Moon Knight (Disney+), 1.kausi, ensitunnelmat

Pidin sarjoista WandaVision, The Falcon and the Winter Solider, Loki, What If...? ja Hawkeye. Nämä kaikki tuntuvat kuitenkin hieman liian tutuilta Marvelin tuotteilta. Kaava on siis muuttunut aikansa eläneeksi, jolloin uusimpaan elokuvaan tai sarjaan ei enää jaksa suhtautua yhtä innostuneesti kuin ennen. Siksi Moon Knightin neljä ensimmäistä jaksoa ovat niin kiinnostavia.

Moon Knight ei ole kuin muut Marvelin sarjat. Yhtenä syynä on, ettei Steven Grantilla (tai Marc Spectorilla) ole yhteyksiä muihin Marvelin sarjoihin ja elokuviin. Näihin muihin ei edes viitata. Tällä tavalla mieleen muistuu se ensimmäinen Iron Man vuodelta 2008, jolloin henkilöhahmo ottaa vasta ensiaskeleitaan. Harmillisesti Moon Knight ei ole yhtä hiottu kuin se ensimmäinen Iron Man.

Idea ja toteutus on kuitenkin toteutettu kiinnostavasti. Oscar Isaacin esittämä hahmo oppii tulemaan toimeen itsensä kanssa, mutta niin näyttelijäntyö kuin sarjan leikkauskin eivät ole sitä parasta mahdollista. Kyse on monin paikoin selvästi ylinäyttelystä. Ohjaaja Mohamed Diab mainitsi, että huumori on enemmän egyptiläistä tarkoittaen sitä, että huumori on mustempaa, ja sitä käytetään vakavammissa tilanteissa. Tällä tavalla saadaan enemmän huteja kuin hittejä olkoonkin, että muutama hitti todellakin osuu maaliinsa. Vakavasti itsensä ottaessaan ja tarinaansa keskittyessään Moon Knight on silti hyvä.

Ethan Hawken esittämä pahis on tästä hyvä esimerkki. Toisin kuin muut Marvelin pahikset hänen esittämänsä henkilöhahmo ei ole lainkaan sarjakuvamainen, vaan enemmän uskottava ja mystinen. Jotain on pielessä, vaikka kaikki näyttääkin hyvältä päällisin puolin. Hawken työ saa hienosti katsojan epäilemään, kuka onkaan se hyvä tässä tarinassa.

Toista on sitten egyptiläinen jumala Khonshu, joka käytännössä kummittelee Stevenissä. Onkin vaikeaa olla kannustamatta Ethan Hawken pahikselle, kun se egyptiläinen jumala on vain verenhimoinen ja sääntöjä rikkova. Näiden kahden peli Stevenillä tuottaa sarjan parhaat hetket, jolloin Steven itse on aivan pulassa itsensä kanssa. May Calamawy tekee hyvää työtä empaattisena Layla El-Faoulyna, joka on tietoinen Stevenin kamppailuista. Näin ollen hänen hahmonsa peilaa aika hyvin katsojan tuntoja. Kaikki ei kuitenkaan ole sarjassa kohdallaan.

WandaVisionin katsoneet ymmärtävät kun sanon, että Moon Knight on hädin tuskin päässyt alkuun neljän jakson aikana, ja enää on vain kaksi jaksoa jäljellä. Näkemäni jaksot kierrättävät samoja kuvioita antaen vihjettä tulevasta, ja vasta neljännen lopussa näyttää jotain aidosti isoa olevan lopulta tapahtumassa. Odotan jo innolla sitä viidettä jaksoa, mutta käyttivätkö neljä jaksoa aikansa niihin merkityksellisiin asioihin?

Sarja itsessään tuntuu kaksijakoiselta siinä missä sen päähenkilökin. Mukana on Marvelin perinteisiä elkeitä, mutta toisaalta myös niitä uusiakin ideoita. Mielenterveysongelmista kärsivä päähenkilö on kiinnostava, mutta sitten tappelut ja epäonnistuneet vitsit rikkovat luodun tunnelman. Olkoonkin että asu on komean näköinen. Joka tapauksessa mieleeni nousee epäilys, päästäänkö tarinassa sittenkään kunnolla loppuun jäljellä olevien kahden jakson aikana. Moon Knight on silti katsomisen arvoinen, mikäli haluaa jotain erilaista kuin perinteistä Marvelia egyptiläisen mytologian ja kulttuurin kera.