Mass Effect 2

Monista eri kulttuureista ja roduista koostuva seurue istuu pöydän ääressä katselemassa, kuinka sini-ihoinen asarinainen tanssii pöydällä viekoittelevasti. Joukosta kaksi, ihminen ja turian, ovat järjestäneet polttarit salarialaiselle, joka hivenen nolona yrittää selittää kavereilleen, että salarialaisten naimakulttuuri ei sisällä samanlaisia riittejä kuin heidän.

Jytisevä basso kaikuu suositun Eternity-yökerhon tiloissa, joka yhdistelee high tech -laitteistoa ja asarien arkkitehtuurisesti ainutlaatuisen Illium-kaupungin muotoja. Olen juuri saapunut baariin ja vilkaissut sen läpi, ja satuin törmäämään vain yhteen monista taustalla pyörivistä keskusteluista ja tapahtumista. Jos jäisin seuraamaan kaverusten keskustelua vähän pidemmäksi aikaa, voisin hekotella salarialaisen hämmennykselle vielä pitkään. Tämänkaltaiset eläväiset yksityiskohdat puhaltavat sekä henkeä että luonnetta BioWaren scifiseikkailun massiiviseen jatko-osaan. Kaiken ei tarvitse aina koskea galaksin pelastamista, vaan kriisien keskellä kukkii myös arkinen kauneus, joka tuo tarpeellista ja usein hupaisaakin kontrastia pelin pääjuoneen.

Jatkan matkaa ja jätän yökerhon sykkeen aistikkaine tanssijattarineen taakseni. En voi olla muistelematta komentaja Shepardin ja kauniin asarin, Liaran välille puhjennutta romanssia ensimmäisessä Mass Effectissa. Miellyttävä muisto katoaa mielestäni yhtä nopeasti kuin tulikin, kun kävellessäni vilkaisen ikkunasta avautuvaa futuristista näkymää. Pinkkien valojen peittämiä pilvenpiirtäjiä, lentäviä autoja vilahtelemassa peräkanaa rakennusten välissä. Punertava auringonlasku kimmeltää suoralinjaisten talojen kirkkailta pinnoilta. En voi olla pysähtymättä hetkeksi vain ihastellakseni tätä kaikkea.

Nyt todella ymmärrän, miten upea grafiikka pelissä onkaan. Kun ilma ympärilläni kiehuu lasersäteiden viuhtoessa pääni vierestä ja raskaat taistelurobotit räjähtävät, huomaan miten ympäristö heijastuu superhiilikuitupanssarini pinnoilla. Ilokseni huomaan myös, että tekstuurien hidas latautuminen ja hidas ruudunpäivitys tuntuvat olevan tiessään.

Mass Effect 2:n alkaessa ei ole kulunut kuin hetki siitä, kun Shepard kukisti edellisen osan arkkipahis Sarenin. Sankareilla ei ole aikaa lomailla, sillä Shepard huomaa jonkin mystisen tahon tyhjentävän galaksin äärilaidoilla olevat ihmisyhdyskunnat kaikista asukkaista. Syyllisen selvittäminen ja ennen kaikkea pysäyttäminen päätyy Shepardin vastuulle.

Peli aloitetaan siihen perinteiseen malliin eli valitsemalla sukupuoli, hahmoluokka sekä muokkaamalla ulkonäkö itseä miellyttävään uskoon. Vähän vähemmän perinteisesti näillä valinnoilla tuntuu olevan toimintakohtauksissa runsaasti merkitystä. Sotilaat voivat käyttää kaikkia aseita, mutta myös ampua villisti eräänlaisen bullet time -hidastuksen aikana. Insinöörit osaavat hakkeroida kohtitulevia ohjuksia lennosta, ja adeptit magiaa muistuttavine biotic-voimineen ovat kuin Mass Effectin jedisotureita. Vanguard-hahmoluokka on keskiarvo näistä kaikista - vähän kuularuiskun virkaa hakkerointi- ja biotic-kyvyillä höystettynä. Päädyn omassa valinnassani tummatukkaiseen vanguardiin terävine poskipäineen, uhmaa huokuvine vihreine silmineen ja trimmattuine viiksineen. Kapteeni, herrasmies ja naistennaurattaja, palveluksessanne.

