Helsinkiläinen Frozenbyte jatkaa vahvuuksiensa työstämistä. Nine Parchments sijoittuu samaan maailmaan kuin menestyneet Trine-pelit ja painottuu samalla tavoin kimppapelaamisen iloihin. Lähtökohdat ovat simppelit. Velhoakatemian kirjaston voimakkaimmat taikapergamentit sinkoutuvat onnettumuuden seurauksena pitkin mantuja, ja niitä lähtevät etsimään jälki-istuntoon passitetut opiskelijat vähän kuin The Breakfast Clubissa konsanaan. Tarina ei ole erityisen mukaansatempaava, ja käytännössä seikkailu koostuu lineaarisesti etenevistä kentistä, joissa aina silloin tällöin pitää päihittää pomo periäkseen taikasivu takaisin. Pomotaistelut olivat kuitenkin mukavan nokkelia tapauksia. Kaikki eivät ole mieleenpainuvia, mutta varsinkin loppupäässä hoksottimia pitää käyttää mekaanisen sormitaituruuden lisäksi.
Taistelun suhteen Frozenbyte on löytänyt herkullisen "twin stick" -räiskinnän ytimen. Perusteet on helppo oppia, mutta syvyyttä ja haastetta löytyy runsaasti. Siinä samassa peli osaa olla armotonkin, eikä Hard-vaikeustaso heti alkuun ole suositeltava valinta, puhumattakaan Hardcoresta, jossa saa olla mukana pitkälle kehitetty hahmo. Vihollisten hyökkäykset ovat todella ärhäköitä, ja ne lyövät kilvillään ammukset takaisin. Varuillaan pitää olla koko ajan. Mikä kuitenkin tärkeintä, taikahyökkäysten heittely ja vihollisten väistely on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa.
Nine Parchements on myös hyvin tasapainossa yksin- ja moninpelin suhteen. Seikkailun pelaa mielellään soolona, mutta kaverin meno on tietysti entistä viihdyttävämpää, sillä tekoäly skaalaa vaikeustason pelaajamäärän ja menestyksen mukaan. Jos jyrää vihut kohtaamisesta toiseen, pistää peli vastaan enemmän eliittitason örmyjä varustettuna ties millä elementti-immuniteeteilla. Oikeiden taikojen käyttö eri tilanteissa onkin avain menestykseen. Niitä on hyvä valikoima, ja erilaisia yhdistelmiä riittää runsaasti, kunhan avaa uusia hahmoja.
Hahmojen saaminen rosteriin on vain turhan työlästä. Ne on sidottu pieniin haasteisiin kampanjan varrella, ja alussa pääsee käsiksi vain kahteen. Se on harmillista, sillä kylmiltään nelinpeliin joutuu valitsemaan samoja naamoja. Uusien sankareiden avaamiseen liittyvät minitehtävät ovat mukavia lisukkeita perustaisteluun, ja risteyksiä ja sivutehtäviä toivoisi olevan enemmänkin. Toisena valituksenaiheena uusiin hahmoihin ei pääse käsiksi kesken kampanjan, vaan jokaista varten on aloitettava omansa. Uutta hahmoa haluaisi tietysti kokeilla heti.
Toisaalta hahmojen ja taikojen avaaminen kannustaa kyllä uusintakierrokselle. Yksin Nine Parchementsin läpäisee muutamassa pitemmässä pelisessiossa 6-8 tunnissa, mutta sen jälkeen kokeiltavaa jää vielä runsaasti. Toisen pelikerran jaksaakin siksi helposti kaverin kanssa. Sen jälkeen vaihtelua saisi olla jo runsaammin. Koska eteneminen on lineaarista, samoja maisemia ei jaksa varsinkaan pelin alkupuolella tuijottaa hirveän montaa kertaa uudestaan. Onneksi nettimoninpelissä pääsee hyppäämään avuksi freesimpiin ympäristöihin, joita on tullut nähtyä harvemmin.
Nine Parchementsin ulkoasua ei ole syytä moittia. Se näyttää julmetun komealta, ja värikkäitä taustoja katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Mielikuvitusta on käytetty ihailtavasti ja musiikki nostaa sopivasti tunnelmaa. Erityisesti teemamusiikki jää soimaan päähän pelin jälkeenkin, sillä se toistuu ovelasti aina kentän lopussa. Kenttien visuaalisessa suunnittelussa ainoa merkittävä miinus tulee siitä, että niistä tuppaa putoamaan turhan herkästi. Varsinkin Blink-teleporttiväistön käyttämisessä oppii pakosta varoivaiseksi, sillä vahinkokuolemia kasautuu paljon. Lisäksi kentät ovat staattisia; tuhottavia esineitä, saati sitten salaisuuksia, tulee vastaan vain harvoin.
Kaiken kattaen Nine Parchments on hyvä peli ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos kaverit löytyvät coop-rientoon. Silti samaan hengenvetoon on kerrottava, ettei peli ole vailla ongelmiaan. Osa ideoista on jäänyt vähän keskeneräisiksi, eikä mielekästä tekemistä löydy taistelun lisäksi liiemmin. Kenttiin on ripoteltu hieman kerättäviä taikasulkia ja arkkuja, mutta jälkimmäisistä löytyy vain aniharvoin mitään mielenkiintoista. Erilaiset taikasauvat tarjoavat jotain konkreettisia hyötyjä, mutta pieni määrä kehityspisteitä ja puhtaasti kosmeettiset hatut lähinnä ärsyttivät. Pelin ydin on kuitenkin kunnossa, hahmonkehitys miellyttävän suoraviivaista ja tunnelma on kohdallaan. Toivottavasti Frozenbyte pääsee rakentamaan tämän hyvän perustan päälle. Vapaamman maailman, epälineaarisemman rakenteen ja mielenkiintoisemman tarinan kanssa jatko-osasta voisi kehkeytyä loistava peli.
Jälkikirjoitus: Peliä julkaisussa vaivanneet pahimmat tekniset ongelmat ovat korjattu päivityksillä. Testasin Nine Parchementsin Nintendo Switchillä enkä havainnut tallennuksissa tai verkkopeleissä julkaisuraporteissa mainittuja ongelmia.