatu aikaan yllättävänkin mielekästä puuhasteltavaa.

Isoja Labo-pakkauksia saapui julkaisun aikaan hyllyille kahdenlaisia: useampia erilaisia taittelutehtäviä sisältävä Variety Kit, sekä isompi robottirepun sisältävä Robot Kit. Molemmissa tekemistä on enemmän kuin aluksi saattaisi arvatakaan.

Variety Kit aloittaa lempeästi parilla todella helpolla taittelutehtävällä, mutta heittää sitten kehiin aikaa kolmattakin tuntia vaativia isompia, pikkutarkkoja tehtäviä. Esimerkiksi Labo-taloon aikaa saatiin kulumaan kokonainen iltapäivä. Robotin ja vaikkapa Labo-pianon rakentamiseen saa niin ikään varata reilusti aikaa, joten kiireisille rakentajille Labo ei oikein sovi. Aivan nuoremmille vaikeammat taittelutehtävät eivät myöskään sovellu. Taittelu ja etenkin tarrojen kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa.

Puuhastelu muistuttaa jonkin verran legoilla rakentamista. Pelkän pahvin lisäksi paketeista löytyy narua, kuminauhaa, tarroja ja muita tarvittavia rakennuspalikoita, joilla pahvi saadaan heräämään henkiin. Oli kieltämättä makea hetki tajuta esimerkiksi Labo-talon toimintaperiaate. Oikea joy-con toimii savupiippuna, mutta sen pohjassa oleva infrapunalukija tunnistaa erilaisiin rakennuspalikoihin lisättävät tarrat, jolloin esimerkiksi talon kylkeen pultattavalle napille tai kahvalle löytyy uutta käyttöä.

Vau-faktori ylittyy varsinkin ensimmäisten rakennusprojektien aikana taatusti. Omilla rakennelmilla leikkiminen on hauskaa puuhaa ja erilaisia yhdistelmiä ja ohjelmia on hauska testailla aikansa. Lähes aina lopputulos on todella kekseliäs ja kieltämättä ideana ennen näkemätön.

Vaan kuten legoissa, hupi lopahtaa nopeasti rakentamisen jälkeen. Toki jokaisen rakennelman kylkeen on tehty pelattavaa, mutta lähes poikkeuksetta kyseessä on yksinkertaisia ohjelmaleluja varsinaisen pelin sijasta. Ilmeisesti idea onkin ollut laittaa pääpaino rakentamiseen ja hetkelliseen kivaan pidempikestoisen hauskanpidon sijasta. Hintalappuun nähden tämä on tietysti harmi.

Erikoisempi ongelma liittyy pahviin itseensä. Rakennusmateriaalit ovat laadukkaita ja kestäviä, eikä pienempienkään liepeiden taittelussa tarvitse käyttää liiallista varovaisuutta. Pahvi on samankaltaista kuin esimerkiksi pizzalaatikoissa, eikä repeile helposti. Vaan kun rakennelma on valmis ja hupi siitä saatu, lopputulos pitäisi säilöäkin johonkin. Kuten Labo-laatikoiden koosta saattaa päätellä, rakennelmat ovat suht kookkaita ja monesta osasta koostuvia, eikä niitä ole järkevää purkaakaan. Lopputulokset ovat myös niin nättejä, ettei niitä kehtaisi pahvinkeräykseenkään työntää. Tällä hetkellä keittiön pöytäni on Aku Ankkojen sijaan täynnä Laboa.

Joka tapauksessa Labo on ehtaa Nintendoa: pähkähullulta kuulostava idea, josta kuitenkin on saatu aikaan hauska ja yllättäväkin kokonaisuus. Rakentelu on mukavaa aikansa ja etenkin ensimmäisten isompien rakennelmien kohdalla leuka loksahtaa taatusti. Aika näyttää millaiseksi Labo-perhe muodostuu, mutta koko perheen yhteisenä askarteluprojektina Labo on tuote ehdottomasti paikallaan.