Pelaaja voi myös jatkaa ensimmäisestä osasta tutulla hahmollaan seikkailemista, sillä tallennuksen voi siirtää suoraan Mass Effect 2:een muutamalla napinpainalluksella. Temppu kannattaa, sillä ykkösosassa tehdyt valinnat heijastuvat suoraan kakkosen tarinankerrontaan, lisäten jatkuvuuden tunnetta.

Kuten edeltäjänsä, Mass Effect 2 on toimintaroolipeli, joka ottaa runsaasti vaikutteita elokuvamaailman klassikoista, kuten Star Warsista ja Blade Runnerista. On selvää, että BioWare on halunnut paitsi tehdä jälleen yhden hyvän tarinan, myös erinomaisen toimintapätkän. Ohjausmekaniikka on pääpiirteittäin sama kuin alkuperäisessä Mass Effectissa: kärhämät käydään kolmannesta perspektiivistä, ja pelaajan ohjaama hahmo vuorottelee suojautumisen ja etenemisen välillä, jakaen käskyjä kahdelle kumppanilleen.

Mass Effect 2 tuplaa taistelun intensiivisyyden. Ohjailtavuus on todella sulavaa ja toiminnan taktisuudessa on vaikuttava määrä syvyyttä. Olen korviani myöten rakastunut Vanguard-luokan tehokkaisiin rynnäköihin: hahmo singahtaa huoneen läpi kuin rasvattu salama, taklaa itseään huomattavasti raskaamman krogan-soturin, kiskaisee kaupan päälle kyynärpäällä kasvoihin ja viimeistelee vastustajansa tylyllä laukauksella rintakehään. Hetkeä myöhemmin seuraava vihollinen lennähtää biotic-voimien kiskaisemana viiden metrin korkeuteen killumaan, tarjoten tiimitovereille oivallisen maalitaulun tarkkuusammuntaa varten. Hekumallinen onni: saavutettu.

Yksi ensimmäistä osaa riivanneista seikoista oli itseään kierrättävät maisemat ja sivutehtävät. Kakkososan rönsyilevät polut ovat näkymiltään ja toteutukseltaan huomattavasti vaihtelevampia, ja sivutehtävät ovat liki poikkeuksetta yhtä nättejä ja huolella suunniteltuja kuin itse päätarinakin. Niiden pääasiallinen funktio on kuitenkin edelleen tarjota viihdyttäviä, nopeita ja adrenaliinin täyttämiä toimintakohtauksia.

Mass Effect 2:n viehätys ei kuitenkaan ole riippuvainen grafiikan tasosta tai toiminnan tehosta, vaan sen rikkaasta dialogista, elävänoloisista hahmoista ja eeppisiin mittasuhteisiin pursuavasta tarinasta. Kaksi ehdotonta hahmosuosikkiani, neuvokas tohtori Mordin ja vihreäihoinen salamurhaaja Thane, ovat kumpikin erinomaisia esimerkkejä siitä kirurginomaisesta tarkkuudesta, mihin BioWare pystyy kansoittaessaan pelinsä maailmaa omituisilla mutta uskottavilla hahmoilla ja salaisuuksilla.

Dialogi itsessään onnistuu kiskaisemaan pelaajan mukaansa tapahtumiin, ja jokainen valinta, hyväsydäminen tai pragmaattisen julma, on aina vaikea, ja jokaisella päätöksellä on väliä. Kaikki polut ovat tyystin erilaisia, joten uudelleenpelaamisarvo on häkellyttävän hyvä. Olen juuri aloittanut kolmannen läpipeluukertani, enkä ole vielä saanut läheskään kyllikseni.

Mass Effect 2:n ainoita varsinaisia heikkouksia on pitkät latausajat. Ikävä kyllä, niitä on paljon ja joka paikassa. Tällaisen vaivan voi kyllä helposti katsoa sormien läpi, jos vastineena on näin uskomattoman paljon yksityiskohtia ja graafista rikkautta.

Kuten tekstistä näkyy, rakastan Mass Effect 2:a varauksetta. Se on luvannut paljon ja lunastaa niistä jokaikisen. Vaikka vuosi on vasta alussa, peli on jo nyt vahvasti ehdolla tämän vuoden parhaaksi peliksi. Voin vilpittömästi suositella tätä kaikin puolin nerokasta, upeaa ja mukaansatempaavaa peliä ihan jokaiselle. Kerrassaan loistavaa jälkeä, BioWare, jälleen kerran.