Japanissa supersuosiossa paistatteleva Monster Hunter -pelisarja on vuosien varrella kasvattanut mainettaan myös länsimaissa, ja vuonna 2018 julkaistu Monster Hunter World oli nimensä mukainen kaupallinen muurinmurtaja myös Japanin ulkopuolella. Vuodesta 2021 näyttäisi tulevan brändin kannalta varsin vauhdikas vuosi niin pelien kuin muidenkin medioiden puolella, kun Paul W. S. Andersonin ohjaama Monster Hunter -leffakin alkaa olla nähtävissä koronatilanteen tarjoamista haasteista huolimatta. Nintendon Switch-konsoli on puolestaan jäänyt vielä toistaiseksi vartomaan sitä isoa Monster Hunter -nimikettä, mutta Capcom on paikkaamassa tilannetta maaliskuun loppupuolella ilmestyvällä Monster Hunter Rise -eepoksella, joka on löytänyt kodin konsoliyksinoikeudella Switchiltä. PC-pelaajat puolestaan saavat odottaa Rise-annostaan ensi vuoden puolelle.
Pelaajan ohjaama päähenkilö aloittaa monsterimetsästyksen pienestä Kamura-kylästä, joka on saanut ensimmäisen lisensoidun metsästäjänsä luonnollisesti juuri pelin päähenkilöstä. Kamuran kulmilla riittääkin sitten metsästettävää, tutkittavaa ja seikkailtavaa, sillä vuosittainen Rampage-hirviörynnistys on pistämässä riistan jalkoihin vipinää. Pelaajan taustatiimissä on kamuralaisten voimahahmojen lisäksi Palamute-koirakaveria ja Palico-kissaa, jotka osallistuvat päähenkilön rinnalla seikkailuun ja hirviön kaatamiseen -koko kansainvälisestä pelaajayhteisöstä puhumattakaan. Nettiominaisuuksien päälle kytkeytymistä tällä haavaa odottamaan jääneelle yksinpelaajallekin riittää onneksi mielekästä puuhaa ja tekemistä, vaikka huomasinkin näin Monster Hunter -ummikkona hyvin pian, ettei Rise ole välttämättä sieltä aloittelijaystävällisimmästä päästä.
Ensivaikutelmat Monster Hunter Risesta ovat erittäin positiiviset Switch-mittarilla huikean graafisen ilmeen ansiosta. Pelaaja pääsee ensitöikseen ottamaan näppituntumaa Risen teknistä taituruuteen mainion hahmoeditorin muodossa, jota käytellessään tulee kyllä selväksi, miten päräyttävän näköinen peli lopulta onkaan - oman hahmon kasvonpiirteitä kun voi muovailla ja muokkailla suorastaan naurettavan yksityiskohtaisesti. On myös mukavaa, että pelaaja saa itse muotoilla Palamuten ja Palicon olemukset mieleisikseen turkin kuviointia ja korvannipukoita myöten.
Loihditut peliympäristöt ovat suorastaan huikeannäköisiä: terävät kalliot kimaltavat auringossa, joki liplattaa kauniisti ja aluskasvillisuuskin rehottaa yllättävän kaukana maastossa etenevästä pelihahmosta riittoisan piirtoetäisyyden ansiosta. Omiksi alueikseen eristetyt metsästysmannut ovat salaluolineen ja muine piilopaikkoineen todella kiinnostavia ja kauniita peliympäristöjä, ja metsästysmailla riittääkin sekä kerättävää että kuhinaa pienempien petojen muodossa. Pelin keskusalueena toimivaan Kamuroonkin on loihdittu luonnetta ja näyttävyyttä muinaisesta Japanista ammentavine muotoiluratkaisuineen, ja visuaalinen ilme eroaa tietoisesti heinäkuulle päivätyn Monster Hunter Stories 2 -toimintaseikkailun anime-vaikutteisesta meiningistä. Ainoana silmiinpistävänä suunnitteluratkaisuna pölkkykirjaiminen perusfontti todella iskee silmään tylsässä arkisuudessaan. Hirviöiden ja muiden petojen tietoja sisältävä kirja on kuvitettu hieman Capcomin Okami-klassikon hahmosuunnittelua henkivillä ukiyo-e-piirroksilla.
Teknisesti riuskahkon menon takana piilevät kompromissit eivät kuitenkaan jää näkymättömiin komean ulkoasun taakse, vaan pidemmät pelisessiot kyllä paljastavat nämä terävät kulmat ajan mittaan. Näyttävä Kamuro on todella autio kylä, jonka kaduilla koikkelehtii tasan kaupanpitäjien ja juonen kannalta oleellisten hahmojen verran väkeä, ja Kamurossa vähänkin tärkeisiin rakennuksiin siirrytään lyhyiden latausruutujen kautta. Sitä vastoin metsästäessä ruudunpäivitys pysyy onneksi ihailtavan tasaisena, mutta huomasin Monster Hunter Risen selvästi ottavan V2-mallisesta Switchistäni tehoja irti siinä määrin, että Handheld-muodossa peli ryysti akkua varsin ahnain siemauksin. Tämä kannattaa ottaa huomioon tulevissa nettipeleissä useamman metsästäjäkaverin kanssa.
