Mortal Kombat 1 on se pelisarjan tarvitsema lisäpotku

Mortal Kombatin nimissä on hakattu hahmoja mössöksi jo yli kolmekymmentä vuotta. Pelisarja on uudistunut vuosien varrella jo muutamaan otteeseen, joista teknisesti onnistunein uudistus tuli vuoden 2015 Mortal Kombat X -pelin sulauttaessa tarinan ja taistelut hienosti yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tätä versiota seurasi hieman tylsempi jatko-osa Mortal Kombat 11 (2019) ja nyt on taas aika uudistua. Mortal Kombat 1 pistää tarinan kokonaan uusiksi ja esittelee samalla muutamia uudistuksia pelitarjontaansa.

Tulijumala Liu Kang on kyhäillyt uuden itsensä näköisen universumin, jossa maailmojen välistä rauhaa ja tasapainoa pidetään yllä säännöllisellä reilulla Mortal Kombat -turnauksella. Luonnollisesti kaikki ei ole niin harmonista kuin universumin luoja haluaisi, ja pahisten juonittelu pistää pakan sekaisin. Estääkseen pahuuden valtaannousun Liu Kang kerää tiiminsä yhteen välienselvittelyä varten.

Mortal Kombat 1:n uusittu tarina nollaa aikaisemmat tapahtumat ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ratkaisu on varsin piristävä, sillä nyt nähdään tuttujen hahmojen syntytarinoita ja uutta puolta heidän persoonallisuuksistaan ja keskinäisistä suhteista. Samalla tarina tuo takaisin pitkään sarjasta pois olleita hahmoja, kuten miekalla varustetun Ashrahin ja siivekkään Nitaran. Kerronta on yleisesti sujuvaa ja tarina selkeästi seurattavissa. Mortal Kombat X:ssä esitelty saumaton siirtyminen tarinasta taisteluun ja takaisin vahvistaa hyvin immersion tunnetta.

Tarinallisesta uudistuksesta huolimatta Mortal Kombat 1:n mätkiminen on pysynyt tuttuna ja turvallisena. Pelissä piestään kaksiulotteisessa pelimallissa vastustajaa sivulta päin kuvatusta kolmiulotteisessa näkymässä, joka tehostaa maailman syvyyttä. Hahmoa ohjataan ristiohjaimella sivulta sivulle ja hypystä kyykkyyn. Ohjaimen neljään perustoimintanappiin on kiinnitetty isku ja potku matalalle ja korkealle. Tämän lisäksi liipaisimesta voi torjua vastaantulevia hyökkäyksiä. Toimintanappeja ja liikkumista yhdistellen pelaajalle kertyy kymmenittäin erilaisia taisteluliikkeitä, joiden perusteiden läpikäymiseen opastusosiossa vierähti aikaa lähes puolisen tuntia. Liikesarjojen ulkoa muistaminen ja tehokas hyödyntäminen vaatiikin sitten huimasti pelitunteja, sillä jokaisella kymmenistä hahmoista on omat sarjansa ja erikoishyökkäyksensä. Tarinaosiossa hahmot vaihtuvat jatkuvasti, mikä antaa hyvän yleiskuvan pelin monipuolisesta potentiaalista omaa suosikkia etsiessä. Itselleni tämä oli hieman yllättäen nyt Johnny Cage, jota aikaisemmin olen karsastanut lähinnä tämän ylimielisen persoonan takia. Valintaani kuitenkin vaikutti mahdollisuus muuttaa Cagen skiniksi Jean Claude Van Damme mukana tulleen lisäosion avulla.

Tuntuma kontrolleihin on hyvä eikä viivettä käskyn ja toiminnan välillä ole. Tämä antaa miellyttävän hallinnan tunteen taistelusta ja tekee mättämisestä nopeatempoista ja hauskaa. Laadukas ja hyvin hallittava taistelumekanismi on tosin ollut osana Mortal Kombat -pelejä jo pitkään, enkä suoranaisesti näe kauheaa eroa aikaisempien ja tämän uuden pelin välillä.

