Need for Speed Payback

Kevyen arcade-rallin ystävät arvostivat korkealle Electronic Artsin Need for Speed -sarjaa 2000-luvun puolivälissä. Nykyään nämä ajopelit ovat lähinnä vain varjo entisestä. Need for Speed Payback on kaikkiaan 23. osa pitkäikäisessä pelisarjassa. Tarjolla on Hollywoodista innoittunut ympäristö, tarinavetoinen meno ja uusittu autojen päivitysjärjestelmä.

Paybackin toiminnallisen tarinan aikana seurataan kaikkiaan kolmea eri hahmoa, jotka etsivät kostoa tultuaan The Housen pettämäksi. Kyseessä on hämärä jengi, joka hallitsee kovasti Las Vegasia muistuttavaa Fortune Valley'a. Päähenkilöt ovat nopeusriippuvainen Tyler Morgan, Lontoon katujen kasvatti Mac ja pakoautojen ajajana kunnostautunut Jess. Hahmojen välillä on tarinan kuluessa monenlaista dynamiikkaa, ja välivideot esitetään perinteisen tietokonegrafiikan voimin. Enää siis ei nähdä aiemmista osista muistettavia ihmisten näyttelemiä niin sanottuja live action -pätkiä.

Erilaisia kisatyyppejä on viisi: Drift, Drag, Off-road, Race ja Runner. Nämä muodostavat tehtäväketjuja, joita suoritetaan kutakin jollakin kolmesta päähenkilöstä. Uutena tuttavuutena ovat ryöstökeikat, joiden aikana varastetaan kalliita urheiluautoja ja paetaan poliisien helikoptereita. Nämä osiot ovat tarinan ehdottomia huippuhetkiä varsinkin silloin, kun koko kolmikko toimii yhdessä rinta rinnan. Huono puoli on siinä, että suurin osa toiminnasta tapahtuu välivideoissa eikä suinkaan itse pelaamisen aikana. Näin takaa-ajot ja muut toiminnot muuttuvat hiljalleen itseään toistaviksi ja tylsiksi. Toisaalta samalla ne tuovat toivottua vaihtelua perinteisiin tehtävätyyppeihin, joita Need for Speed -sarjalta on totuttu odottamaan.

Tarinatehtävien lisäksi meno muistuttaa turhan paljon Forza Horizonia. Kentässä on nopeusansoja, hyppyreitä, driftaushaasteita ja kerättävää tavaraa, joiden avulla voi ansaita hieman lisää valuuttaa. Uusia autoja varten on etsittävä pitkin maita ja mantuja erilaisia osia, jonka jälkeen pääsee käsiksi harvinaisempiin pirsseihin. Sivutehtävät tuovat toivottua vaihtelua, joskaan mitään erityisen uudelta tuntuvaa niissä ei ole.

Las Vegasin teemaan soveltuvasti pääsee myös lyömään vetoa. Panoksena voi olla esimerkiksi tietyn aikaa ykkössijalla pysytteleminen tai vaikka tuhon aiheuttamista. Palkintoja tietysti jaetaan sen mukaan, miten todennäköiseltä vedon täyttäminen vaikuttaa. Vedonlyönti nivoutui miellyttävällä tavalla osaksi Fortune Valley'n omaa identiteettiä, joka tekee haasteiden suorittamisesta mielekkäämpää. Pisteenä iin päällä niin sanotut Autolog-haasteet rohkaisevat olemaan parempi kuin joku muu verkossa pelaava, ja tämä toki innostaa aina parempaan suoritukseen kilpailuhenkisiä pelaajia.

Paybackin huonoin osuus ovat sen speed-kortit. Päivityksiä ei osteta suoraan varikolta pelin sisäisellä valuutalla, vaan niihin käytetään tietty määrä kutakin osaa toimittavia speed-kortteja. Kisoissa pärjätäkseen oman auton on oltava tietyllä speed-korttipistetasolla, ja tämä tason grindaaminen tekee etenemisestä liian hidasta ja vaivalloista. Omaa etenemistään voi nopeuttaa tekemällä mikromaksuostoksia (kuinkas muuten). Lisäksi uuden auton ostaminen tuntuu siltä, että juuri vaivalla tehty edellisen auton tuunaaminen on aloitettava kokonaan alusta. Tämä ei millään tavalla rohkaise ostamaan uusia autoja, vaan ainoastaan hiomaan jo hallussa olevaa kärryä alati paremmaksi.

Need for Speed Paybackissa on kaikkiaan 78 autoa ostettavaksi klassikoista moderneihin vauhtipirsseihin asti. Autojen ohjaustuntuma on yllättävän hyvä, ja jokainen ajokki näyttää omanlaiseltaan. Melkein mitä tahansa aiempaa sarjan peliä pelanneet tietävät, miltä ohjaus tuntuu uusimmassa Need for Speedissä.

Yksi edelliseen peliin kohdistuneista valituksista oli se, miten tyhjältä ja kuolleelta avoin maailma tuntui. Moinen ei vaivaa Fortune Valley'a. Maisemat on jaettu selvästi eroaviin aavikkoalueisiin ja kaupunkien katuihin, joissa neonvalot vilkkuvat öisin. Vuorokaudenajat vaihtuvat ja samoin säätilat. Frostbite-pelimoottorin avulla ruudunpäivitys pysyy tasaisena ja liukkaana, joten tuloksena Need for Speed on teknisesti sujuva ja graafisesti näyttävä. Myös kuultavat kappaleet ja äänet yleensä ovat modernilla tasolla loistokkuudessaan.

Yksi asia avoimesta maailmasta puuttuu: poliisit. Tämä on harmillista, sillä aiemmissa peleissä ne mieleenpainuvimmat tilanteet koettiin usein juurikin poliiseja pakoon kaahaillessa. Jessin tehtävissä on mukana pakoajoa, joka tapahtuu tiettyjen tarkistuspisteiden kautta. Toisin sanoen pakoa ei voi suorittaa vapaasti omaa luovuuttaan ja improvisointikykyä hyödyntäen. Hauskaa on kuitenkin poliisien puskeminen pois tieltä hieman Burnout-pelien malliin.

Verkkopeli käyttää nyt erillistä aulajärjestelmää, joka tekee peleihin liittymisestä mukavaa ja helppoa. Harmillisesti pelimuotoja ei liiaksi ole. Kisoja käydään seitsemän muun kuskin kanssa kaikkiaan viidessä eri rallissa, jotka ovat vain perinteisiä nopeuskisoja. Esimerkiksi kiihdytys- ja driftauskisat puuttuvat kokonaan. Oikeita ihmisiä vastaan ajaminen on aina hauskaa, mutta enemmänkin olisi voinut olla tarjolla.

Sieltä sun täällä viallisen pinnan alla Need for Speed Payback on lopulta kokemisen arvoinen ajopeli, joka tarjoillaan vaikuttavan näköisen avoimen maailman ja tarinavetoisen yksinpelin kera. Payback korjaa edellisen pelin ongelmat, mutta samalla se tuo mukaan joukon uusia pulmia. Kortteihin perustuva autojen päivittely on liian hidasta, ja poliisien poissaolo vie mukanaan osan aiempien pelien nautinnosta. Payback ei missään nimessä ole se kaikkein huonoin Need for Speed, mutta sarja olisi kovasti kaivannut enemmän uudistuksia. Syksy 2017 on muutenkin ollut runsas autopelien osalta, ja tässä kisassa EA:n ajopeli saattaa jäädä häviäjän puolelle.