Ranneke, jolla Samus Aranin maailmaan pääsee on vihreä ja ohutta paperia. Tarkalleen 13:15 se päästää minut VIP pelialueelle Nintendo media Summitissa Lontoossa. Minulla on 45 minuuttia aikaa.
Metroid: Other M jatkaa Nintendon rakastetuimpiin kuuluvaa pelisarjaa, hardcore-fanien suosikkia. Sen edeltäjä Metroid Prime 3: Corruption on Wiin parhaita räiskintäpelejä. Mitä sellaisella sarjalla voi tehdä? Ilmeinen ratkaisu olisi pelata varman päälle ja tehdä taas uusi jatko-osa. Tai sitten voi ottaa pelin ydinelementit, ja yrittää tehdä niistä jotain uutta.
Metroid: Other M tähtää elokuvalliseksi toimintapeliksi, Nintendon edustaja selvittää demon alkaessa. Ensimmäinen järkytys: Samus puhuu. Ääni on huomattavasti vähemmän vakava kuin luulisi, hyvin naisellinen ja lähes eroottinen. Samus kertoo oman historiansa tapahtumia. Metroid: Other M sijoittuu SNES-peli Super Metroidin jälkimaininkeihin, sen jälkeen kun Samus on tuhonnut Mother Brainin, kaikki Metroidit sekä Zebesin planeetan avaruuspiraatteineen. Zebesin viimeinen eloonjäänyt Metroid auttaa Samusia kun tämä ampuu Mother Brainin kohtaloksi koituvan käsitykkilaukauksen. Tämä Metroid on vasta toukka, mutta suojelee Samusia ja uhraa itsensä pelastaakseen hänet. Metroid: Other M kertoo, mitä tapahtui seuraavaksi.
Samus ei saa rauhaa Zebesin tapahtumilta. Hän on varma, että Metroid-toukalla on jokin osa hänen erikoiskyvyissään. Pelin ensiminuutit menevät taistelun jälkeen heräämiseen ja Samusin uusien kykyjen tutkisteluun testilabrassa. Samusia ohjataan tavalliseen kolmannen persoonan pelin tapaan pitämällä Wiimotea poikittain, mikä luo heti retrofiilistä. Kykyvalikoima on se vanha tuttu: loikkia, räiskintää ja Morph Ball -muotoon muuntautuminen. Lisäksi laukauksen voi ladata voimakkaammaksi hyökkäykseksi.
Jos Wiimoten kääntää vaakasuorasta pysytysuoraan, kuva zoomaa Samusin kypärään, FPS-kuvakulmaan. Tässä kameratilassa Samus voi skannata esineitä ja ympäristöä, lukittaa tähtäyksen vihollisiin ja ampua ohjuksia. Liikkuminen sen sijaan ei käy päinsä. Perspektiivinmuutos istuu peliin, mutta ei tunnu aivan luontevalta. Se pysäyttää etenemisen pelissä, joka muuten tuntuu vauhdikkaalta, intesiiviseltä toiminnalta - tai siltä tuntuu ainakin introna toimineen Bottle Ship -kentän aikana.
Samus on matkannut pullopaatille saatuaan hätäviestin, joka on kryptattu vauvan huudoksi - oletettavasti viesti kuolleeksi oletetulta Metroid-toukalta. Kaikki tämä kerrotaan korkean resoluution välianimaatiossa, joilla tulee olemaan suuri osa pelissä. Tapahtumat käynnistyvät Bottle Shipilla, missä Samus kohtaa vanhan tutun, Adam Malcovichin. Malcovich oli Samusin ensimmäinen opettaja ja komentaja kun Samus oli yhä Galactic Federationin palveluksessa. Konflikti Samusin ja Malcovichin välillä on väistämätön, mutta toistaiseksi Samus lupaa noudattaa hänen käskyjään.
Ensimmäinen kenttä koostuu pääosin geneerisistä käytävistä, joita katkovat isommat, samoista geneerisistä metallipaneeleista ja tasorakenteista koostuvat huoneet. On myös melko pimeää, jopa aktiivikäytöstä poistetun avaruusaluksen sisätiloiksi. Yhdessä suuremmista huoneista pomo väijyy odottamassa meitä. Se koostuu tuhansista pienistä ryömivistä otuksista, jotka vyöryvät esiin ensin kuolleen tiedemiehen ruumiista ja sitten kaikista huoneen nurkista. Otukset yhdistyvät violetiksi hirviöksi, jota vastaan Samus taistelee Federation-tovereidensa kanssa. Sotilaat jäädyttävät otuksen lonkeroita kryptokanuunoilla samalla kun Samus väistelee niitä loikkien - jäädytetyt lonkerot taas pitää särkeä ampumalla niitä ohjuksilla, mikä edellyttää nopeaa wiimoten kääntelyä.
Kuten sanottu, kaikki toimii. Silti etenkin myöhemmillä tasoilla kun paine kasvaa ja viholliset muuttuvat vaikeammiksi, moisella tuplaohjauksella on potentiaali muuttua monipuolisesta pelkästään stressaavaksi. Henkilökohtaisesti, en ollut pelattavuudesta täysin vakuuttunut.
Muutamat detaljit vaikuttivat vielä keskeneräisiltä. Välillä tulee vastaan ovia, jotka Samusin pitää avata niissä olevaa terminaalia käyttämällä. Pelaajina olemme tottuneet siihen, että tämä tehdään menemällä terminaalin luo ja painamalla vaikka A-näppäintä. Metroid: other M ei kuitenkaan vaadi enää edes napin painamista - Samus käyttää konsolia automaattisesti seistyään sen vieressä pari sekuntia. Ollaan nyt rehellisiä: parantaako sen viimeisen vaivan poistaminen kenenkään elämää?
Grafiikat ovat Wii-standardilla erittäin kauniita, jopa viimeisen päälle hiottujen välianimaatioiden ulkopuolella. Testikentässä ei kuitenkaan ollut paljoa näkemistä, paitsi avaruustukikohdan pimeitä käytäviä, pimeitä huoneita ja muutamia värikkäitä vastustajia. Äänimaailma oli loistava, aina raskaiden aseiden ääniefekteistä loistavaan ääninäyttelemiseen. Taustamusiikki, perinteisesti tärkeä osa sarjaa, puuttui kuitenkin vielä.