NHL 25. Taas on se aika vuodesta, kun suomalaisten suosikkiurheilun julkaisu tulee tuoreena ulos - ja totta kai täysihintaisena. Yksi positiivinen seikka pitää mainita heti kärkeen: tämä painos on saatavilla vain seuraavan sukupolven konsoleille. Miksi se on positiivinen asia? Otteluiden löytäminen helpottuu ainakin ennakkoon huomattavasti, kun alustojen ristiinpelaaminen on mahdollista, ja edellisen sukupolven kiekkofanit kasvattavat nykysukupolven pelaajamäärää.
Yksi merkittävimmistä uudistuksista on nimeltään ICE-Q-järjestelmä, joka mahdollistaa rintamasuunnan maalia kohti ja tekee osaavissa käsissä puolustuksen laukausten blokkaamisen vaikeammaksi. Myös tekoälyä on parannettu, joka näkyy parhaiten paikanvaihtotilanteissa, kun esimerkiksi puolustaja lähtee nousemaan lähimmän hyökkääjän kaistalta ylöspäin. Henkilökohtaisesti kaipaisin kuitenkin mahdollisuutta antaa tarkat ohjeet tekoälylle, vaikka taktiikat hieman paikkaavatkin tätä puolta. Vai mitä sanoisitte, mikäli tietokoneen ohjaama luistelija osaisi tunnistaa tulevan paineen ja syötellä hanakammin? Toki vika voi olla myös ihmispelaajan sijoittumisessa, ettei syöttöjä napsu useammin ilman pyyntöä, mutta esimerkiksi AI-pelaajan kiekon suojaaminen olisi joskus mahtava juttu suoraviivaisen puskemisen sijaan. Eteenpäin on silti menty niistä ajoista, kun tekoälykiekkoilijan pystyi kiertämään liiankin helposti, ja vastapainona reaktioaika oli yhden millisekunnin luokkaa irtokiekkojen kanssa, joka oli mahdoton tilanne ihmispelaajalle ilman rautaista ennakointia.
Fyysisen pelin osalta koettiin NHL 24:ssä melkoinen mullistus, kun kentällä nähtiin lonkkataklauksia tuon tuostakin, sillä tutut taklaukset eivät toimineet enää yhtä helposti peliohjaimen oikean tatin avulla. Moinen on toki tottumiskysymys, mutta nyt tähän on saatu lisää tasapainoa, ja kaksinkamppailuihin on saatu lisää ilmeikkyyttä. ICE-Q:n ansiosta hyökkääjillä on nyt enemmän keinoja ohittaa vastustajan kenttäpelaajia, joka tekee pelistä kiekollisena hauskempaa. Kenttätasapaino pysyy tästä huolimatta tasapainoisena reaktiivisuuden ja toimivien säätöjen avulla ainakin perusasetuksilla. Halutessaan voi toki säätää eri asioita yhtä monipuolisesti kuin ennenkin.
Koin myös, että jäähytasapaino on saatu järkevälle tasolle, ehkä parempaan kuntoon kuin koskaan aikaisemmin näin varhaisessa vaiheessa. Muistelen kauhulla NHL 19 -painosta, jossa suurin piirtein joka toisesta mailapuolustuksen liikkeestä napsahteli kaksiminuuttisia, vaikka kuinka olisit yrittänyt pelata kiekkoa vastapuolen luistinten sijaan, ja loppujen lopuksi uudet asetukset lakaistiin maton alle uudella päivityksellä. Joskus kuitenkin näkyy erittäin outoja vihellyksiä, kun esimerkiksi poispäin liikkuva pelaajani sai jäähyn vastapuolen kiekkoilijan törmätessä tähän selkäpuolelta? Painoin itsekin taklaussuuntaa, mutta poispäin, ja silti jouduin rangaistusaitioon. Silti vihellysten taso on hyvällä mallilla, vaikka pieniä lapsuksia joskus tuleekin vastaan.
