Might & Magic: Heroes VI - Shades of Darkness

Pimentojen haltiat astuvat valokeilaan Might & Magic: Heroes VI:n kolmannessa lisäpaketissa, jonka mielikuvituksekkaaksi nimeksi on valittu Shades of Darkness. Itseasiassa nimi on melkoisen osuva, koska tässä jatkokampanjassa annetaan Dungeon-osapuolesta hieman vivahteikkaampi kuva. Se sopisi myös jonkin yliluonnollisen saippuaoopperan nimeksi, jota Might & Magic: Heroes on alusta loppuun asti.

Shades of Darkness sijoittuu sata vuotta Might & Magic: Heroes VI:n tapahtumien jälkeen. Sen kaksi kampanjaa tutkiskelevat sekä Dungeonin että Necropoliksen myöhempiä vaiheita, ja päättävät näiden kohtaloista ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Voisin ryhtyä selvittämään juonikuvioita laajemminkin, mutta kuulostaisin silloin liikaa mummoltani, joka tykkää kerrata Kauniiden ja rohkeiden tapahtumia. Sanottakoon vain, että tuttuun tapaan sankarit tasapainottelevat kyynelten ja veren polkujen välimaastossa kohtalon riepotellessa heitä suuntaan jos toiseenkin.

Vaikka tarina ei siis tee aivan suunnatonta vaikutelmaa, on se kenties himpun verran mielenkiintoisempi kuin pelin pääkampanjoissa. Siitä nauttiakseen täytyy silti selvitä ylitse kerrassaan kalkkunaisesta dialogista, ja siitä legendaarisesta hienovaraisuudenpuutteesta, jolla se esitetään.

Shades of Darknessin hahmot saattavat olla usein sangen eeppisiä, mutta ne kaikki puhuvat kuin asematunnelin pissikset. Kielenkäyttö on täynnä moderneja sanankäänteitä, jotka eivät istu fantasiaympäristöön oikein millään tavalla, ja ääninäyttelijät on ilmeisesti värvätty satunnaisperiaatteella läheisestä hampurilaisravintolasta.

Onneksi tätä dialogia ei ole erityisen paljon, ja pelin ydin on edelleen vuoropohjaisissa taisteluissa, joissa yksikköpinkat ottavat toisistaan mittaa pienikokoisella kentällä. Koska nyt mukana on uusi osapuoli, tulee taistelukentällekin uutta väriä, joka on tässä tapauksessa joko mustaa tai violettia.

Dungeonilla sotiminen on itseasiassa mukavaa vaihtelua, ja osapuoli mahdollistaa joitakin todella salakavalia strategioita. Rimpulalta näyttävät yksiköt ottavat loitsujen ja kirousten vahvistamina hyvinkin tasaväkisesti mittaa raskaasti haarniskoiduista ritareista, ja osoittautuvat jopa näitä tehokkaammiksi.

Itse otan avosylin vastaan mahdollisuuden pärjätä pienemmillä yksikkömäärillä, koska isojen pinkkojen vääntäminen on usein hidastanut aiempia kampanjoita ja tehnyt niistä ajoittain pitkäveteisiä. Shades of Darkness on synkkien haltioidensa tapaan solakampi ja nopeampi etenemään.

En kuitenkaan voi väittää, että tästä erikseenkin ostettavasta lisäpaketista löytyisi mitään todella uutta. Might & Magic: Heroes perustuu edelleen konseptille "lisää samaa", eikä se onnistu yllättämään tälläkään kertaa. Sinänsä, jos pidät siitä mitä sarja on tarjonnut tähän mennessä, etkä ole vielä kyllästynyt siihen, on tässä taas lisää tekemistä muutamaksi tunniksi. Se on kenties hinnoiteltu hieman korkealle siihen nähden mitä se sisältää, ja itse odottelisin alennusmyyntejä ennen kuin ostaisin Shades of Heroesin laajentamaan omaa pelikokemustani.