Might & Magic: Heroes VI: Shades of Darkness

Pitkäikäisen Might & Magic -pelisarjan viimeisin nimihirviöluomus on kuutososan kolmas laajennus. Kahdesta edellisestä lisäristä poiketen se toimii kuitenkin itsenäisenä pelinä. Sisältöön lukeutuu muun muassa kaksi uutta kampanjaa ja kuudes kaupunkityyppi Tyrmä (Dungeon), jotka johdattelevat pelaajan myyttien synkeämpiin tapahtumiin pimeiden haltijoiden ja epäkuolleiden vinkkeleistä. Ennakkoversiossa kampanjat eivät olleet pelattavissa, joten fiilikset perustuvat pitkälti kahden yksinpelikartan kahlaamiseen. Uusi osapuoli on aina tervetullut rikkomaan jämähtämisvaarassa olevia asetelmia.

Tyrmäläiset iskevät varjoista tai kaukaa, mutta eivät pärjää erityisen hyvin tasaisella lähiväännössä. Salamurhaajat pysyvät iskuun asti piilossa ja tekevät suurissa laumoissa todella kipeää kovempiakin vastustajia vastaan. Minotauri taas kykenee peruslyönnillään viskomaan kirveen väärään päähän jääviä kauemmas. Emäpelinsä tavoin kaikki on pikkutarkasti mallinnettua ja animoitua. Vaikka maan alla usein möyritäänkin, värien käyttöäkään ei ole unohdettu ja lisäosa säilyttää sarjan sadunomaisen yleisilmeen. Ääninäyttelystä tai juonesta ei tässä vaiheessa voi sanoa mitään, mutta ainakin pelin käynnistettäessä pyörähtänyt video oli komeaa katsottavaa eri osapuolten paiskoessa toisiaan valtavien muurien kupeessa.

Peli kulkee kuten aina ennenkin - yksinäinen sankari samoilee pitkin maisemia oman ukkelipoppoonsa kera. Maastosta löytyy valtavasti erilaisia resursseja, kaivoksia, taikaesineitä, erikoisrakennuksia ja näitä suojelevia hirviöryhmiä. Vuoropohjaisia heksoilla käytäviä taisteluita voittamalla taidot karttuvat ansaitun kokemuksen myötä. Omissa kaupungeissa taas rakennetaan resurssien salliessa uusia "parakkeja" erilaisille otuksille. Jokainen kaupunkityyppi tuottaa omanlaisia yksiköitään muutaman erikoisrakennuksen lisäksi. Valikoimaa on valtavasti, ja sen ansiosta etenkin kahden sankarin kohdatessa taktisten mahdollisuuksien kirjo on loputon. Pysytelläkö kauempana jousiampujien ja taikojen nuijiessa vastustajaa vai hyökiäkö iholle mahdollisimman nopeasti? Lisämausteen taisteluun tuovat vielä sankarin omat kyvyt ja taikavoimat, joista parhaimmilla voi kääntää pahankin tilanteen voitoksi.

Jos pari edellistä Might & Magicia on jäänyt vähemmälle pelaamiselle (monille kolmosen tai nelosen ollessa se rakkain lapsi), Shades of Darknessin tietotulva saattaa aiheuttaa hetkittäistä huimausta. Uusia ominaisuuksia, vapaampi hahmonkehitys, sadat taikaesineet ja lukuisat erilaiset otukset takaavat, että opettelu ei lopu ihan äkkiä. Käyttöliittymä yrittää parhaansa mukaan pysyä tietotulvassa mukana, mutta välillä taantuu pihtaamaan tietoa isolla määrällä abstrakteja ikoneita erilaisista ominaisuuksista. Kuutososan veteraanille asia ei liene ongelmallinen, mutta näin hieman taukoa sarjasta pitäneenä uusia termejä sisäistäessä kului tovi.

Kun data alkaa pysyä pään sisällä, ulkokuoren alta paljastuu se sama Heroes of Might & Magic, jota vuosia on tullut tahkottua. Sekä hyvässä että pahassa mielessä perinteinen toteutus toisaalta pelaa vahvuuksillaan, mutta toisaalta kieltäytyy uppiniskaisesti uusimasta perusmekaniikkojaan. Pelin vetovoima riippuukin paljolti siitä, haluaako lisää samaa hyvää vai kaipaako kaavaan uudistuksia. Jos pelityyppi edelleen maistuu, Might & Magic: Heroes VI on parhaimmillaan juuri se peli, jota pitää pelata vielä yksi vuoro, vaikka kello näyttäisi jo neljää aamuyöllä.