Masters of the Air (Apple TV+) on hyvä sarja

Band of Brothersin pomo John Orloff yhdessä Steven Spielbergin ja Tom Hanksin kanssa ottivat aiheekseen toisen maailmansodan pommitusyksikkö 100th Air Refueling Wingin eli siis "The Bloody Hundrethin". Masters of the Air kertaa lentäjien John Egan, Harry Crosby, Gale Cleven ja Robert Rosenthal tarinan heidän lentäessään yli sata pommitustehtävää Saksaan vuosina 1943-1945. Omat tappiot olivat merkittävät. Yli 170 B17-pommittajaa ammuttiin alas, ja yli 300 lentäjää menetti henkensä.

Masters of the Air alkaa toukokuussa 1943, kun Egan ja Cleven lähetetään Yhdysvalloista Englantiin. Tuoreet lentäjät pääsevät tositoimiin, ja kaikki kerrotaan terävällä kuvalla tunnelmaa luoden. Sarja perustuu toki todellisiin tapahtumiin. Minisarjat ovat harvoin näin mahtavia mitaltaan. Jokaiseen jaksoon on käytetty miljoonia dollareita.

Lentokohtaukset on tehty uusiksi rakennetuissa ohjaamoissa Unreal Engineen luottavan "Volumen" avustamana. Räjähdykset vaikuttavat aidoilta, ja tarjolla on ajoittain sitä parasta ilmataistelua, mitä nähnyt olen. Harmillisesti mukana on myös sellaisia jaksoja, jotka eivät näytä kovinkaan vaikuttavilta.

Parasta on Dune: Part Two -elokuvasta muistettava Austin Butler Gale Clevenina. Butler matkii esikuvaansa niin ilmein kuin itseluottamuksenkin osalta ja lopputuloksena hän näyttää kuin 1960-luvun elokuvasta otetulta. Callum Turner Eganina on selvästi huonompi, mutta henkilöhahmo itsessään on hyvin käsikirjoitettu. Tony Boyle esittää suunnistaja Harry Crosbya, joka myös toimii jaksoissa kertojana.

Masters of the Air on hyvä sarja. Toisaalta tarinat on puristettu turhan tiukkaan, sillä pelkästään niistä pommituslennoista olisi saanut tehdyksi kokonaisen kauden. Harmillisesti nykyisenä TikTok-aikana asiat pitää esittää nopeasti, tai muuten katsojat menettävät mielenkiintonsa.

Band of Brothersin jakso alkoi aina oikeiden veteraanien kommenteilla, ja se oli hienoa se. Tätä samaa ei tehnyt sen enempää The Pacific kuin Masters of the Air.