Mario & Luigi -sarjan ensimmäisestä osasta on neljätoista vuotta, mikä saattaa joillekin tulla yllätyksenä. Muistan hämärästi, kuinka parivaljakon ainutlaatuinen ohjaussynergia hämmästytti minua ensimmäisen kerran esiteini-iässä. Mutta onko Superstar Saga silti hyvä peli, vai onko nostalgia kumittanut muistoista kaikki heikkoudet?
Pelin alussa uusi pahis Cackletta varastaa Prinsessa Peachin sulosointuisen äänen yhdessä huonoa englantia puhuvan kätyrinsä Fawfulin kanssa. Putkimiesparivaljakko lähtee Bowserin kanssa pelastamaan prinsessan äänen, mutta Bowser ei kauaa heidän perässään pysy, sillä Koopalaivan pakkolaskun yhteydessä hän joutuu erilleen niin Mariosta, Luigista kuin omista käskyläisistään. Rööriroopet keskittyvät kuitenkin kadonneen aksentin metsästämiseen, joten vastuu koopien kuninkaasta siirtyy kapteeni Goomban vastuulle Bowser's Minions -minipelissä.
Superstar Saga on Sienivaltakunnan sijasta pavuista koostuvaan kuningaskuntaan sijoittuva roolipeli, jossa tyypillisen retkirykmentin tilalla pelaaja ohjaa vain Mariota ja Luigia. Veljeksillä on suurin piirtein sama repertuaari erityishyökkäyksiä ja myöhempiä liikkeitä lukuun ottamatta, eikä tyypillisiä parantajan tai loitsijan rooleja ole. Taisteluiden ulkopuolella löytyy vihollisten lisäksi pulmia, tasoloikkahaasteita ja piiloaarteita. Pelin erikoisuutena on hahmojen ohjaaminen, sillä Mario tekee kaikki toimintonsa A-napilla ja Luigi B-napilla. Oli kyseessä sitten hyökkääminen, väistäminen, keskusteleminen tai hyppääminen, nämä napit eivät poikkea koskaan.
Uusioversiossa on selkeitä eroja alkuperäiseen verrattuna. Ensimmäisenä silmään iskee Mario & Luigi: Dream Teamista tutut 3D-hahmot, joiden viehätysvoima ei mielestäni yllä aivan alkuperäisten tasolle. Pelattavuudessa on myös tehty huomattavasti varsin vapaamielisiä muutoksia: esimerkiksi ajoitetut hyppyhyökkäykset ovat muuttuneet yhdestä hypystä kahteen hyppyyn modernien Mario & Luigi -pelien kaltaiseksi. Lisäksi monia mekaniikkoja on yksinkertaistettu: esimerkiksi veljesten paikkaa ei voi enää vaihtaa vapaasti, vaan Mario pysyy aina etunenässä, ellei jokin erityisliike, kuten pyörähdyshyppy, vaadi Luigia kärkeen. Tämä rajoittaa esimerkiksi taisteluiden aloittamista, sillä usein voimakkaampi Luigi ei pysty lyömään piikikkäitä vihollisia vasarallaan takapenkiltä. 3DS:n toinen näyttö on otettu hyötykäyttöön: taisteluiden aikana se näyttää ohjeita jokaiselle liikkeelle, kun taas taistelun ulkopuolella voi nähdä valikon, kartan, tai liikelistan. 3D-ominaisuuksia pelissä ei ole.
Bowser's Minionsissa kapteeni Goomba kokoaa oman komppanian pelastamaan Bowseria. Matkan varrella Goomban mukaan tarttuu ties minkälaisia tuttuja Sienivaltakunnan vihollisia, joista pelaaja voi koota oman kahdeksan hengen kokoonpanonsa. Käskyläiset koostuvat kolmesta eri tyypistä: lähikantaman rykmentistä, kaukomatkan hyökkääjistä ja ilmavoimista. Näiden kolmen tyypin välillä on kivi-sakset-paperi -tyylinen hierarkia, missä ilmavoimat päihittävät maajoukot, kaukotaistelijat voittavat ilmajoukot ja lähitaistelijat kukistavat kaukotaistelijat. Lisäksi tietyillä hahmoilla on heikkoutensa ja vahvuutensa joitain tiettyjä vihollisia vastaan: esimerkiksi kaktuksen kaltaiset Pokeyt ovat heikkoja tulta syökseviä piraijakasveja vastaan. Jokaisella hahmolla on myös oma erikoishyökkäyksensä, jota he voivat käyttää aina silloin tällöin.
Pelin aikana ohjataan omaa kapteenia, jolla on rajallinen määrä kapteenipisteitä. Niillä voi estää vihollisten erikoishyökkäyksiä, antaa lisävoimia omille hahmoilleen tai käyttää kapteenille erityisiä kykyjä, joilla voi esimerkiksi kutsua lisää taistelijoita kentälle. Lisäksi jokaisen erikoishyökkäyksen aikana täytyy ajoittaa A-napin painallus oikein, että hyökkäys saa parhaimman tehon. Pelaaja saa jokaisesta voitosta kokemuspisteitä ja papuja, joilla voi parantaa yksittäisiä kätyreitä.
Näiden toimintojen päälle peli onkin aika pitkälti hidasta tarkkailua, kun erilaiset pahikset kamppailevat toisiaan vastaan. Taisteluissa on suuresti satunnaisuutta, sillä yksikin ohimennyt hyökkäys saattaa hyvin tehdä voitosta tappion. Taisteluita ei myöskään voi millään ohittaa tai nopeuttaa erikoishyökkäysten vuoksi, joten ajankuluksi voi naputtaa vaikka sormiaan pöytään. Jos välillä tulee takkiin, usein pelkkä uudelleenyritys riittää voittoon. Peli muistuttaa pitkälti mobiilipeliä, mikä ei kuitenkaan haittaa, sillä se on vain sivutekijä putkimiesten seikkailussa. Peliin kuitenkin aina palaa hetkellisesti, kun veljesseikkailu väsyttää.
Mario & Luigi: Superstar Saga on ehdottomasti 14 vuoden jälkeenkin ainutlaatuinen ja rattoisa kokemus. Bowser's Minions on pienoinen pettymys, minkä ei pitäisi olla pääsyy pelin ostamiselle. Nostalgiaa kaipaaville pelissä on ajoittaisia pettymyksiä, mutta myös monia positiivisia muistoja. Ehdoton ostos ensikertalaisille ja harkinnanvarainen hankinta konkareille.