Moomintroll: Winter's Warmth

Norjalaisen Hyper Gamesin mainio seikkailupeli Snufkin: Melody of Moominvalley (2024) osoitti taannoin, että Tove Janssonin Muumilaakso omalaatuisine asukkaineen taipuu mainiosti kevyen seikkailupelin näyttämöksi. Nuuskamuikkusen nahkoissa koettu Melody of Moominvalley päästi pelaajat seikkailemaan ja musisoimaan pitkin keväisen Muumilaakson maita ja mantuja, ja tänä keväänä on aika jälleen palata kyseiseen satumaailmaan myöhäiselle talvilomalle.

Huhtikuun 2026 loppupuolella PC-laitteille ja Switch-konsoleille ilmestyvän Moomintroll: Winter's Warmth -seikkailun pääosassa nähdään Muumipeikko, joka havahtuu elämänsä seikkailuun keskellä sydäntalvea. Muumeille tyypilliset talviunet jäävät kesken, kun Muumipeikko huomaa Muumitalon ikkunoiden olevan auki, ja ulkona raivoaa melkoinen lumimyrsky. Ainoastaan Muumipapan ja Muumimamman kuorsaukset vetävät vertoja lumiselle rajuilmalle.

Ankarat talviolosuhteet pakottavat talvella hereillä olevat laakson asukkaat vetämään yhtä köyttä ja selvittämään äkillisen ilmastonmuutoksen syytä, jonka käynnistymisessä salaperäisellä Jäärouvalla ja laaksossa pyörivillä talviolennoilla saattaa olla näppinsä pelissä. Talviolosuhteiden syitä setviessä Muumipeikko onnistuu saamaan vihiä taikanuotiosta, jonka liekit saattavat tehdä pakkasesta selvän - talven taittavan tulen sytyttämiseen tarvitaan kuitenkin iso pino polttopuita ja joukkovoimaa.

Taannoinen Snufkin: Melody of Moominvalley ja Moomintroll: Winter's Warmth ovat yhteisestä miljööstään ja hahmokaartistaan huolimatta itsenäisiä seikkailuja, eikä Snufkin-seikkailun pelaamattomuus ole este Muumipeikon omasta selviytymisseikkailusta nauttimiselle. Snufkin: Melody of Moominvalleyn laaksonpelastustarinaan verrattuna Winter's Warmth onkin lopulta hyvin erilainen kokemus tarinansa ja teemojensa osalta.

Winter's Warmthin aloittava, kevyitä kauhuelementtejä sisältävä kierros talvimyrskyn silmässä tyhjyyttään kolisevassa Muumitalossa on kieltämättä yllättävä lähtölaukaus pelille, joka ei toisaalta muutenkaan epäröi käsitellä tarinassaan astetta synkempiä teemoja Janssonin Muumilaakson marraskuu -teoksesta (1970) inspiroituessaan. Yllättävän paljon kauhukuvastoa aloitusosiossaan viljelevän seikkailun varrella poiketaan jännän äärelle säännöllisin väliajoin esimerkiksi Surku-koiran kanssa koettavien osioiden äärellä. Pelin päättävä osio kirjaimellisesti jäätävän jännittävissä olosuhteissa muodostaa yllättävän kontrastin pelin keveimpiin kohtauksiin verrattuna.

Winter's Warmthin tarinan varsinaisesti käynnistävä tyly käänne talven vaarallisuuteen liittyen voi myös vaatia perheen pienempien kanssa samalla sohvalla tapahtuvaa sulattelua, vaikka seikkailun onnellisen lopun myötä asiaan saadaankin helpottava lopputulema. Muutamat unenomaiset kohtaukset ja kyseinen kuolemaa käsittelevä sivujuoni myös kiusoittelevat ovelasti Muumilaakson selvittämistään odottavilla arvoituksilla, joten ehkä seuraavassa osassa jatketaan niistä?

Muumipeikko päätyy Winter's Warmthissa kokoamaan sivuhahmojen selviytyjäjoukkoaan Muumitaloon auttamalla yhtä hahmoa kerrallaan, ja Muumilaaksossa ravaaminen jeesaustoimenpiteiden välillä tulee tutuksi. Seikkailun päähenkilönä puuhaileva Muumipeikko kulkee tietysti sankarin matkan asettuessaan johtamaan sekalaista selviytyjien joukkoa ilman mamman, papan ja kaukana vaellusreissullaan olevan Nuuskamuikkusen tukea.

Toisaalta Muumi-seikkailujen perinteisten voimahahmojen jouduttua vilttiketjun puolelle tilaa aukeaa myös uusille hahmoille ja vanhojen tuttujen yllättävien puolten esittelyyn. Hemuli esimerkiksi on heivannut sydäntalven kunniaksi hortonomin kaapunsa kesävaatteiden sekaan ja ruvennut rämäpäiseksi seikkailijaksi, ja Muumipeikko pääseekin pelastamaan toheloivaa talvikuningasta tämän omista kiipeleistä. Edellä mainittu Surku-koira ja seinäruusuna Muumitalossa pyörivä Miska reipastuvat ja rohkaistuvat Muumipeikon oman sankaroinnin vanavedessä kiinnostavilla tavoilla.

Snufkin: Melody of Moominvalleyssa seikkailun pääosassa olleen Nuuskamuikkusen soittimiin liittyvät pelimekaniikat loistavat poissaolollaan kyseisen hahmon ollessa sivussa Winter's Warmthin tapahtumista, ja Muumipeikon hyödyntämät varusteet ovatkin selviytymisseikkailun teemaan sopivasti astetta kouriintuntuvampiin apuvälineisiin kytkeytyviä. Lämpimien lapasten avulla Muumipeikko pystyy heittelemään lumipalloja, tulitikuilla pimeisiin nurkkiin saa raapaistua lisävalaistusta ja lumilapion avulla nietosten kurissapito onnistuu.

