Mission Impossible: Ghost Protocol

Mission Impossible -elokuvien sarja jäi kolmannen osansa jälkeen hieman epämääräiseen kuntoon, mutta Pixar-ohjaaja Brad Birdin kiinnittäminen Ghost Protocolia varten oli omiaan nostattamaan yleisön kiinnostusta ja uskoa sarjan tulevaisuuteen. Kyseessä oli toki Birdin ensimmäinen ei-animaatioleffa, mutta onhan Tom Cruise niin lähellä animaatiohahmoa kuin vain voi olla.

Tällä kertaa Cruisen esittämä superagentti Ethan Hawke pääsee estämään vanhanaikaista ydinsotaa, jonka vinksahtanut tiedemies haluaa käynnistää osana planeetan luonnollista evoluutiota. Juonessa on alusta loppuun jotakuinkin yhtä paljon järkeä, ja siinä olevista rei'istä ajaisi lävitse maansiirtokoneella, mutta tämä onkin toimintahömppää puhtaimmillaan.

Ghost Protocol tarkoittaa tilannetta jossa Yhdysvaltain presidentti kieltää Impossible Missions Forcen (IMF) olemassaolon, ja leikkaa näiltä kaiken tuen. Tämä jättää tämänkertaiseen seikkailuun Ethanin lisäksi vain ylennyksen saaneen Benjin (Pegg), agentti Carterin (Patton) sekä matkalta mukaan tarttuneen analyytikko Brandtin (Renner). Teknolelujakin on saatavilla vain rajallisesti, eikä näidenkään viimeisestä myyntipäivästä ole takuita.

Tämä on itseasiassa oivallinen veto sarjassa jossa apujoukkoja ja vipstaakeja on aiemmin vedetty hatusta vailla sen suurempia rajoituksia. Se tuo rajatumman ja nyt tasaisemmin hyödynnetyn hahmogallerian lähemmäksi katsojaa, ja nostaa panoksia mukavasti. Myös Birdin keveämpi ote sarjaan tekee hahmoista inhimillisempiä, ja etenkin Pegg saa enemmän tilaa pullistella komedialihaksiaan.

Ryppyotsaisuudesta luopuminen on muutenkin tehnyt paljon hyvää Mission Impossiblelle. Kolmosen raskasotteisuus ei sopinut sarjan muuten mielikuvituksekkaaseen fiilikseen, ja tämä neljäs vedos aiheesta onkin lähinnä James Bond -elokuva ihmisille jotka eivät pidä uusista Craig-Bondeista. Eniten Ghost Protocol muistuttaa Pierce Brosnanin Bond-kautta huipussaan.

Birdin animaatiotausta on selvästi vaikuttanut lopputulokseen niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän toimintakohtaukset ovat vertaansa vailla, vaikka tosimaailma tietenkin asettaa animaatiota enemmän rajoituksia. Onneksi Cruisen päätä ei palellut, ja tämä oli muun muassa valmis ja jopa innokas kiipeilemään maailman korkeimman rakennuksen ulkoseinällä oikeasti. Lisäksi leffan budjetti oli vähintäänkin antelias, ja salli seitsenkerroksisten talojen kokoisten lavasteiden rakentamisen.

Harmillista kyllä Birdin silmä hahmojen ohjaukselle ei ole vielä tainnut harjaantua oikeisiin ihmisiin riittävästi. Ehkä hän on myös koittanut hieman pidätellä itseään ja samalla näyttelijöitä, mutta joka tapauksessa Ghost Protocolissa olevilla monologeilla on taipumus lässähtää, ja suuret tunteet eivät vain tunnu välittyvän.

Myös käsikirjoitukseen on jäänyt epätasapainoisuutta. Alussa nähtävästä pienestä sivuhahmosta tehdään iso numero vaikka tätä nähdään myöhemmin vain minuutin ajan. Samalla pahisten puolella tehdään iso kämmi alikäyttämällä Léa Seydouxin esittämää salamurhaajaa.

Ghost Protocolista ei tietenkään voi Suomessa kirjoittaa mainitsematta Samuli Edelmannin suoritusta ruotsalaisen pääpahiksen (Nyqvist) apurina. Molemmat pohjoismaalaiset vetävät osansa hillitysti, jopa alinäytellen, ja apumiehen hommahan on toki perinteisesti olla jäyhä ja hiljainen. Edelmann pääsee silti esittelemään rallienglantiansa koko maailmalle muutamassa ihan oikeassa dialogikohtauksessakin. Vaikka tästä suorituksesta ei Oscareita tipahtanutkaan, on Edelmann tehtäviensä tasalla, ja uskottava etenkin toimintakohtauksissa.

Mission Impossible: Ghost Protocol on vetänyt maailmalla lähes täydet pisteet kriitikoilta, ja vaikka se onkin ehkä sarjansa paras elokuva, en itse voi käydä aivan näin avokätiseksi. Kyseessä on kuitenkin oivaa toimintahumppaa, kunhan vain muistaa vaihtaa aivonsa täysin vapaalle alkutekstien aikana. Jään kadehtimaan niitä jotka pääsivät nauttimaan elokuvan visuaalisesta annista IMAX-teatterissa.