Yksinpelaajan pääpelimuodot ovat ne vanhat tutut, eli Be a Pro, Franchise Mode ja HUT. Pelimuotoihin on lisätty joitakin pieniä uudistuksia esimerkiksi sopimusneuvotteluiden ja haastattelujen myötä, mutta rehellisesti sanoen: ketä oikeasti kiinnostaa, paljonko faneja sinulla on kaukalosuoritteittesi perusteella? Tällä on silti etuja sopimusneuvotteluissa, jolloin sopimukseen voidaan esimerkiksi asettaa pykälä myyntikiellosta toiseen joukkueeseen. Tuttuun tapaan omalle kiekkoilijalle voi hankkia tehosteita ansaittujen pisteiden avulla kaukalon otteisiin peilaten, mutta silti ajattelen, että ei tämä mikään seikkailuroolipeli ole. Fiksumpaa olisi saada lisätaitoja jäällä tapahtuvien onnistumisien kautta, tai vastaavasti menettää niitä, mikäli vaikkapa puolustaminen ei ole oma juttu.
Ja mitäpä olisi NHL-skene ilman niin sanottuja riitapukareita kahden sähköisen joukkueen ottaessa yhteen? Tämä tulee parhaiten esille etenkin Franchise-moodissa, jossa kilpakumppanien ympärille muodostuu tarinoita ja keskinäistä skismaa. Eniten tämä näkyy tietyissä X-Factor-tempuissa, jotka ovat mahdollisia vain Rivalry-kamppailuissa. Tämä on oikein piristävä asia myös oikeassa jääkiekkomaailmassa rapakon takana, ja se saa fanit innostumaan. Mainittakoon samalla, että suosituksena ohjaimen tärinä kannattaa pitää päällä, sillä katsomon yltyessä raivokkaaseen kannustamiseen, välittyy sama efekti sykäyksittäin ohjaimen kautta käsiin, joka luo kivasti tunnelmaa.
Ulkoisesti ollaan myös menty eteenpäin, sillä jääkiekkoareenat tuntuvat nyt elävämmiltä ja yksityiskohtaisemmilta. Esimerkiksi jää tuntuu aidommalta ja tarkemmalta, luistinten piirrot ovat saaneet realistisemman ilmeen. Isoin syy yksityiskohtaisempiin uudistuksiin lienee siirtyminen täysin seuraavan sukupolven konsoleihin, kun edellinen ei ole enää jarruttamassa. Mukaan on lisätty myös uusia animaatioita, joissa esimerkiksi valmentajat kommunikoivat enemmän pelaajien kanssa, ja he myös haastavat tuomareita ja kyseenalaistavat annettuja jäähyjä.
Eniten kritiikkiä jaan teknisestä toteutuksesta siltä osin, että pelin sisällä tapahtuvat synkronoinnit saattavat pahimmillaan jopa pilata koko ottelun. Nämä on vahvasti olettaen suunniteltu viiveen vähentämiseksi, mutta synkronointi on joissakin tapauksessa esimerkiksi pilannut aloituksia, kun toiminto ei ole häipynyt ruudulta ajoissa, ja vastustaja on poiminut kiekon aloituksesta kuin kypsän marjan. Mikä pahinta, joskus synkronointi-ikkuna ei ole kadonnut ruudulta ollenkaan, ellet sitten ota aikalisää tai pääse siitä eroon erätauon kautta.
Kokonaisuutena olen kuitenkin pitänyt tämänvuotisesta painoksesta, mutta kaukalon tapahtumat ovat aina olleet se ykkösjuttu. Henkilökohtaisesti en siis välitä kaukalon ulkopuolisesta toiminnasta, kuten valmennusportaan kanssa keskustelemisesta, lehtimiesten haastatteluista tai vaikkapa sopimusneuvotteluista. Itselleni ykköspelimuoto on vuodesta toiseen ollut EASHL, mutta se vaatii hieman enemmän lihaa luiden ympärille ennen kuin siitä voi kertoa enemmän, ja tähän palaamme myöhemmin Gamereactorin sivuilla.
Tähän mennessä pureskellun sisällön myötä olen kokenut NHL 25:n tutuksi ja turvalliseksi, ja pienet parannukset piristävät aina mieltä. Kyseessä on ainakin hieman enemmän hintansa arvoinen viimevuotiseen verrattuna, näin uskaltanee sanoa. Kyseessä on edelleen se paras ja ainoa jääkiekkopeli markkinoilla, mutta arvo tulee enemmän pelattujen tuntien massiivisesta määrästä ja voittojen kautta ainakin omalla kohdallani. Arvosanaan voi lisätä yhden pykälän lisää, mikäli myös kosmeettiset lisäykset ovat tärkeitä.