Milestonen ratamoottoripyöräily on tämän vuoden iteraatiossaan hypännyt uudelle sukupolvelle, ja seuraukset ovat pelkästään positiivisia. Pelimoottoria on pystytty kehittämään, ja yhdessä entistä runsaamman sisällön kanssa MotoGP 14 nousee kevyesti parhaaksi kaksipyöräisten kurvailuksi tällä vuosikymmenellä. Silti enemmänkin olisi voinut toivoa; kun genreä katsotaan laajemmin myös nelipyöräisten näkökulmasta, Milestonen kädenjälki ei ole parasta, mitä uudella sukupolvella on nähty.
Pelistä on paketoitu kaikkiaan viisi versiota. Meille testiin tuli Playstation 4 -painos, joten vanhan sukupolven tasoa ei tässä kohdin ole mahdollista arvioida. Mutta ainakin PS4:llä pyörät, kuljettajat ja rata-alueet ovat paremman näköisiä kuin aiemmissa, pelkästään vanhalle sukupolvelle julkaistuissa versioissa. Metallissa on nyt enemmän kiiltoa, uusi HDR-filtteri korostaa valaistusta ja vaihtelevat skyboxit vakuuttavat. Kisan tiimellyksessä kurvailu näyttää paikoin jopa nätiltä. Ihan Forza Motorsport 5:n veroisia uuden sukupolven säväreitä peli ei kuitenkaan anna. Kriittisempi syynääminen paljastaa puutteita ratojen teksturoinnista, reunojenpehmennyksestä ja ruudunpäivityksestä.
Fysiikkamallia kehitettiin mukavasti jo viime vuoden versiossa, eikä positiivista uudistusta ole hyljätty. MotoGP 14 on pelattavuudeltaan vähintään yhtä hyvä ellei hienokseltaan parempi tarjoten sopivan dynaamista kurvailua, joka on samalla sekä haastavaa että hallittavaa. Pehmeät ajolinjat ovat kaikki kaikessa, ja tiukat useiden pyörien sumput tarjoavat elävämpää sijoituskamppailua kuin autopeleissä on totuttu. Fysiikkamalli ei silti vieläkään ole täysin vailla jähmeää kiskomaisuutta, joka tekee esimerkiksi suora-ajosta turhan staattista menoa aivan kuin rata liikkuisi alla ja pyörä pysyisi paikallaan. Myös äänimaailma voisi olla elävämpi. Nämä puutteet korostuvat etenkin kesyillä Moto3-pyörillä, jotka jäävät hauskuudessa kauas MotoGP-pyörien varjoon.
Isoimpien pärrien puikoissa on todellista tehon tunnetta, mutta vauhdikkuudesta ei saada vieläkään kaikkia mehuja tiristettyä, koska ruudunpäivitysnopeus on lukittuna vaatimattomaan 30 kuvaan sekunnissa. Uudella sukupolvella pystytään sulavampaankin menoon. 60 fps toisi välittömämmän otteen ajamiseen. 30 fps ei pilaa pelikokemusta, mutta vaatii totuttelua vauhdin hahmottamiseksi.
Tietenkään huipputason tekniikka ei ole pitkään aikaan ollut Milestonen - pienen italialaisstudion - vahvuusalueita, joten sen puutteet MotoGP 14:ssä eivät yllätä. Onneksi tiimillä on riittänyt intohimoa sisältöön. Mukana on takuulla riittävä määrä eri moodeja, eikä asetuksissakaan ole pihtailtu. Pelaaja voi tuunata oman kuskinsa ja omat näppäinasettelunsa sekä valita mieleisensä ajoavut ja asetukset kisaan. Yllättävän harva ajopeli muistaa panostaa kaikkiin näihin vaihtoehtoihin.
Peliä voi ajaa melkein kuin autoa valitsemalla muista ajopeleistä tutut kontrollit ja säätämällä kaatumisia estävät ajoavut päälle. Itse tykkään kuitenkin ajaa polvi maassa ja takapyörä pienessä powerslaidissa pro-fysiikoilla. Halutessaan ohjausmallin voi kääntää Climaxin MotoGP:tä muistuttavaksi, eli oikea analogitikku säätää kaasukahvaa ja liipaisimet kontrolloivat erikseen etu- ja takajarrua. Tämä tosin jättää manuaalivaihtajille kysymyksen, millä sormilla vaihdella vaihteita.
Yksittäiskisat, kaudet ja Moto3:sta MotoGP:hen vievä uramoodi ovat jälleen läsnä, kuin myös 12 kuskin nettipeli ja jaetun ruudun kaksinpeli. Lisäksi mukaan on ympätty Real Events, jossa voi elää uudelleen viime kauden tapahtumia ja muuttaa historiaa, sekä Challenge Champions, jossa haastetaan menneitä mestareita. Melkeinpä kokeiluluontoisena ekstrana listan hännillä on vielä Safety Car -moodi, jossa kellotetaan aika-ajoja - kyllä vain - auton ratissa.
Turva-auton fysiikat eivät tietenkään ole pelin parasta antia eikä uramoodi ole kokenut edellisosasta uudistuksia, mutta MotoGP 14:n valtti ei ole missään tietyssä asiassa, vaan laajassa kokonaisuudessa. Sisältö tarjoaa MotoGP:stä kiinnostuneille monia mahdollisuuksia, joista jokainen voi valita omansa. Onko ura koluttu läpi aiemmin? Aja Championshipiä. Eikö yksinpeli nappaa? Kisaa netissä. Kaikista moodeista irtoaa kokemuspisteitä oman GP-tason kohottamiseksi ja lisäsisällön avaamiseksi, joten peliä ei tarvitse pelata missään tietyssä järjestyksessä.
MotoGP 14 on siis kiitettävän monipuolinen pärräpeli ja mukavaa vaihtelua autopeleille muutenkin. Sen takana seisoo tiimi, jolla ei ole genren johtavien kehittäjien veroisia resursseja, ja se näkyy edelleen pelin tekniikassa, vaikka hyppy uuteen sukupolveen onkin avannut ovia parannuksille, jotka tekevät MotoGP 14:stä edeltäjiään nykyaikaisemman tuntuisen.
Jos ruudunpäivitys saataisiin nostettua 60 kuvaan sekunnissa, lataustaukoja karsittua ja uramoodiin uutta sykettä, nousisivat MotoGP:n pisteet korkeuksiin. Tämä osa saa kuitenkin vielä tyytyä perushyvään seiskaan.