Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
On jopa hieman yllättävää, että yhdellä maailman myydyimmistä peleistä ei ole erityisen montaa virallista spin-off-peliä. Minecraft Dungeons pyrkii täyttämään tätä tyhjiötä suoraviivaisella luolakomppaamisellla, joka jää kuitenkin muutamia mukavia ideoita lukuun ottamatta parempiensa varjoon.
Minecraftin vaikutusta peliteollisuudelle on vaikea vähätellä. Yli 200 miljoonaa myytyä peliä on nostanut sen jopa ei-pelaajien tietoisuuteen, ja poikinut satoja jäljitelmiä ainakin palikkamaisen tyylin osalta. Mojang itse on keskittynyt lähinnä emopeliin itseensä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Minecraft Dungeons on hyvin suoraviivainen niin sanottu luolastokomppauspeli. Pelaaja varustautuu ja juoksee luolastoon, rämeelle tai vuoren huipulle satoja örmyjä lahtaamaan kokemuspisteiden ja paremman kamiksen toivossa. Kun tehtävä on läpäisty, pyörähdetään tukikohdassa myymässä turhakkeet ja ostamassa uutta tilalle. Tätä kaavaa toistetaan, kunnes loppu häämöttää ja peli on pelattu läpi. Pääkampanja ei ole erityisen pitkäkestoinen, ja ahkera pelaa sen viikonlopussa läpi. Juoni käsittelee hylätyn "yläläisen" (illager) kietoutumista pahuuden pauloihin ja muuta perinteistä sankarimeininkiä. Tarinassa ei ole kovinkaan suurta vetovoimaa, joten etenemisen motivaationa toimivat ensisijaisesti uudet ja koreammat varusteet.
Dungeons ei edes yritä olla erityisen monivivahteinen tai monimutkainen peli. Yhdellä napilla lyödään, toisella väistellään ja kolmannella heitellään parannuspulloja naamariin. Matkan varrelta löytyvät erikoisesineet ja aseet antavat sankarille pienen valikoiman erikoiskykyjä, eikä varsinaista hahmoluokkaa ole. Kehitetty systeemi on sinänsä mukava, että eri haarniskoita ja aseiden erikoiskykyjä yhdistelemällä pelaaja voi viedä hahmonsa haluamaansa suuntaan. Jos valinnat eivät miellytä, uusi "hahmoluokka" on kasattu yhden tai kahden tehtävän aikana kokonaan uusiksi parempien rojujen myötä. Jotkin yhdistelmät ovat jopa hieman turhan tehokkaita, ja kovatkin viholliset saa lukittua pysyvästi taju kankaalle sopivia erikoisesineitä yhdistelemällä. Kehittäjien mukaan tämä on tietoinen valinta.
Satunnaisesti luodut kartat vaihtelevat pelin nimen mukaisista sokkeloisista tyrmistä ulkoilmaan soille, aavikoille ja vuoristoon. Tyyli on tuttua ja välittömästi tunnistettavaa Minecraftia palikkoineen päivineen. Suurin osa vastustajista räjähtäviä creepereitä myöten on myös moneen kertaan emopelissä tavattua settiä, muttei toisaalta sisällä yhtäkään jännittävää ja odottamatonta tuttavuutta, mikä on sääli. Viholliset käyttäytyvät myös hyvin yksinkertaisia ohjeita noudattaen, yleensä pyrkien joko iholle tai kauemmas paeten nuolia ammuskellakseen. Maaston tuhoutumista pelissä ei ole ollenkaan, mikä on pelisarja huomioon ottaen sekä sääli että yllätys. Tehokkaimpien loitsujen olisi suonut tuhoavan palikkalattiaa edes jollain tavalla, jotta niiden voima välittyisi pelaajalle paremmin.
Minecraft Dungeons on suoraviivainen ja hieman liian simppeli luolastokomppauspeli, joka pelittää sinänsä mukavasti, muttei tarjoa pitkäaikaista hupia. Kaverin mukaan kaappaaminen tekee siitä toki hauskempaa, muttei pelasta sitä haipumasta keskinkertaisuuteen. Annos irrottelua maaston ja kykyjen kanssa sekä ripaus persoonallisuutta ja syvyyttä olisi tehnyt pelille hyvää. Lisäksi parhaat modpackit eli Minecraftiin itseensä luodut - usein fantasia-aiheiset - lisärit ovat jo ylittäneet sisällön laajuudella ja monipuolisuudella Dungeonsin.