Jo pelkkä ajatus Minecraftin arvostelemisesta on haaste. Se on kasvanut kehittelynsä aikana pieneksi kulttuuriseksi ilmiöksi, josta se on kuitenkin arviota varten erotettava. Samaten täytyy erottaa julkaistu lopputulos kaikista lupauksista ja odotuksista, kaikista niistä monista mahdollisista Minecrafteista joista kehityksen aikana puhuttiin. On pakko palata perusasioihin.
Minecraft on käytännössä loputtomaan, pala palalta generoituvaan hiekkalaatikkomaailmaan pohjaava rakentelupeli kolmessa ulottuvuudessa, joka tarjoaa myös joitakin seikkailullisia elementtejä. Sen eri pelimuodot sisältävät tämän saman hiekkalaatikon enemmillä tai vähemmillä hirviöillä, riippuen siitä kuinka tauotta ja puhtaasti rakenteluun haluaa pystyä keskittymään. Rakentaminen on kuitenkin pelin sykkivä sydän.
Pelaaja aloittaa taskut tyhjänä joskus rannasta, joskus metsästä, joskus lumiselta tundralta. Ympäristö vaihtelee, mutta yksi asia on selvä, tai ainakin se selviää hyvin pian: suojaa on saatava. Yön laskeutuessa tulevat hirviöt, ja jos ei ole siihen mennessä saanut aikaiseksi ainakin valaistua maakellaria, tulee yöstä ahdistava kokemus mm. zombien ja hämähäkkien rymytessä ympäriinsä. Aamun valo vie näistä osan mennessään, mutta jäljelle jää muun muassa pelin ikoninen vihollinen, hauska herra Creeper, joka räjäyttää lian lisäksi pois myös sinut, sinun talosi, ja sen perustukset.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta, ja sitähän Minecraft pohjimmiltaan onkin. Silti, sen peruskaava jossa lyödään asiaa A välineellä B ja saadaan resurssia C jonka avulla voidaan rakentaa asiat D-Ö tarjoaa sellaisen luovan vapauden ettei siihen voi kuin ihastua. Kokemusta onkin ansaitusti verrattu Lego-palikoihin. Jos tykkäsit, tai tykkäät edelleen rakennella näillä, tykkäät myös Minecraftista.
On tietysti niitäkin joita tällainen ei yksinkertaisesti sytytä, mutta silloin kyseessä ei ole puute pelissä, vaan makuasia. Eihän Tetristäkään voi kritisoida sen heikosta asevalikoimasta, tai Super Mariota sen epärealistisista graafiikoista. Minecraft on höystetty setti virtuaalisia rakennuspalikoita ja sillä hyvä.
Estetiikaltaanhan peli on puhdasta kasibittiä ja kasaria. Palikat ovat metrisiä kuutioita joilla ei mitään kovin hienovaraista tehdä, mutta tämä onkin osa viehätystä. Pelkistetyistäkin muodoista on mahdollista saada aikaan vaikuttavia ja monipuolisia luomuksia, ja monet tosimaailman kohteet ovat kääntyneet täysin tunnistettaviksi palikkaversioiksi. Pelaajien luomat Minecraft-maailmat ovat täynnänsä mitä hämmästyttävimpiä rakennuksia, koneita ja teoksia, joskin osa niistä muistuttaa vessan seinää graffiteineen. Minecraft on heijastus pelaajansa mielestä, mitä se sitten sisältääkin.
Juuri tämä mahdollisuus luoda jotain täysin omaa tekee Minecraftista niin nautittavan. Jopa siihen ensimmäiseen maakellariin kiintyy, koska se on kuitenkin omien käsien tuote. Sen ympärille saattaa myöhemmin rakentua kokonainen linnakompleksi, mutta alkupisteen muistaa aina.
Hupi kasvaa eksponentiaalisesti moninpelipalvelimella kavereiden kanssa, jolloin omia tuotoksia voi kätevästi esitellä muille, ja kuulla sitten kuinka suurena mielipuolena nämä sinua pitävät, koska olet viettänyt koko edellisen yön rakentaen valtaisaa taivaalla leijuvaa takapuolta kylän ylle. Moninpeli mahdollistaa tietysti myös yhteiset projektit, ja etenkin suuremmat kompleksit rakentuvat huomattavasti nopeammin hyvässä seurassa.
Nyt virallisesti julkaistu Minecraft ei kuitenkaan ole täydellinen, kaukana siitä. Sen koodi on edelleen sangen raskasta ja siinä riittää bugeja sekä graafisia ongelmia. Tällä tavoin se on vähän kuin The Elder Scrolls V: Skyrim. Toisin kuin Skyrimissä, siihen on jälkiajatuksena heitetty mukaan kokemuspistejärjestelmä joka on liitetty hieman puolivillaiseen lumousmekaniikkaan. Samaten peliin on ahdettu "loppuvihollinen" tyydyttämään niitä joiden mielestä siinä pitäisi olla jokin lopullinen tavoite ja loppu. Koska tämä lopetus vaikuttaa lähinnä ironiselta vitsiltä, ei se tyydytä ketään.
Nämä omituiset sivupolut voi silti jättää täysin huomiotta, ja keskittyä niiden sijasta täysin rinnoin rakentamisen riemuihin, silloin kun peli ei kaadu tai muuten vain jumita. Puuhastelua haittaavia ongelmia on enemmän kuin mitä tällaiselta ns. julkaisuversiolta odottaisi, ja siitä olenkin pakotettu jakelemaan miinuspisteitä.
Minecraftissa on valtavasti potentiaalia monellakin tapaa. Se antaa pelaajan toteuttaa itseään koskemattomien maisemien valloittajana ja rakentajana, ja pelin tarjoamat mahdollisuudet ainoastaan kasvavat sen jatkaessa päivittymistään. Se voisi silti olla enemmän. En tarkoita tällä uusia roolipelillisiä elementtejä, koska itse en niitä kaipaa. Lähinnä jo olemassa olevaa kokonaisuutta tulisi hioa sujuvammaksi ja kevyemmäksi. Toivottavasti näin vielä tehdäänkin, ja Minecraft kasvaa täyden kympin peliksi. Nykyiselläänkin siihen voi upottaa loputtomasti tunteja, ja se on ehdottomasti suositeltava kokemus, mutta siitä huolimatta se on vielä hiomaton timantti.