Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä, ja sen vuoden 1995 Mortal Kombatin arvion voi puolestaan lukea täältä.
Ihmisten näyttelemän Mortal Kombatin uusittu elokuvaversio joutui lykkäyksien kouriin koronaviruksen aloitettua jylläyksensä. Lopulta elokuva kuitenkin saatiin digitaalisiin suoratoistopalveluihin, ja nyt raina on saanut myös fyysisen Blu-ray-painoksen. Luvassa on ihan ajatuksella ja kunnioituksella tehty elokuva, jossa on liikaa tarinaa. Ja mikä pahinta: toiminnasta puuttuu vauhdikkuus ja munakkuus.
Varsin tuntematon Greg Russo tekee käsikirjoittajana hyvää työtä. Peleistä tuttu maailma välitetään onnistuneesti katsojalle, ja tarinakin on lopulta ihan mielenkiintoinen. Vapauksia otetaan siellä ja täällä, mutta omana itsenään kokonaisuus on hyvä. Ongelmaksi muodostuu se, että tarinaa ja henkilöhahmoja on liikaa. Elokuvan tärkein osuus on tietenkin aina se kerrottava tarina, mutta Mortal Kombatin tapauksessa yhtä tärkeää on sujuva ja näyttävä toiminta. Ajoittain hidastempoiseksi draamaksi yltyvä tarinankerronta sopisi mitä parhaiten esimerkiksi Blade Runner -elokuvaan, mutta ei missään tapauksessa vauhdikkailla tappelukohtauksilla markkinoituun taisteluelokuvaan.
Tappelukohtauksia toki on, ja nekin ovat eeppisiä, toisin sanoen niissä on taustalla oma ajatuksensa ja pieni tarinansa kerrottavaksi. Valittu painotus tappaa kohtauksista kokonaan niiden energian, ja lopputuloksena saadaan hitaita ja ennen kaikkea lyhyitä matseja. Voi olla, että leikkausvaiheessa ohjaaja on päättänyt lyhentää elokuvansa alle kaksituntiseksi vähentäen ruutuaikaa juuri tappeluilta. Jos näin, on ratkaisu ollut paha virhe. En ihan äkkiä osaa edes sanoa, millä tavalla taisteluista olisi pitänyt tehdä vauhdikkaampia, mutta niin tai näin, juuri nopeatempoisten tappeluiden kuvaajana ohjaaja Simon McQuoid on pahimmin epäonnistunut.
Lavasteet, puvustus ja tehosteet ovat sen sijaan kaikki laatutyötä. Valitut näyttelijät hoitavat työnsä ihan hyvin, ja jokainen kohtaus näyttää toteutetun oikeissa maisemissa. Toisin sanoen kohtaukset eivät näytä lavasteissa kuvatuilta, vaikka tietysti sitä ovatkin. Puvustus ottaa vapauksia peleihin verrattuna, mutta taustalla on silti riittävästi lähdemateriaalia kunnioittavaa ajatusta.
Tarina kerrotaan kyllä loppuun, mutta samalla pedataan selvästi jo jatko-osaa. Moinen tuntuu olevan nykyelokuvien kirous: mitään ei haluta tehdä omaksi kokonaisuudekseen, vaan kaikki pitää yrittää laajentaa kokonaiseksi sarjaksi.
Lisämateriaalit ovat odotettu katsaus kulissien taakse, ja suurin osa ekstroista on leffan mainostamista. Se varsinainen elokuvantekemiseen keskittyvä noin 20-minuuttinen katsaus on parasta antia. Siinä ääneen pääsevät niin ohjaaja, käsikirjoittaja, puvustaja kuin muutkin kertomaan projektin taustalla vaikuttaneista ajatuksista. Ja juuri tässä katsauksessa käy ilmi, että elokuvaan on todellakin uhrattu aikaa ja vaivaa pyrkien hyvään lopputulokseen.
Mortal Kombat vuosimallia 2021 ei missään tapauksessa ole huono elokuva, mutta Mortal Kombatina se epäonnistuu. Katsoja odottaa näyttävää ja vauhdikasta toimintaa, jolloin tarina jää sinne jonnekin taustalle. Luvassa on iso pettymys, sillä elokuva tarjoilee runsaasti tarinaa näyttävissä maisemissa jättäen vauhdikkaan toiminnan sinne jonnekin taustalle.