Molly's Game

Käsikirjoittaja Aaron Sorkin tunnetaan mm. elokuvista The Social Network ja Moneyball, sekä tietenkin televisiosarjasta The West Wing. Molly's Game on kuitenkin ensimmäinen leffa, jossa kynäilijä on myös oman käsikirjoituksensa ohjaaja. Tulisiko suutarin pysyä lestissään?

Elokuvan nimi viittaa Molly Bloomiin, joka pyöritti 2000-luvun alkupuolella kovan luokan yksityisiä pokeripelejä, kirjoitti aiheesta kirjan ja joutui vaikeuksiin lain kanssa. Sorkinin kässäri ammentaa kirjan dramaattisemmista käänteistä, ja kuvaakin onnistuneesti monilahjakasta naista, joka päätyi olympialaisten sijasta vaikeuksiin julkkisten, hämärien bisnesmiesten ja oikeusjärjestelmän kanssa.

Asiaan sekaantuneita kuuluisuuksia ei häveliäästi nimetä leffan aikana, mutta katsomiskokemuksesta saa irti lisähupia, kun tajuaa, että Michael Cera esittää itseasiassa Tobey "Hämähäkkimies" Maguirea, joka on ainakin Bloomin kuvauksen mukaan melkoinen vehje mieheksi.

Sorkin on taitava, joskin ajoittain turhan saarnaava käsikirjoittaja, muttei esimerkiksi David Fincherin veroinen ohjaaja. Siksi Molly's Game ei olekaan The Social Networkin tasoinen tykitys. Enemmänkin se on reippain harppauksin etenevä henkilökuva, joka koittaa puristaa tarinansa liian tiukkoihin raameihin. Kenties Fincher-leikkauksilla se olisikin mahtunut kunnioitettavaan 140 minuuttiin, mutta nyt tapahtumat loikkivat eteenpäin turhankin rivakasti. Ehkä olisin vanhana pokeriharrastajana vain halunnut lisää pelikohtauksia, mene ja tiedä.

Kuvauksen ja muiden teknisten puitteiden puolesta Molly's Gamea katsoo ilokseen, ja Idris Elba tarjoaa mainion, dynaamisen vastaparin Jessica Chastainille, joka ottaa Bloomin roolin todella omakseen ja vetää katsojan suoraan mukaan tarinaan. Bloomin sujuva sparrailu sekä liittolaisten että vihollisten kanssa onkin varmasti The West Wingin ystävien mieleen. Mukana on myös pienen mutta tunteellisen suorituksen vetävä Kevin Costner.

Kaikkinensa Molly's Game on viihdyttävä ja mittaansa nähden yllättävän lyhyeltä tuntuva paketti, josta löytyvät sekä jännittävät että koskettavat puolensa. Se nojaa paljolti näyttelijöidensä karismaan ja kykyyn tykitellä Sorkinin dialogia, mutta niistä ei onneksi ole puutetta. Tulen muistamaan tätä leffaa hyvällä, mutten varmaankaan katso sitä enää uudestaan. Mainittakoon myös että Bluray-julkaisu on täysin ekstroista vapaa.