Monster Hunter Risen synnyttämä ensivaikutelma on kieltämättä hieno komean grafiikan ja kiinnostavan pelimaailman ansiosta, mutta käynnistyvä seikkailu on ainakin Monster Hunter -aloittelijalle aika haasteellinen kokonaisuus. Kamuron palvelut käydään läpi sellaisella höngällä, että pelisarjaan aiemmin tutustumattomalla pelaajalla menee tietoa väkisinkin yli ja ohi hilseen. Ensimmäisessä harjoittelumetsästyksessäkin peruskomennot Wirebug-singahtelusta ja Malamutella ratsastamisesta käydään varsin vikkelästi läpi, mutta tutoriaalin suurin vika piilee siinä, ettei taistelemista opeteta pelaajalle kunnolla. Rise ei ensinnäkään perehdytä pelaajaa kunnolla eri asetyyppeihin, vaan koko asekatalogi on käytettävissä metsästysmaan rajassa olevassa teltassa, josta voi käydä poimimassa kiinnostavan työvälineen metsälle. Tutoriaali ei anna mitään vihiä siitä, mitkä aseet mahdollistavat nopeamman ja mitkä hitaamman ja tuhovoimaisemman liikehdinnän - pelaajan pitää näköjään itse kokeilla sopivia aseita pienempään riistaan löytääkseen itselleen sopivan taistelutyylin. Yrityksen ja erehdyksen kautta toimivassa ja kokeilevassa pelaamisessa ei ole itsessään mitään vikaa, mutta koin Risen antavan uudelle Monster Hunter -pelaajalle vähän laihanlaiset eväät seikkailuun.
Karu tutoriaali on harmillinen puoli muuten niin mainiossa toimintaroolipelissä, jossa voi määrätietoisemman metsästämisen lisäksi tutkia maita ja mantuja myös kaikessa rauhassa. Aikarajallisten metsästyshommien ohella pelaaja pääsee kiireettömästi penkomaan samaa metsästysympäristöä jahdaten pienempää riistaa ja niiden ruhoista saatavia resursseja. Risen upea ulkoasu houkuttelee pelaajaa sukeltamaan syvemmälle pelimaailmaan, ja sumun peitossa oleva karttaruutu valottuu kutkuttavan hitaasti tutkimusmatkailevalle pelaajalle. Tiedot kasveista, pelaajan liikkumista helpottavista wirebugeista ja muista öttiäisistä sekä tietysti hirviöistä tallentuvat mainioon lokikirjaan, ja edellä mainittuja resursseja voi hyödyntää varusteiden paranteluun ja kehittämiseen. Monster Hunter Rise edellyttää pelaajan jaksavan grindaamista ja uusien kamppeiden keräämistä sekä virittelemistä, ja kiinnostavat peliympäristöt sekä eri hyökkäystyylien kokeileminen pienissä erissä maistuvat oikein mukavasti. Edellä mainittujen Wirebug-ötököiden avulla flengaileminen hämähäkkimiesmäisellä höngällä toimii sekin mukavasti varsin napakan ohjattavuuden ansiosta.
Ja haastetta pelissä sitten piisaakin, sillä isommat hirviöt tarjoavat kovan vastuksen aloittelevalle metsästäjälle - ensimmäinen mäyrämonsteri jyräsi pelihahmoni ongelmitta pariinkin otteeseen. Toisaalta noissa vapaammissa ja aikarajattomissa tehtävissä on mahdollista kokeilla rauhassa myös isompien saaliiden jallittamista vailla pelkoa kuolemasta tai muista rangaistuksista, kun kolkattu pelihahmo heräilee tyrmäyksen jälkeen teltalta. Hitaasti käynnistyvä tarina kuitenkin tempaa mukaansa ja sisältää joukon kiinnostavia tähtihetkiä isompien puolustustaisteluiden muodossa.
Monster Hunter Rise on laadukasta toimintaa upeissa ja kiinnostavissa puitteissa. Teknisesti ja visuaalisesti kyseessä on ehdottomasti yksi Switchin näyttävimmistä ja omaleimaisimmista peleistä mutta silti myös Monster Hunter -sapluunaan sopiva kokonaisuus. Äkkiväärän vauhdikkaasti perustoiminnot esittelevä ja pelaajan tositoimiin sysäävä seikkailu onneksi tasoittuu rytmiltään ajan mittaan, ja haastetta pelkäämättömien pelaajien sopii kyllä kääntää katseet laadukkaan ja vauhdikkaan Risen suuntaan.