Neljä Playstation Vita -peliä pikatestissä

PROJECT: SOUND SHAPES
Toistaiseksi vielä ilman lopullista nimeä oleva Project: Sound Shapes lukeutui ennakkotapahtuman yllättäjiin. Pohjimmiltaan kyseessä on verrattain yksinkertainen 2D-tasohyppely, jossa ohjataan palloa läpi huoneiden kohti maalia. Pallo voi liimautua joihinkin pintoihin, pompata pois toisilta ja tuhoutua mistä tahansa, mikä hohtaa punaisena. Pelin todellisen mekaniikan ymmärtääkseen on sujautettava korville kuulokkeet; Sound Shapes toimii kuin low-fi Rez, jonka musiikkia on remiksattu levysoittimella. Kaikki vihollisten liikkeet on ohjelmoitu vastaamaan kentän taustalla soivaa biittiä, mikä mahdollistaa hyppyjen ajoittamisen puhtaasti rytmiin nojaten. Kerättävät esineet kasvattavat äänimaailmaa, ja äänimaailman monimutkaisuus paisuu pelissä edetessä.

Kaikki kentät on luotu editorissa, joka muistuttaa enemmän sävellysohjelmistoa kuin mitään muuta. Pelaaja voi lisätä tiettyyn instrumenttiin pohjautuvia komponentteja kehittääkseen rytmiä ja muovata komponenttien fyysisiä attribuutteja muovaamalla raidan sävelkorkeutta. Kuka tahansa voi pelata kenttää, rakentaa sen päälle jotain uutta, remiksata sitä ja heittää sen takaisin jakoon sosiaaliseen verkostoon, joka on pelin elämänlanka.

Sound Shapes on yksi niistä peleistä, jotka välttävät tyypilliset pelinkuvaukset ja vaativat todennäköisesti uuden termistön kehittämistä täsmällisen kuvauksen muodostamiseksi. Se ei ehkä näytä ihmeelliseltä, mutta jotain pelistä kertoo, että sen vuoksi Sonyn tilaisuus venyi lähes 40 minuuttia yliajalle. Peli oli melkein kuin piilossa Super Stardustin ja Resistance: Retributionin ehostetun Vita-version välissä, mutta tilaisuuden loppupuolella ihmiset rynnivät pelin ääreen puhtaasti puskaradion ansiosta. Pakko tosin varoittaa: Sound Shapes pakottaa hankkimaan laadukkaat kuulokkeet.

SUPER STARDUST DELTA
Suomalaisen Housemarquen Super Stardust Delta edustaa Vitalla jotain tuttua, onhan peli periaatteessa nähty jo sekä PS3:lla että PSP:llä. Se näytti kuitenkin sädehtivältä NGP:n viisituumaisella ruudulla. Super Stardustia tuntemattomille kerrottakoon, että kyseessä on Asteroids-tyylinen avaruusräiskintä, jossa hyödynnetään toista tattia aluksen ohjailuun planeetan ympärillä ja toista kivien ja romun räiskimiseen pienemmiksi paloiksi. Ja peli tuntuu löytäneen luonnollisen kodin uudelta kannettavalta.

Vitan versio ei poikkea suuresti aiempien versioiden hyväksi havaitusta ydinmekaniikasta, mutta Housemarque lupaa tuoreita pelimuotoja ja useita lisäyksiä, jotka hyödyntävät käsikonsolin mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Vitan gyro-sensorin ansiosta pelissä on mahdollista kääntää kameraa sivuille kallistamalla itse konsolia. Konsolin ravistaminen puolestaan aktivoi koko ruudun laajuisen räjähdyksen. Kosketusnäytön napautus laukaisee kosketuskohtaa kohti ohjuksen. Mutta kaikkein makein yksityiskohta hyödyntää konsolin takapuolen kosketuspintaa. Pinnan pyyhkäisy ylös- tai alaspäin laajentaa tai supistaa hyökkäyssädettä. Laajempi säde mahdollistaa pitemmän ampumaetäisyyden, kun taas lyhyempi säde lisää tehoa lähietäisyydellä.

LITTLE DEVIANTS
Little Deviants on bilepeli, joka pursuaa mielenkiintoisia minipelejä. Ulkoasu on söpöhkö, kyllä, mutta Little Deviants lienee paras esimerkki Vitan kyvyistä. Tämä johtuu siitä, että se hyödyntää kutakuinkin konsolin jokaista ominaisuutta. Kehittäjä sanoo edelleen kehittelevänsä uusia käyttökohteita ominaisuuksille, mutta jo tällä haavaa minipelejä riittää kolmekymmentä ja risat.

