Mordhau

Mordhau on taitoa painottava moninpeli PC:llä. Triternionin pelissä aseina käytetään pääasiassa miekkoja, vasaroita ja nuijia. Teemana ovat ritariajan taistot, ja aseilla sivalletaan ja hakataan vastustajat hengettömiksi. Meno on brutaalia, ja taidokkaimmat voittavat. Olen pääosin nauttinut ajastani Mordhaun parissa.

Pelimuotoja on kolme, ja valita voi joko haluamansa tai asettaa sen valikosta satunnaiseksi. Yhdessä pelitilassa tapellaan aalloittain päälle käyviä pahiksia vastaan kaikkiaan neljän ihmispelaajan voimin. Mukana on myös 64 pelaajan joukkuepohjainen team deathmatch, joka on juuri sellainen pelimuoto kuin miltä se kuulostaakin. Kaksi joukkuetta ottaa yhteen vaihtelevissa maisemissa, ja tarkoituksena on ottaa haltuun (ja pitää hallussa) maaston kohteita.

Suosikkini on silti ehdottomasti addiktoiva Battle Royale. Alussa poimitaan maastosta tavaraa varusteiksi ja aseiksi, ja sitten lähdetään metsästämään poloisia vähemmän aseistettuja vastustajia. Meno on nopeaa ja brutaalia. Tilanteiden nopeus on juurikin se, joka tekee pelimuodosta mahtavan. Rauhallisia hetkiä ei juuri ole, sillä kaikki pelaajat on ahdettu varsin pienelle alueelle.

Jos ei maastosta löydä heti matsin alussa hyvää asetta, on peli pitkälti pelattu ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan. Aseistettunakin on helppoa tulla voitetuksi, sillä taisteluun ei voi vain juosta pää kolmantena jalkana. Mordhau rohkaiseekin varovaisuuteen, jolloin puolustukseen on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota kuin hyökkäykseenkin.

Kuten sanottu, miekkailu painottaa taitoa, ja on miellyttävän monipuolista. Hiirellä määrittyy sivalluksen kulma, ja sen lisäksi voi puukottaa, torjua ja potkia vastustajia heidän omaa puolustustaan häiritäkseen. Kaksintaistelut voivat olla erittäin taktisia tilanteita, ja yhtä taidokkaan vastustajan kohtaaminen on erittäin jännittävä tapahtuma. Tällöin voittajaksi pääseminen on sekin erittäin tyydyttävää. Henkseleitä ei silti kannata jäädä paukuttelemaan, sillä kohta vastassa on jo uusi taisto.

Mordhau ei ole yksinkertainen peli, mutta mukaan on laitettu varsin onnistunut opastusosio. Mukana on myös piiritysaseita käytettäväksi, hevosia ratsastettavaksi ja nuolia ammuttavaksi. Tulinuolien ampuminen vastustajia päin on mahdollista, joskaan ei mitenkään päin tehokasta.

Aikaansa voi käyttää myös oman ritarinsa tuunaamiseen yksilölliseksi, ja vaihtoehtoja on paljon. Kosmeettisen roinan ohella pisteitään voi käyttää oman ritarin eri osa-alueiden parantamiseen. Eksoottisimmat tavarat on erikseen ostettava pelin sisäisellä valuutalla, jota tietenkin karttuu pelaamalla.

Mordhaun taistelumekaniikka on aidosti vaikuttava, mutta vielä useiden tuntienkin jälkeen huomaa, että omassa pelaamisessa on vielä paljon parantamisen varaa. Korkea taitotasovaatimus tekee Mordhausta houkuttelevan vaihtoehdon lajityypin faneille, ja toki ritariajan taistoista kiinnostuneet saavat niin ikään etsimänsä. Huonoksi puoleksi voi mainita sen, ettei saatavilla olevissa pelimuodoissa ole mitään persoonallista tai joukosta erottuvaa.

Mordhau on kaiken kaikkiaan vaatimansa panostuksen arvoinen, mikäli historiallinen miekkailupeli kiinnostaa.