Heinäkuun lopulla 2021 Netflixiin saapui viiden noin 25-minuuttisen jakson mittainen kattaus sarjaa Masters of the Universe: Revelation. Gamereactorin arvion tästä alkuosuudesta voi lukea täältä. Kaikkiaan kymmenen jakson mittaisen kokonaisuuden jälkimmäinen viiden jakson osuus luvattiin saapuvaksi linjoille myöhemmin. Nyt se jälkimmäinen puolisko on katsottavissa, ja se saattaa modernilla ja progressiivisella tavalla päätökseen aloittamansa tarinan.
Ensimmäistä puoliskoa markkinoitiin vahvasti He-Manin ja Skeletorin yhteenotolla, joka sitten nähtiinkin ensimmäisessä jaksossa. Muuten ei He-Mania viiden jakson aikana näkynytkään. Jälkipuoliskoa markkinoitiin samalla tavalla painottaen He-Manin ja Skeletorin merkittävää osuutta kokonaisuudessa. Skeletor saakin mukavasti ruutuaikaa, mutta He-Man piipahtaa ainoastaan viimeisessä jaksossa. Markkinointia voi ehkä kutsua harhaanjohtavaksi, mutta tarinallisesti syy on selvä. Masters of the Universe: Revelation kertoo Teelan tarinan, ja vähäisemmässä määrin myös Skeletorin apuri Evil-Lynin tarinan.
Tekijöiden ratkaisu asettaa He-Man tiukasti sivuosaan omassa sarjassaan ei ollut yllätys, sillä se tuli selväksi jo sarjan alkupuoliskon aikana. Sen sijaan koen yllätyksenä sen, miten yksinkertaisena ja helposti huijattavana oliona Skeletor esitetään. Hän on koko sarjan historian ajan tavoitellut valtaa, mutta nyt sen lopulta saavutettuaan Skeletor luopuu tästä vallastaan hyvin nopeasti, ja vieläpä kirjaimellisesti helpolla tavalla. Samanlaista hieman yksinkertaista ja jääräpäistä linjaa Skeletor jatkaa loppuun saakka. Alkuperäisessä 1980-luvun sarjassa Skeletor oli toki varsin humoristinen hahmo, mutta samaan aikaan tämän uuden sarjan ensimmäinen puolisko ei sellaista hänestä muovannut.
Viiden jakso muodostaman kokonaisuuden yksi teema on selvästi erilaisten ihmissuhteiden puiminen ennen kaikkea vanhempien ja lasten, ja toisaalta puolisoiden, kesken. Näin muodostuu hämmentävä kokonaisuus, jossa toisaalta on runsaasti räväkkää toimintaa ja mäiskettä, ja taas heti kohta tunteisiin vetoavaa kanssakäyntiä eri henkilöhahmojen kesken.
Se on sanottava, että animaatio on erittäin näyttävän näköinen, ja silmäkarkkia katsoo kehnosta tarinasta huolimatta mielellään. Viimeisen jakson loppumäiske on aivan erityisen näyttävä ja vauhdikas. Tämä lopullinen taisto universumin herruudesta käydään kahden lihaksikkaan vahvan naisen kesken, jotka lopulta löytävätkin yhteisen sävelen.
Mainitsin jo alkupuoliskon arviossani sen, että tämä uusi animaatiosarja on lähtenyt rohkeasti etsimään kohderyhmäänsä jostain muualta vanhojen fanien toiveista välittämättä. Odotetusti tämä jälkipuolisko jatkaa samoilla askelmerkeillä loppuun saakka. Teelan tarina kerrotaan onnistuneesti, kuten on selvästi ollut tarkoitus.
En katsomastani pitänyt ja odotin jotain muuta, mutta toisaalta en myöskään kuulu tavoiteltuun kohderyhmään. Ja onhan sarja erittäin kaunis katsella. Toivon jo jatkoa - en suinkaan tälle sarjalle vaan - sille toiselle Netflixin He-Man and the Master of the Universelle, jonka arvion voi lukea täältä.