Perheen pienimpiä pelaajia silmällä pitäen Winter's Warmthin pelimekaniikat pysyvät varsin simppeleinä, eivätkä tilanteet vaadi muutamaa hauskaa lumisotaseikkailua lukuun ottamatta erityisen nopeaa reagointia. Lumipallo tehdään pitämällä Y-painiketta pohjassa, ja sihtaaminen tapahtuu Y-nappi pohjassa Muumipeikkoa vasemmassa ohjaintatilla kääntäen, jolloin valkoinen tähtäin lukittuu kyseisessä suunnassa olevaan heitettävään kohteeseen automaattisesti. Pienempää pelaajakuntaa huomioidaan myös suomenkielisillä valikko- ja ruututeksteillä, joiden vaihtaminen onnistuu peliasetusten puolella.

Seikkailun varrella kerättävien erikoisesineiden myötä uimahuoneen liepeillä päivystävä Tuu-tikki virittelee varusteiden laatua yhtä kertaluokkaa suuremmaksi ja näin laajentaa kunkin käyttömahdollisuuksia. Kirves puolestaan halkaisee perusolemuksellaan puunrunkoja klapeiksi, ja terävöitetty terä sopii pelin loppupuolella jäämöykkyjen pilkkomiseen. Muumipeikko oppii myös A-painikkeella rynnistämään eteenpäin, jolloin lumipeitteen takia läpitunkemattomina olevat pensaat pudottavat lumensa ja uusia reittejä avautuu kuljettavaksi.

Metroidvania-genren hengessä vanhat maisemat sisältävät tuttuun tapaan salaisuuksia ja yllätyksiä, joihin Muumipeikko ei pääse ensimmäisellä kerralla seikkaillessa käsiksi. Selkeä kartta käynnissä olevien tehtäväkuvakkeiden näyttämisen myötä pitää kieltämättä valikoimaltaan runsaan sivuhommien osalta homman pelaajan hyppysissä. Ainoana suurempana pelisuunnittelullisena silmäpakona havaitsin, että sivutehtäviä innokkaasti paahtamalla onnistuin keräämään kaikki 125 polttopuutta kasaan reilusti ennen Winter's Warmthin loppunäytöstä, mikä teki seikkailun kalkkiviivoilla klapien keräilemisestä vähän turhaa touhua.

Janssonin muumitaiteesta inspiroitunut visuaalinen ilme on Winter's Warmthissa enemmänkin kuin kohdallaan; vesiväreillä loihditut talviset maisemat uskaltavat sekoittaa eri vuorokaudenaikojen ja säätilojen myötä maisemiin sinistä, harmaata ja vaaleanpunaista juuri sopivalla kirjavuudella. Pimeissä luolissa tulitikun valossa kimmeltävät jääpinnat ja myrskyjen keskellä lunta pöllyttävät tuulenpuuskahdukset ovat nekin yllättävän näyttäviä tehosteita. Winter's Warmthissa ainoana varsinaisena sisätilana nähtävän Muumitalon kerrokset ja huoneet ovat täynnä yksityiskohtia, ja nurkissa tuntuu riittävän aina uutta nähtävää.

Hauskana detaljina Muumilaakson mantuja ja polkuja peittävään lumivaippaan muodostuu seikkailun edetessä jalanjälkiä kohtiin, joissa hahmot ovat vipeltäneet menemään. Tämä hauska yksityiskohta luo omalla tavallaan suuren seikkailun tuntua ja hilpeän yksityiskohdan kauniiseen kuvasuunnitteluun. Useaan kertaan kuljetuilla teillä Muumipeikon askel taittuu myös nopeammin kuin täydessä umpihangessa kahlatessa. Joar Renolenin sävellykset ja äänimaailma tekevät lumimaisemissa narskuvin askelin seikkailemisesta mukavan tunnelmallista touhua.

Valitettavasti Switch-versio ei saa Winter's Warmthin julkaisua edeltävän 1.0 -version osalta puhtaita papereita teknisestä suoriutumisestaan. Onnistuin peliä vartin pelatessani tömäyttämään Muumipeikon jumiin maastoon niin, että muumi ei liikahtanut lumesta enää kyseisestä kohdasta, vaan jouduin käynnistämään aloittamani pelin aivan alusta. Automaattinen tallennus avasi peliä aina uudestaan kyseisestä jumituskohdasta.

Myös Winter's Warmthin kehumani visuaalinen ilme tuntuu varsinkin Muumitalon sisätiloissa kaipaavan pientä pintaremonttia. Hahmojen ja huonekalujen valkoiset epätasaiset ääriviivat värisevät huomattavan paljon sekä televisioruudulla että telakastaan nostetun Switch 2 -konsolin näytöllä pelattaessa tehden kyseisistä kohdista huomattavan suttuisen näköisiä. Muumipeikon liikuskellessa luonnon helmassa samaa ilmiötä ei ollut erikoista kyllä havaittavissa. Tulevat päivitykset ovat ilmeisesti silottamassa visuaalisia ongelmia Switchillä, ja kakkos-Switch on saamassa myöhemmin myös oman visuaalisesti vetreämmän versionsa Winter's Warmthista.

Hyper Games osoittaa toistamiseen Muumilaakson pelillistämisen olevan osaavissa hyppysissä. Noin kuuden tunnin mittainen Moomintroll: Winter's Warmth tarjoaa toimivan ja tunnelmallisen peliseikkailun, jonka myötä kelpaa näin kevään korvalla heittää hyvästit kuluneen talven lumihangille ja pimeille illoille.