Mario Kart World, arviotunnelmat ovat hyvät

Ottaen huomioon, että Mario Kart 8 on yksi maailman eniten myydyistä peleistä ja samalla Nintendon toiseksi eniten myyty peli, ja edellä on ainoastaan Wii Sports (joka, kuten tiedämme, tuli jokaisen Wii-konsolin mukana), ei ole liioiteltua sanoa, että mikään ei ole kuumempaa Switch 2:lla kuin Mario Kart World.

Itse asiassa on kulunut 11 vuotta siitä, kun Mario Kart julkaistiin edellisen kerran Nintendon konsolille, ja 5. kesäkuuta on lopultakin aika sen saapua. Tätä ennen Gamereactorilla oli mahdollisuus vierailla Nintendolla Frankfurtissa kokeilemassa niin tätä kuin Welcome Touria, enkä tarkoita varhaista versiota vaan ihan sitä täyttä peliä, ja kaikki oli koettavissa. Ennakkotunnelmani tässä ovat samat kuin mitä tulee olemaan arviossa, joka julkaistaan mahdollisimman pian.

Joten... ennen kuin syöksytään kaiken hauskan kimppuun, olen varma, että monet pohtivat kauhulla, onko Nintendo onnistunut luomaan arvollisen seuraajan kaikkien aikojen parhaalle hupirallipelille. Olin yksi niistä, ja olen pelannut Mario Kart 8 Deluxea melkein joka viikko julkaisun jälkeen, ja onneksi minulla on positiivisia uutisia. En ole pelannut vielä kaikkea, eikä ole ollut aikaa tutkia kaikkea lopullisen mielipiteen muodostamiseksi, mutta kyllä, vaikuttaa siltä, että Nintendolla on käsissään uusi ajaton ihme, missä he ovat onnistuneet leipomaan mukaan kaikki nykyajan tärkeät suuntaukset, ja joiden odotetaan olevan ajankohtaisia pitkään.

Kun tartun Pro Controlleriin pelatakseni ensimmäisen kerran, käteni melkein hikoavat ennen kuin vihreä valo ilmaantuu, ja aloitusääni kuuluu. Minua tervehtii miellyttävä aloitusruutu, missä Mario on ajelemassa avoimessa maailmassa, ja mukana on paljon klassisia vaihtoehtoja, ja myös uusi Free Roam -mahdollisuus.

Erittäin hyvin suunnitellun tapahtuman aikana ideana on, että minä ja muut vierailevat toimittajat ja vaikuttajat pääsevät kokeilemaan niin monia erilaisia ominaisuuksia kuin mahdollista. Mutta kaikki alkaa vanhalla kunnon cup-rallilla, missä saa valita minkä haluaa kokeilla. Riippuen cup-kisasta aloitan yhdestä paikasta, ja lopuksi olen uudessa kisassa. Selkeä idea, joka uusintaa klassisen järjestelmän tavalla, joka tuntuu loogiselta, ja näin välttää tunteen, että mukana on muutosta, koska pitää olla muutosta.

Kun valitsen kuskit (minulle se on tavallisesti Luigi tai Waluigi), en huomaa suurta eroa Mario Kart 8 -peliin, mutta kun valitsen ajokin seuraavassa ruudussa, on selvää, miten paljon on muuttunut teknologian osalta. Yksityiskohta ja tekstuurit ovat tyystin eri tasolla edeltäjään verrattuna, eikä mukana tunnu olevan rengasvalikkoa tai riippuliitimiä, mitä nyt itse näin, ja siitä en ole suruissani, ollakseni rehellinen. Moni asia niin kuskeissa kuin ajokeissa ovat lukittuina, joten pelissä näyttää olevan paljon avattavaa.

Aloitan pehmeän startin 100 cc klassisessa Mushroom Cupissa, missä kisa alkaa Mario Bros. Circuitissa, ja sitten Crown Cityssa ja Whistlestop Summitissa, ja lopulta päätöksenä on DK Spaceport. Näyttää mahtavalta, kun 24 kuskia ylittää maaliviivan eräänlaisena maskottien kavalkadina, jossa on niin kuuluisia kuin vähemmän tunnettuja olioita Mushroom Kingdomista. Kun vihreä valo ilmaantuu, syöksähdän ja on selvää, että mahtavat rallit toimivat edelleen samalla tavalla.

