Miasma Chronicles on kelpo taktinen roolipeli

Ruotsalainen The Bearded Ladies muistetaan pelistään Mutant Year Zero: Road to Eden, ja nyt saman studion uusin on nimeltään Miasma Chronicles. Peli sijoittuu tuhoutuneeseen maailmanlopun jälkeiseen maailmaan, joka yhdistää tummasävyisen tarinan tiukkaan ja haastavaan strategiseen pelaamiseen.

Päähenkilö Elvis matkustaa halki maanpiirin, jonka on tuhonnut mystinen Miasma. Elviksen tavoitteena on löytää äitinsä, ja sen jälkeen hankkia vastauksia Miasmasta. Toki samalla on selviydyttävä tässä uudessa ja vaarallisessa maailmassa.

Tarina on yksi Miasma Chroniclesin vahvuuksista. Mukana on hyvin tehtyä dialogia ja tarinallisia käänteitä, eikä karmeilta tilanteilta vältytä. Henkilöhahmojen edesottamuksia seuraa mielellään, vaikka jotkut ovatkin karikatyyrejä amerikkalaisesta kulttuurista puhetapaa myöten.

Ympäristöt ovat mahtavia, ja kenttiä voi tutkia reaaliajassa. Odotettavissa on väkeä täynnä olevia kyliä, soita väärällään mutatoituneita sammakoita, tieteishenkisiä laitoksia ja niin edelleen. Missä sitten onkaan menossa tarinassa, on aina kannattavaa katsella sivupolkuja, tehdä sivutehtäviä ja vain ratkaista ympäristössä vastaan tulevia pulmatehtäviä. Ratkaisuna voi olla lapun lukeminen koodin keksimiseksi tai sitten ympäristön tarkkaileminen salaisen alueen löytämiseksi. Tarina ja erilaiset taistelut ovat pelin pääasiat, mutta muutakin on tarjolla.

Miasma Chroniclesilla on käytössään taktinen strategiajärjestelmä. Siinä on puolensa, mutta turhautumisen syytkin ovat entiset mallia X-COM. Taistelun alkaessa on pelaajan annettava käskyjä omalle seurueelle, joilla on käytössä kaksi toimintapistettä. Toimintoina voi olla esimerkiksi liikkuminen ja pahiksen ampuminen, tai aseen lataaminen ja kranaatin heittäminen. Yleisesti ottaen järjestelmä on helposti ymmärrettävissä.

En pidä lainkaan pelin käyttämistä prosenteista. Ajatuksena on, että näköyhteys määrittää, miten onnistunut isku tulee olemaan. Mutta vaikka pahis olisi täysin näkyvissä, saattaa osumisen todennäköisyys olla siltikin vain 50%. Vastaavasti pelaaja saattaa ajatella oman joukon olevan hyvässä turvassa, mutta sitten kuitenkin pahis pääsee iskemään onnistuneesti kaikesta huolimatta. Miasma Chroniclesin perusvaikeustaso vie sen kovimman terän pois taisteluista, ja pelaaja voi näin keskittyä tarinaan ja ympäristön tutkimiseen. Vaativammilla vaikeustasoilla jokainen siirto on sitten tärkeä.

Taistoissa on mukana myös hiiviskelyosuus. Toisin sanoen pahiksia voi ottaa päiviltä ennen kuin se varsinainen taistelu alkaa. Tällä tavalla on tietenkin mahdollista tehdä niistä varsinaisista taisteluista itselleen siedettävämpiä. Roolipelimäinen hahmonkehitys takaa sen, että Elvis joukkioineen muuntuu ajan saatossa omanlaisikseen taistelijoiksi. Jos siis haluaa paneutua muuhunkin kuin tarinaan, on pelillä siihen paljon tarjolla.

Pelatessa huomasin muutamia kummallisia bugeja ja muita ongelmia. Näitä olivat muun muassa näkymättömät viholliset ja ajoittain takkuava ruudunpäivitys. Yleisesti ottaen tekninen suoriutuminen on silti oikein hyvää, mikä ei ole nykyisin selvää monissa PC-peleissä. Ympäristöt näyttävät oikein hyviltä, mutta ajoittain samaa ei voi sanoa pelin hahmomalleista.

Miasma Chronicles on kelpo taktinen roolipeli, jossa on tarjolla laadukkaita taisteluita, mielenkiintoinen tarina seurattavaksi ja maailma tutkittavaksi. Omat ongelmansa sillä myös on, mutta roolipelimekaniikat ja hyvä tekninen suoriutuminen tekevät pelaamisesta nautittavaa.