Mortal Kombat 1 tuo kuitenkin mukanaan taisteluun ja peliin muutamia uudistuksia. Esimerkiksi Kameo Fighter -erikoishyökkäyksellä pelaaja voi kutsua napista erikseen valittavan hahmon tekemään muun muassa erikoishyökkäyksen puolestaan, mikä tuottaa reippaasti vahinkoa vastustajaan. Vastustajan tekemän heiton voi nyt pysäyttää ilmaan ja jakaa oikeutta takaisin samaisen keskeytyksen turvin. Tarinaosiossa voi myös aktivoida erillisen true kombat -tilan, mikä aktivoi hektisiä napinrämpytyshaasteita osana tarinan eri vaiheita. Haasteissa joutuvat niin napit kuin lihaksetkin koetukselle kaikesta rämppäämisestä, joka tosin samalla tuo huvittavasti mieleen alkuaikojen mättämiset Mortal Kombatin parissa, kun ei oikein tiennyt miten taistella. Erillisessä kausiluontoisessa Invasion-pelitilassa pelaaja pääsee osaksi pientä sivujuonta. Valitulla hahmolla liikutaan useiden alueiden läpi kartalla ja otetaan vastaan monipuolisia haasteita yksittäisistä taisteluista minipeleihin ja tornitaistoihin, joilla kerätään pelin sisäistä valuuttaa ja apuvälineitä kamppailuun.

Peli jakelee pelaajan suorituksista, tarinassa etenemisestä ja haasteiden suorittamisesta erilaisia palkintoja. Palkinnot ovat lähinnä suoraan kosmeettista tauhkaa, kuten hattuja ja aurinkolaseja, mutta myös krediittejä, kolikoita ja lohikäärmekristalleja. Näillä arvotavaroilla pelaaja voi ostaa lisää päällepantavaa ja erilaisia kuittailuilmeitä ja lopetusliikkeitä.

Visuaalisesti Mortal Kombat 1 on erittäin näyttävä. Taisteluympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja taustoissa on hienosti syvyyttä ja eloisuutta. Tämän takia olinkin osin pettynyt, kuinka vähän taistelut muokkaavat taustoja, mikä on aikaisemmissa peleissä ollut isommassa osassa. Yksityiskohtaiset hahmot on huolella mallinnettu ja kasvot ilmeikkäitä. Pelikuva yhdistyy saumattomasti näyttäviin välivideoihin, ja takia onkin harmi, etteivät hahmojen kosmeettiset muokkaukset päde tarinaosioon. Tarinatilassa Johnny Cage Jean Claude Van Dammena Kickboxer-aikakaudelta olisi ollut kultaa. Pelin yleisilme on miellyttävän värikylläinen ja vahvan kontrastinen erityisesti Dolby Vision -tehosteiden ansiosta. Brutaalit lopetusliikkeet, niin tutut kuin uudetkin, ovat karun yksityiskohtaisia, mutta tuntuvat hieman kevyemmiltä sisällöltään aikaisempien pelien lopetusliikkeisiin verrattuna. Kaikesta silmäkarkista huolimatta 140 gigan levytilavaade tuntuu aikamoiselta ylilyönniltä. Taisteluita Xbox Series X pyörittää todella sujuvasti, mutta välivideoissa on häiritsevästi tökkimistä vähän väliä. Lataustauot eivät kuitenkaan ole ongelmaksi asti.

Erityisesti laadukas ääninäyttely kiinnittää huomion Mortal Kombat 1:n äänissä. Lukuisista hahmoista huolimatta äänet ovat persoonallisia ja tunteella puhuttuja. Nokkelan dialogin avulla keskustelut ovat mielenkiintoisia ja Johnny Cagen hahmokaan ei ole nyt ärsyttävä mulkku vaan enemminkin mielenkiintoinen ja hauska persoona. Taisteluissa on sopivaa korostusta osumaäänissä luoden ilkeän kuuloista vahinkoa luita murtavia erikoisliikkeitä myöten, joihin hahmojen kivuliaat ähinät istuvat sopivasti. Musiikissa on tunnelmaan sopivaa itämaista otetta ja napakkaa rummuttelua, mikä antaa taistelupeliin hyvin istuvaa luonnetta.

Mortal Kombat 1 on tutun turvallista ja laadukasta mätkimistä, mutta sieltä sarjan paremmasta päästä. Alusta aloitettu tarina piristää uudella lähestymisellä tuttuihin ja vähän tuntemattomampiinkin hahmoihin ja tekee taistelusta taas mielenkiintoista. Napakat kontrollit ja monipuoliset pelimekaniikat mahdollistavat nopeatempoisen, tehokkaan ja näyttävän taistelun, kunhan aluksi oppii hyödyntämään kaikkia kymmeniä eri liikesarjoja. Visuaalisesti erittäin näyttävä peli on miellyttävä katsella aina jopa liian yksityiskohtaisia erikoisliikkeitä myöten, joiden tulos samanaikaisesti saa osittain järkyttyneeksi mutta myös huvittuneeksi. Hahmojen hulppea määrä erilaisine muokkausvaihtoehtoineen, mielenkiintoinen tarinatila ja useat haasteet klassista tornitaistelua myöten pitävät turpakäräjät monipuolisena ja pelin äärellä pitkään.