Matterfall

Housemarque on tänä kesänä pitänyt vauhtia. Kesäkuussa ilmestyi mainio isometrinen räiskintä Nex Machina ja nyt elokuun puolessa välissä PS4:lle saapuu sivulta kuvattua rivakkaa toimintaa Matterfallin muodossa.

Tästä helsinkiläinen Housemarque tunnetaan: Matterfall on nopeatempoista ja harjoittelua vaativaa kahden ohjaustikun arcade-ammuskelua, jossa perustava pelimekaniikka on viilattu teräväksi ja pisteiden kerääminen ennätysten perässä on lopulta päätavoite. Pääosin hommassa on suoriuduttu, mutta muutama ongelmakohta varjostaa ikävästi pelin onnistumisia.

Matterfallin teema ei ole kovinkaan innovatiivinen. Scifi-tarinan pahiksina ovat tällä kertaa kristallipohjaiset ulkoavaruuden muukalaiset, jotka pääsevät aiheuttamaan maailmanloppua, kun ihmiskunta typeryyksissään menee käyttämään voimanlähteenä Matter-nimistä elementtiä. Päähahmona on voimahaarniskaan sonnistautunut Freelancer, joka Samus Aranin hengessä lähtee romuttamaan kristalliörmelöiden valloittamaa kaupunkia. Tämän enempää epäuniikkiin tarinaan ei syvennytä. Sen esittelemä teknologia on onneksi otettu hyvin huomioon pelielementeissä.

Pelihahmolla on käytettävissä Strike-nimellä kulkeva syöksyhyökkäys, jolla pystyy lamauttamaan viholliset sekä kulkemaan sinisten Matter-seinien lävitse. Viholliset eivät näistä pysty kulkemaan, ja osa näistä tasoista voi pelaaja itse aktivoida luodakseen kulkuväyliä ja esteitä. Vastavuoroisesti punaisten Matter-seinien läpi ei voi syöksyä, vaan ne tekevät vahinkoa. Tämä tulee opittua kiperissä tilanteissa kantapään kautta, sillä normaalien ammusten ja vihollisten läpi kulkeminen onnistuu kyllä. Silti pelimekaniikasta Housemarque ansaitsee kehuja. Se tarjoaa paljon mielenkiintoisia ja jännittäviä toimintakohtauksia pelaajan syöksyessä pahislaumojen läpi Matter-pommien räjähdellessä ympärillä Overload-hidastusten säestämänä. Tyylipisteitä ropisee.

Lisäsyvyyttä taistoihin saa Augmentation-apuvälineistä, joita saa avattua etsimällä kentistä muukalaisten vangitsemia siviilejä. Kranaattien ja muiden kakkosaseiden ohella niissä on tarjolla voimakkaita päivityksiä Strikeen, sen vaikutusalueeseen ja niin edelleen. Oikean yhdistelmän valinta on paikoitellen iso etu, mutta niitä on kaikkiaan tarjolla vain 12 erilaista ja vaikutus suhteellisen pieni, lukuun ottamatta korkeampia vaikeustasoja.

Pistekerroin lisää pistejahtiin Housemarquen peleille tutun maun. Tällä kertaa aika ei vaikuta kertoimeen, vaan pelaajan on vain välteltävä osumia. Ne pudottavat elinvoiman lisäksi kertoimen nopeasti, mutta elinvoimaa palauttavia vihreitä palluroita on suhteellisen anteliaasti tarjolla. Tosin kovaa vaikeustasoa kaipaaville Matterfall tarjoaa runsaasti virikkeitä ja varsinkin loppua kohden "bullet hell" -hikoilua on paras kestää. Kolmen inhimillisen vaikeustason lisäksi tyrkyllä on toki myös Master, joka avautuu kun pelin läpäisee ensimmäisen kerran. Se on tietysti täyttä masokismia, sillä hengestä pääsee kertalaakista ja iso osa vihollisista ampuu kuollessaan vielä rankaisuluoteja.

Vaikka viihdyin Matterfallin parissa mukavasti sen kourallisen verran laadukkaita pelitunteja, jää siitä väistämättä sivuprojektin maku, jonka huomaa myös vaatimattomista valikoista ja esimerkiksi näppäinsäätöjen puutteesta. Niin se vain on, että hyvistä ideoista huolimatta Matterfall on aika yksinkertainen kokemus, eikä kolme kenttää (jokaisessa kolme erilliskenttää ja pomotaistelu) ei ole riittävästi. Ei varsinkaan kun ottaa huomioon 19,90 euron hinnan. Matterfall olisi toiminut huomattavasti paremmin esimerkiksi metroidvania-tyylisenä pelinä, jolloin tarinallekin olisi jäänyt tilaa. Nyt suoraviivaiset kentät ja epäorginelli ympäristö eivät vain kutsu palaamaan pelin pariin muutamaa iltaa enempää. Tähän auttaisi tietysti pari lisäkenttää, haasteet ja pelimoodit, mutta nyt tässä muodossa parikymppiä on turhan tiukka hinta PS4:n latauspelille.