Minipelit vaihtelevat pituudeltaan useimmiten noin 10-15 välillä. Tämä on riittävästi peleihin syventymiseen, mutta myöskään pitkästyminen ei ehdi iskeä. Hole Roll Controllissa tarkoituksena on ohjata pallo kentän loppua merkitsevään portaaliin, ohi talojen ja pahojen robottien. Tämä ei kuitenkaan onnistu laitetta kallistelemalla, vaan konsolin takapaneelia painamalla tasaiselle kentälle nostatetaan palloa pyörittäviä mäkiä.

House of Whacksissä asetutaan kolme kertaa kolme -kokoa olevan ruudukon eteen ja yritetään osua määrättyihin esiin hyppääviin elukoihin. Tämäkin idea on periaatteessa tuttu ties miten monista peleistä ja huvipuistoista, mutta pelaajan on käytettävä joko kosketusnäyttöä tai takapaneelia riippuen siitä, mihin suuntaan elukat osoittavat. Tämä osoittautui yllättävän hämmentäväksi - ja myös hauskaksi.

Botz Blast puolestaan muistuttaa Nintendo 3DS:n lisätyn todellisuuden Face Raidersia. Pelissä räiskitään ilkeitä lentäviä robotteja, jotka hyökkäävät taustakameran kuvaan. Robotit lentelevät virtuaalisesti joka suunnassa, joten vain pyörimällä konsolin kanssa ympäriinsä voi paljastaa kaikki hyökkääjät. Depth Charge oli testatuista minipeleistä pisin, ja siinä ohjataan omaa sukeltajaa läpi vedenalaisten sokkeloiden, aikapommin tikittäessä. Tämäkin peli hyödyntää Vitan liikuttelun tunnistavaa gyroskooppia.

Little Deviants nousi esiin tapahtuman toisena yllättäjänä. Kyseessä tuntuisi olevan varsin viihdyttävä minipelikokoelma. Vielä kun peliin saataisiin online-tulostaulut ja moninpeli, paketti olisi valmis.

REALITY FIGHTERS
NGP:n kameraa "fiksusti hyödyntävä" Reality Fighters on käsikonsolin toistaiseksi ainoa 1 vs 1 -taistelupeli. Se kerää pisteitä ennen kaikkea omituisuudellaan. Mukana on kuusitoista taistelutyyliä, jotka ulottuvat klassisesta kungfusta erikoisempiin tyyleihin, kuten discoon ja zombiin. Näppäinasettelu kallistuu Mortal Kombatin suuntaan; kaksi näppäintä on omistettu potkuille ja kaksi iskuille. Erikoisliikkeet ja -aseet mukaan lukien kaikilla hahmoilla on noin kahdeksankymmentä liikettä.

Peli hyödyntää Vitan kahta kameraa tehokkaasti. Etukamera kaappaa pelaajan kasvot ja liimaa kuvan oman taistelijan pärstäksi (hahmolle voi valita minkä tahansa taistelutyylin ja mitkä tahansa avatut vaatteet). Takakameran käyttö on kuitenkin kunnianhimoisempaa. Kameraa voi käyttää otteluiden käynnistämiseen erityisten AR-korttien päälle, mutta jo kameran osoittaminen tavalliseen huoneeseen tai ulos kadulle riittää ottelun taustaksi. Esimerkiksi tavallinen toimistohuone muuttuu konsolin ruudulla taisteluareenaksi.

Toiminto on jännittävä, mutta ei suinkaan aukoton. Taistelijat esimerkiksi peittävät kaiken takana olevan, mutta näiden editse kävelevä henkilö ei peitä taistelijoita. Ongelma on ilmeinen, mutta se rikkoo pelin hakeman lisätyn todellisuuden illuusion helposti. Ja jos kädet väsyvät konsolin pitämiseen suorassa, perspektiivi voi vääristyä.

Peliin sisältyy lisäksi 3DS:n Street Passia muistuttava ominaisuus, jossa ohi kulkevan henkilön Vita voi automaattisesti napata sinun taistelijan mukaansa. Kun toinen henkilö seuraavan kerran pelaa peliä, mukaan tarttunut hahmo esittää haasteen. Jos henkilö voittaa haasteen, saa hän "lainahahmon" pysyvästi omaan hahmovalikoimaansa, ja mukana tulevat myös kaikki hahmolla avatut bonukset.

Mitä itse taistelusysteemiin tulee, Reality Fighters tuskin nousee lajityypin huippujen tasolle. On silti hienoa nähdä kehittäjien kokeilevan uudenlaisia juttuja sen sijaan, että rahastettaisiin kuluneella kloonilla.

Lue lisää Playstation Vitasta.