Suurin ero pelattavuudessa tällä kerralla on se, että hypyt tekevät paluun. Ne olivat jo mukana ensimmäisessä Mario Kartissa, mutta katosivat matkan varrella. Nyt kuitenkin niillä on hieman erilainen tehtävä, ja niitä käytetään, muun muassa, mahdollistamaan seinillä ajaminen. Jotta tähän päästään, on pelaajan ladattava hyppynsä, ja on välittömästi selvää, että moinen tarkoittaa sitä, että minun on muutettava hieman pelityyliäni. Yrittäen liukua jokaisesta mutkasta mahdollisimman sujuvasti ei enää ole automaattisesti se paras tapa toimia, ja se voi johtaa tärkeiden oikoreittien ohittamiseen, ja niitä tuntuu olevan mukana paljon, joten hyppyjen oppimisen hallinta tulee epäilemättä olemaan tärkeää.

Muita nopeasti huomaamiani asioita ovat yksityiskohdat, kuten miten enää ei ole tarvetta pitää nappia alhaalla pitääkseen vihreän kilpparikuoren takana, vaan nyt se tapahtuu automaattisesti, kun nostaa esineen ylös. Tarvitsee siis vain painaa nappia, kun haluaa laskea esineen irti, mikä on mahtavaa ja todella käyttäjäystävällistä, mitä todella arvostan. Toiset pienet asiat ovat, että nyt voi selvästi nähdä, miten paljon vauhtia on jäljellä kultaisessa sienessä, mikä tekee helpommaksi käyttää ja ajoittaa esinettä. Sanoisin myös, että tekoälyn ohjaamat vastustajat vaikuttavat tällä kertaa helpommilta, ja vaikka minun pitäisi tietysti voittaa 100 cc, on kyseessä silti ensimmäinen kerta tietämättä oikoreittejä tai uusia pelimekaniikkoja, ja silti voitan selvästi ja reilusti.

Mushroom Cupin päättää ilmiömäinen ylämäkeen juoksu DK Spaceport, jonka suunnittelu muistuttaa alkuperäistä rakennustyömaata alkuperäisessä 1981 Donkey Kongissa, missä jättimäinen robottiapina seisoo ja heittelee alas tynnyreitä ajajien niskaan aivan mahtavassa osiossa. Pelasin eteenpäin ja valitsin vetisen uusiotulkinnan Wario's Galleonista ja Moo Moo Meadowsista, jotka molemmat on tehty kokonaan uusiksi. vedessä ajaminen tuntuu erityiseltä ja luonnolliselta, ja tarjoaa tietenkin paljon erilaisemman tunteen kuin kiinteä maa renkaiden alla, ja minusta tuntuu, että tunnen vaikutusta Wave Race -peleistä, ja se on hienoa.

Pelattuani cup-kisat, pääsin kokeilemaan uutta Versus-tilaa. Aloitin matkani Mario Circuitista, ja pelattuani sen valitsin Acorns Heistsin, ja pääsin kokemaan, miten maailma muuttui klassisesta ajoympäristöstä vihreäksi vehreväksi ajoradaksi. Täältä matkani vei eteenpäin kohti Boo Cinemaa, ja lehtevät ympäristöt nopeasti muuttuivat jotenkin syksyisemmiksi, ja pian kohti (no... Nintendon mittapuulla) kauhun kaltaiseksi kera rallin kummittelevan elokuvateatterin, jossa oli paljon monenlaisia tehosteita. Lopetin Versus-pelaamiseni matkalla johonkin elävämpään valitsemalla rallin, joka vei Dandelion Depthsiin.

Tällä tavalla pelaaminen on ilahduttavaa, ja todella rohkaistaan kokemaan kaikki, sillä ratojen varrella on mahdollisuus avata uusia asuja ruokakojuista, jotka ovat piilossa reunoilla. Asut ovat jokseenkin erilaisia ja voivat, esimerkiksi, muuttaa Waluigin Draculan kaltaiseksi olioksi, ja siksi saavat minut tuntemaan, että asuja on etsittävä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että olen innokas etsimään kaikki, kunhan istahdan alas pelin pariin kotona.

