Matkalla

Jack Kerouacin Matkalla (On the Road) on yksi tunnetuimmista beat-liikkeen reliikeistä. Se on monille aiheeseen tutustuville ensimmäinen kirja johon tartutaan, eikä vailla syytä. Sen kansien välistä kun löytyy Kerouacin vaihtelevan dokumentaarinen kertomus ajasta jolloin beatin pieni ydinporukka hengaili yhdessä ja koitti löytää itseään Amerikassa, joka ei vielä tuntenut nuorisokulttuurin käsitettä.

Matkalla esittää joukon hahmoja, joiden takana on selkeät tosimaailman vastineet. Kirjan alkuperäisessä versiossa näitä ei edes piilotettu salanimien taakse, mutta leffassa Neal Cassady on edelleen Dean Moriarty ja Kerouac Sal Paradise.

Elokuva jakautuu roadtrippeihin ja näiden välillä oleviin vaihtelevan seesteisiin kausiin. Hahmot eroavat ja kohtaavat uudestaan, mutta keskeinen tekijä on komea hulivilipoika ja autovaras Moriarty, johon kaikki muut hahmot ovat sukupuolesta riippumatta lääpällään. Tämä on kuitenkin itsekeskeinen kaveri, jota beat-elämäntyylissä kiinnostaa lähinnä vapaus tehdä mitä itseä huvittaa. Pettymyksiltä ei näin voida välttyä, ja etenkin Paradise saa kovia oppitunteja elämästä, kun romanttinen kulkurihahmo paljastuukin kusipääksi.

Alkuperäinen kirja oli aikanaan rohkea ja villi teos, ja elokuva koittaa nostaa panoksia nykypäivään soveltuviksi lisäämällä mukaan avoimempia seksikohtauksia. Tämä ei kuitenkaan auta elokuvan tahtia, joka on tarpeettoman leppoisa verrattuna Kerouacin tekstiin. Beatissä on kuitenkin nimensä mukaisesti kysymys rytmistä, ja elokuvassa oikeanlaiseen meininkiin päästään vain parissa kohtauksessa.

Näyttelijänsuoritukset ovat hyvälaatuisia, ja Garrett Hedlund välittää Moriartyn huolettoman charmin onnistuneesti, mutta Viggo Mortensenin Bull Lee on kenties liiankin uskollinen tulkinta hahmon takana olevasta William S. Burroughsista. Mortensen matkii tämän narisevaa nuottia pisteeseen jossa se ei ole niinkään tulkinta kuin imitaatio. Leffassa nähdään myös aina tervetullut Steve Buscemi oivassa pikkuosassa.

Vaikka Matkalla ei varsinaisesti onnistukaan vangitsemaan Kerouacin kirjan elinvoimaisuutta, on se silti kohtuullinen kuvaus mielenkiintoisesta vaiheesta Amerikan kulttuurihistoriassa, jolloin konservatiiviseen monokulttuuriin alkoi ilmaantua laajenevia halkeamia.