NHL 20

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

EA:n NHL-sarja on sellainen tapaus, jota tuli vuosikausia sitten pelattua aivan liikaakin. Tosin pelistä peliin jatkuvat ongelmat tappoivat lopulta oman innostukseni, ja olenkin pitänyt sarjasta useamman vuoden tauon. Olikin mielenkiintoista palata sen pariin ja katsoa, kuinka paljon sarja onkaan vuosien varrella muuttunut.

Ensimmäisenä pelin sisältö vaikuttaa lukuisine pelimuotoineen suorastaan tursuavan tekemistä. Oman virtuaaliminänsä voi lähettää keräämään mainetta ja kunniaa NHL-areenoille. Jos haluaa suunnitella suurempia kuvioita, voi ottaa jonkun NHL-joukkueen hallintaansa ja yrittää sen luotsaamista kaudesta toiseen. Tai sitten voi luoda oman joukkueensa keräilemällä virtuaalisia keräilykortteja HUT-pelimuodossa. Vai haluatko vain pelata nopeaa arcade-kiekkoa lammen jäällä muita pelaajia vastaan virtuaalisella minälläsi? Tämä onnistuu Chelissä. Erilaisia pelimuotoja on niin paljon, että kaikille luulisi löytyvän jotain.

En ala käymään läpi pelin kaikkia osa-alueita, vaan teen tässä nyt karkean jaon kahteen eri luokkaan: yksin- ja moninpeliin. Useita pelimuotoja kun voi pelata joko yksin tai sitten muita pelaajia vastaan, joten sen myötä päästään kiinni molempien hyviin ja huonoihin puoliin.

Yksinpelaajille tosiaan olisi tekemistä vaikka kuinka paljon, ja etenkin oman seuran luotsaaminen Franchise-pelimuodossa on tänä vuonna todella hauskaa. Mukana on mahdollisuus palkata erilaisia valmentajia, joilla on omat tyylinsä. Heidän ja pelaajien näkemysten sovittaminen yhteen luo kiinnostavia haasteita. Pelimuodossa tuntuu olevan aiempaa enemmän syvyyttä, ja tällainen managerointi on oma suosikkini lähes missä tahansa urheilupelissä.

Yksin jäällä viihtyville sanottakoon kuitenkin varoitukseksi, että pelin tekoäly on edelleen ihan järjettömän kehno. Tämä oli yksi syy, miksi pelisarja jäi vuosia sitten minulla tauolle, eikä EA tunnu oppineen vuosien varrella mitään. En voinut uskoa silmiäni, kun onnistuin pelistä toiseen jäädyttämään vastustajan pelaajat täysin. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti vain estämällä kiekolliselta pelaajalta syöttölinjat, jonka jälkeen hän ei tiedä yhtään, mitä tehdä. Samalla muut pelaajat usein vain pysähtyvät jäälle, ja odottavat kunnes kiekollinen pelaaja saa tehtyä onnistuneen syötön tai kynäiltyä itsensä puolustajan ohi. Omat joukkuetoverit eivät myöskään osaa sijoittua mitenkään järkevästi ja jäällä nähdään tämän tästä 3-4 pelaajan häröpalloja.

Tietokone pyörittää myös kaikilla joukkueilla hyvin samanlaista peliä, joten on hyvin vaikea huomata eroja seurojen välillä. Tämä tekee aiemmin mainitsemastani oman seuran luotsaamisesta aika tylsää, koska vastaan asettuu oikeastaan aina sama joukkue eri pelipaidoissa. Tekoälyä saa rukattua vähän paremmaksi asetuksia säätämällä, mutta tämä ei tietenkään kanna netissä pelattaviin pelimuotoihin, joissa koneen ohjastamat ukot on lukittu idiooteiksi.

Moninpelin puolella asiat voisivat olla paremmin, mutta tässä taas nähdään sama ikuisuusongelma. Pelaajat kun pyrkivät armotta hyödyntämään pelistä löytyviä heikkouksia. Alkaa olla todella turhauttavaa nähdä, kuinka vastapuoli yrittää aina vain tiettyjä kikkoja, joiden onnistuessa maaleja ropisee liian varmasti. Tämän myötä esimerkiksi Chel-pelit kävivät ainakin itselleni todella nopeasti tylsiksi, koska vastapuoli yritti aina, jatkuvasti, ihan koko ajan niitä samoja lähes varmoja kikkamaaleja. Parasta moninpeli on edelleen saman sohvan ääressä viihtyvän kaveriporukan kanssa, jossa voi sopia reilun pelin säännöt.

Ulkoasultaan peli on suurimmaksi osaksi mukiinmenevää katsottavaa, tosin siitä löytyy muutamia erittäin hyviä ja huonoja puolia. Hyvinä mainittakoon vaikkapa lukuisat uudet laukaisuanimaatiot, joita tuntui riittävän joka lähtöön. Maalejakin ropisi aikaisempaa monipuolisemmista vedoista. Hidastukset ovat parhaimmillaan todella näyttäviä, kun kiekko lähtee hidastetusti lavasta kohti sitä verkon yläkulmaa. Huonoja piirteitä ovat ajoittain todella nykivät animaatiot, joita näkee etenkin silloin, kun estää tekoälyn etenemistä. Lisäksi hidastuksien lähikuvissa nähdään välillä todellisia neanderthaleja, eivätkä he muistuta lainkaan oikeita esikuviaan. Selostuspuolelle on sentään saatu uusia ääniä, tosin toivottavasti vuoden myötä heille lisätään uusia repliikkejä. Nyt perusreplat alkavat toistaa itseään todella nopeasti, joskin mukana on aika paljon tiettyihin tilanteisiin hyvin sopivia heittoja.

NHL 20 on jopa vuosien tauon jälkeen hieman liian tuttu tapaus. Tekoäly on edelleen idioottimainen, mikä syö intoa parhaalta pelimuodolta eli oman joukkueen luotsaamiselta vuodesta toiseen. Netissä pelaamisen ilo kuolee taas siihen, että muut yrittävät vain runnoa niitä samoja kikkamaaleja ad nauseam. Mutta kyllä tästä saa taas hupia kaveriporukalla saman ruudun ääressä. Siihen tämä peli on edelleen aivan omiaan.