Free Roam -pelitila tarjoaa mahdollisuuden ottaa ilo irti majesteettisesta pelimaailmasta, missä on mahdollista ajaa melkein mihin tahansa. Kuten Forza Horizonissa, jättäen teillä ajamisen hetkeksi on pakollista, sillä Nintendo on laittanut salaisuuksia melkein kaikkialle yleensä P-palikoiden muodossa. Niihin ajamalla käynnistää aikarajallisen haasteen vaihtelevalla vaikeustasolla, ja sen suorittamalla avaa uutta sisältöä (eikä vähiten tarroja oman auton tuunaamiseksi). Jotkut näistä haasteista tuntuvat vähän pulmamaisilta suunnittelultaan, kun taas toiset ovat rallimaisia, ja sitten toiset ovat lentämistä. Olen ehtinyt kokeilla ainoastaan pientä osaa siitä, mitä on saatavilla, mutta voin sanoa, että ainutkaan haaste ei ollut huono, vaikkakin joskus hieman kummallinen. Suurin osa tuntui älykkäästi suunnitelluilta ja ajatelluilta, ja mukana on myös Photo Mode, mitä monet varmasti arvostavat.

Toistaiseksi kaikki hyvin, mutta oikea Mario Kart World loistaa uudessa Battle Royalen kaltaisessa Knockout Tourissa. Pelimuodossa enimmillään 24 ihmistä kisaa kuudessa rallissa, joissa on tärkeää olla mukana viimeisen neljän joukossa, sillä se merkitsee kisan loppumista. Viimeisessä kisassa on siis mukana ainoastaan neljä pelaajaa, ja pelaamisen lähtökohta tekee kisasta jännittävämmän. Jos epäonnistun, joudun ulos, mikä merkitsee Game Overia.

Ennen jokaista kisaa jokainen pääsee äänestämään, mitä rataa haluaa pelata kolmesta ennakkoon valitusta vaihtoehdosta, mutta mahdollista on myös ottaa kartta esille, ja valita kisa. Koska kyseessä on veto kaikkien valinnoista, saattaa valinnaksi tulla se oma suosikkirata, vaikka olisi ainoa sen valinnut. Tunnelma on katossa, sillä kaikki olivat ilahtuneita pelimuodosta (ja on sanottava, että minähän voitin koko kisan). Pois putoamisen kynnyksellä oleminen kisan aikana on stressaavaa omalla tavalla, ja "vielä yksi kisa" -tunnelma on vahva.

Toiset vaihtoehdot ovat paluun tekevä Coin Runners ja Balloon Battle. Ne eivät tarjoile suuria yllätyksiä, mutta uusi pelaajamäärä yhdistettynä parempiin kenttiin ja hauskoihin bonusesineisiin tekivät pelaamisesta hauskaa. Selkeästi kaksi pelimuotoa, joilla on tulevaisuus niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Sattumalta luulen huomanneeni, että ne voimakkaimmat bonusesineet ovat tällä kertaa avokätisemmin saatavilla, mahdollisesti tuloksena siitä, että nyt on 24 pelaajaa radalla, joten on paljon ihmisiä saamassa tilaisuuden käyttää sinistä kilpparinkuorta. Mutta jopa mahtitähdet ja Bullet Billit olivat käytössä useammin kuin muistan. Mukana on asetus muokata bonusesineitä, mutta en ole varma, missä määrin se vaikuttaa.

Toisin sanoen suuresti on merkkejä siitä, että Nintendo julkaisee todellisen voittajan myöhemmin tällä viikolla. Ainoa huono asia on sanottava, että Joy-Con 2 -ohjaimen suoriutuminen oli viiveellinen, kun neljä ihmistä pelasi samalla ruudulla. Oli se sitten kyse pelin asetuksista tai televisiosta, tai sitten kamera vie vain niin paljon voimavaroja, että se vaikuttaa pelikokemukseen, en voi sanoa varmaksi ennen kuin olen testannut ajan kanssa kotona. Kuitenkaan se ei ole iso juttu, koska kyseessä on valinnainen lisälaite.

Astialle palataan täyden arvion voimin lähitulevaisuudessa, kun pääsen kertomaan, miten hyvä Mario Kart World oikeasti on, mutta sitä odotellessa asiat näyttävät oikein lupaavilta. Pelonsekainen odotus, jonka mainitsin aloituksessa, on muuttunut iloksi, ja 5. kesäkuuta ralli jatkuu.