Monster Jam Showdown on kovin pelkistetty, joskin viihdyttävä

Avoimeen maailmaan sijoittuvat ajopelit ovat tehneet minulle jotain. Pystyn edelleen arvostamaan radalla pysytteleviä, jotka riisuvat pois paljon siitä, mitä Forza Horizon erityisesti edustaa. Minun tarvitsee kuitenkin hieman asettaa aivoni uuteen asentoon huomatessani vapauden olevan rajattua, ja joutuvani ajamaan vain tavallisen kisan toisensa perään, ja vain leikkaamaan pois ne kaikki tunnit, jolloin ajetaan teillä kohti seuraavaa paikkaa.

Italialainen kehittäjä Milestone on tehnyt pätevää työtä ajopelien saralla, ja näistä Hot Wheels ja MotoGP ovat tunnetuimmat. Nämä veteraanit ovat kehittäneet ajopelejä 90-luvun puolivälistä saakka, ja nyt on aika monsteriautoille. Aluksi olen vaikuttunut autojen yksityiskohdista, missä Unreal Engine tekee hyvän työn luoden grafiikasta osittain realistisen ja osittain piirroselokuvamaisen. Kokonaisuus on nätti, joskin hieman muovisen oloinen, mutta silti vaikuttava. Sujuvuus on sekin hyvä, kun autot mylläävät ympäristössään. Mukana on joitakin tunnettuja malleja, ja on ilo nähdä, että ne on mallinnettu peliin uskollisesti.

Tarjolla on kymmenen erilaista pelimuotoa, ja vaikka kisojen vaihtelevuus on hyvä, on suurimmaksi osaksi kyse kisojen ajamisesta erilaisilla radoilla. Pelin kartta, jossa otetaan osaa eri kisoihin, on jaettu eri osavaltioihin, ja mukana on runsaasti vaihtelua eri ympäristöissä aina lumisiin maisemiin ja kauheisiin lumimyrskyihin ja kauniisiin metsiin ja kivisiin vuoristoihin ja aavikoihin saakka. Kuitenkin kaikki on liian tuttua, sillä vaikka ulkoasu vaihtuu ja säätehosteet luovat hieman uudenlaista kokemusta, ei se ole tarpeeksi. Mukana ei ole suoranaista simulaatiota ajaessa, sillä vaikka ajaessa on massan tuntua ja paljon yksityiskohtia renkaissa, jotka toimivat itsenäisesti ajaessa, kyseessä on selvää pelihallirällättelyä. Meno ei ole erityisen realistista näillä ajokeilla huolimatta niiden koosta. Tämä käy vieläkin selvemmäksi, kun ajaa kisoja, joissa on tehtävä temppuja. Tavoitteena on hyppiä, pyöriä, kaartaa ja laskeutua tietyssä ajassa pisteitä keräten. Ja autot käyttäytyvät melko kummallisesti. Tämä ei ole realismia, vaan tarjolla on kevyttä viihdettä.

On hyvä asia, että kartalla voi mennä vapaasti, joskin jotkut kisat on toki ensin avattava, että pääsee ajamaan niitä. Vaihtelu on vain parempaa, kun voi vaihtaa puhtaiden kisojen ja sellaisten välillä, joissa pitää olla ykkösenä tietyn ajan verran. Sisällön määrä ei ole mittava, mutta riittävästi ja sitä osaan arvostaa, että voin vaihdella pelaamistani niin ympäristöjen kuin kisojen osalta.

Radalla ajotuntuma on se tärkein juttu, ja eniten erottuu se, että etu- ja takapyöriä ohjataan eri tateilla. Näin tehdään mahtava liukuminen kulmissa, kunhan ensin kikan hallitsee, ja silloin pääsee ajamaan sujuvasti. Vauhtia saa lisää klassisella "boostilla", jota ansaitaan törmäämällä esimerkiksi radalla oleviin kyltteihin, eikä ajamisessa sitten oikein muuta olekaan. Kaikki on hyvin helppoa, ja on mahdollista säätää, miten vaikeita tietokoneen ohjaamat vastustajat ovat, ja lisäksi ajoavusteita voi säätää, jos haluaa apua. Huomasin kuitenkin nopeasti, että avustettu ohjaus voi olla enemmän haitaksi, joten tarkistin ennen jokaista kisaa, että avusteet ovat pois päältä. Muuten saatoin huomata kesken kisan, että avustaja luuli minun kääntyvän enemmän vasemmalle, kun käännyin oikealle.

Peli tarjoaa mahdollisuuden pelata useimpia pelimuotoja verkossa ja jaetulla ruudulla, ja vaikka nämä pelimuodot, yhdessä monien haasteiden kanssa, ovat hyviä, tuntuu peli muilla osa-alueilla varsin rajoittuneelta. Esimerkiksi mukana ei ole mahdollisuuksia katsella omaa autotalliaan. Näytteille voi valita kolme autoa kaikkiaan 40 kerättävän joukosta, ja niiden kolmen ajokin asentoa voi säätää, ja siinä kaikki. Autoja ei voi katsella lähempää, eikä mukana ole tietoa eri malleista tai muustakaan. Pelin valokuvaustilan voi laittaa päälle, jos haluaa katsella yksityiskohtia enemmän, mutta selvästi valikoihin ja ylöspanoon ei ole panostettu tarpeeksi. Kaikki vaikuttaa kovin pelkistetyltä kisojen ympärillä, ja se on sääli. On mukavaa, ettei ajopelissä ole kovinkaan paljoa erilaisia asioita kerättäväksi, mutta näin peli tuntuu liian alkeelliselta. Kehittäjät itse ovat sanoneet lisäsisältöä olevan tulossa tulevaisuudessa, mutta kyllä, julkaisussa tuntuu siltä, että sisältöä puuttuu.

Arvostaako pelaamista riippuu siitä, miten paljon arvostaa sen ajokkeja. Ajotuntuma on hyvä ja on hauskaa kurvailla eri kentissä. Huolimatta monista erilaisista pelimuodoista ja ympäristöistä kyse on vain sen valitsemisesta, mitä haluaa seuraavaksi pelata, ja moinen on melko tylsää lopulta. Suoranaiselle tarinalle ei ollut tarvetta, mutta jonkinlainen uratila olisi tehnyt paljon motivaatiolle jatkaa pelaamista. Meno on liian pelkistettyä varsinkin haasteiden osalta, joita tehdään valikoissa yksi kerrallaan. Jopa kuskin valinta on vain silhuetti mies- tai naiskuskista. Tämä on yksi monista pienistä osatekijöistä, jotka saavat ajattelemaan, että jotain puuttuu.

Jos on halunnut pitkään päästä pelaamaan monsteriautoilla ja niillä temppuilemaan, Monster Jam Showdown tekee tehtävänsä olematta millään tavalla vallankumouksellinen. Pelaaminen on melko hauskaa, ja ennen kaikkea tyylikästä. Kyseessä on pätevä ajopeli hauskoilla ajokeilla.