Morgan

Ulkonäöstään ja älykkyydestään huolimatta Morgan (Anya Taylor-Joy) ei ole ihminen. Hän - tai pikemminkin se - on vuosien tutkimustyön tulos: keinotekoisesti luotu ihminen, joka asustaa luojiensa kanssa salaisessa laitoksessa. Kun paikassa sattuu yllättävä onnettomuus, lähettää projektia ylläpitävä yritys riskianalyytikko Lee Weathersin (Kate Mara) paikan päälle arvioimaan, onko tutkimusta enää turvallista jatkaa.

Hyvällä vauhdilla asiaan pääsevä kerronta rauhoittuu puolivälin paikkeilla. Kevyttä moraalista pohdintaa sisältävä tarina kerää jännitettä uskottavasti edetessään kohti viimeistä näytöstä. Muutaman yllättävän käänteen avulla elokuva onnistuu karistamaan ennakko-odotukset itsestään, ja suuntaamaan kolmannen näytöksensä arvaamattomaan suuntaan. Tästä eteenpäin elokuva valitettavasti muuttaakin tyyliään varsin radikaalisti jättäen epätasapainoisen kuvan kokonaisuudesta.

Anya Taylor-Joy saa uskottavasti luotua Morgan-hahmolleen epäinhimillistä olemusta. Hänen hämmennystä ja määrätietoisuutta sisältävässä tutkiskelevassa katseessaan on alkukantaista voimaa. Toisena päätähtenä toimiva Kate Mara vetää myös ammattimaisella varmuudella kylmän laskelmoivan ja tunteettoman analyytikon roolin. Show'n kuitenkin varastaa lyhyessä sivuroolissa tunteella vetävä Paul Giamatti. Hän aloittaa tyypillisillä eleillään päätyen varsin vahvaan ilmaisuun tunteita herättävästi.

Visuaalisesti elokuvassa on minimalistinen linjaus. Aiheestaan huolimatta sci-fistelyä vältetään, ja painotus on ihmisissä. Elokuvan kuvaus ja ilme ovat varsin kylmää tunnelmaltaan, ja karujen yksityiskohtien kanssa kokonaisuus muistuttaa 70-luvun elokuvien tyyliä. Teknisesti kaikki on huoliteltua, ja budjetin niukkuuden tuntua on osattu vältellä ammattiottein. Esikoisohjauksensa tekevä Luke Scott hallitsee hyvin suurta joukkoa tunnettuja Hollywood-nimiä elokuvan haastavasta ja ihmislähtöisestä sisällöstä huolimatta. Toisaalta toiminnassakaan ei ole moitittavaa: jämäkän leikkauksen avulla tappeluihin on saatu voiman tunnetta, ja iskujen mennessä perille ne sattuvat.

Ex Machinan (2015) vanavedessä tuleva sci-fijännäri Morgan pitää sisällään potentiaalia, mitä se ei valitettavasti pysty kokonaisuudessaan hyödyntämään. Epätasapainoinen tyyliheittely ajatuksia herättävän sisällön ja rymistelyn välillä jättää tyhjäksi hyvistä käänteistään huolimatta. Positiivisten ja negatiivisten asioiden kumotessa toisiaan elokuva jaksaa kuitenkin viihdyttää lyhyen kestonsa ajan, joka on noin puolitoista tuntia. Vaikka joillekin loppukäänne voi vielä tulla yllätyksenä, ei Morgan kuitenkaan lunasta sille asettamiaan odotuksia unohtuen pikaisen harmillisesti tusinaelokuvien suohon.