Maneater

Steven Spielbergin ohjaaman elokuvan Tappajahai (Jaws, 1975) jälkeen haiden ympärillä on leijunut stereotypia meren kylmästä tappajasta. Blindside Interactiven Maneater kääntää tutun asetelman päälaelleen.

Maneater on avoimen maailman toimintaroolipeli, joka on rakennettu luontodokumentin ympärille Ankkadynastian (Duck Dynasty) malliin. Peli seuraa haimetsästäjä Scaly Petea. Ero on siinä, että Pete on itse asiassa tarinan pahis. Julma metsästäjä ei armoa anna, ja sankarina nähdään hai. Heti pelin alussa Scaly Pete päästää päiviltä pelaajan äidin, kiskoo poloisen pelaajan ulos kohdusta ja tekee vielä arpiseksi. Moinen on Petelle mukavaa leikkiä nimeltä "the hunt". Pelaaja onnistuu napsaisemaan Peten käden irti, ja sekös luo kaksikon välille ikuisen riidan.

Maneater on vedenalainen GTA-kokemus. Ajan kanssa pelaajan hai kasvaa ja kehittyy syömällä kaikkea liikkuvaa. Luonnollisesti tärkeää on aiheuttaa myös ihmisille kaaosta. Pelaajan tehtävänä on kasvaa, ja haastaa ravintoketjussa korkeammalla olevat saalistajat. Lopullinen tavoite on tietenkin Scaly Peten haastaminen.

Varsinainen pelaaminen on helppoa. Pääasiassa sitä uidaan ja syödään, ja ajoittain mäiskäistään pyrstöllä. Toisin sanoen FPS-pelien tarkkuutta ja tehokkuutta ei vaadita. Uiminen jakautuu tavalliseen liikkumiseen, ja juoksua vastaaviin pyrähdyksiin. Syöminen on sekin yhden napin painamista, vaikka mekaniikka hieman monipuolistuu ajan kanssa. Paras tapa kasvaa oli naputella syömisnappia vedenalaista maailmaa tutkiessa, koska silloin tuli syötyä samalla kaloja.

Hai pystyy edellä mainitun pyrstömäiskäisyn ohella tekemään lyhyitä reissuja maalle. Mäiskäisyllä pystyy hetkeksi pökerryttämään ihmisiä ja kaloja, joten konsti tulee käyttöön isompia saalistajia kohdatessa. Kikka kehittyy ajan kanssa pitkän kantaman hyökkäykseksi, jolloin suussa olevia kaloja voi ampua pahiksia kohti. Hai voi myös syöksyä ylös vedestä, jolloin pääsee uusille alueille, tai aterioimaan ihmisillä. Luonnollisesti maalla liikkuminen on hyvin rajoitettua, ja jonkin ajan kuluttua on palattava takaisin veteen henkeä vetämään.

Maneaterin taistelut keskittyvät toisten saalistajien ohella haiden metsästäjiin, jotka liikkuvat veneillä. Tällainen toinen saalistaja voi olla esimerkiksi alligaattori, ja jokainen on vaihtelevalla tavalla uhka riippuen siitä, minkä kokoinen oma hai on. Juuri alligaattorit ovat pelin alussa mitä suurin uhka, mutta lopussa ne ovat hoideltavissa melkein yhdellä puraisulla. Ihmiset vastaavat GTA-pelien poliiseja. Jos aiheuttaa liikaa ongelmia ihmisille, lähetetään perään yhä enemmän metsästäjiä.

Pomotaistoja kohdataan tarinan eri vaiheissa. Helpommat "minibossit" ovat yleensä jo aiemmin kohdattujen saalistajien kovempia versioita. Samanlainen lähestymistapa koskee monia pomotaistojakin. "Apex predator" -pahikset ovat yleensä selvästi korkeammalla kokemustasolla pelaajaan verrattuna, kun taas perään lähtevillä palkkionmetsästäjäihmisillä on uusia kikkoja, kuten dynamiittia. Näiden pomovastuksien voittamisesta saa palkinnoksi uuden kykypäivityksen.

Maneater tarjoaa useita mahdollisuuksia tehdä haistaan unelmien tappajan. Sähköhampailla voi tainnuttaa saalista, ja aiempaa luisevammalla vartalolla voi iskeä veneisiin tehokkaammin. Kaikuluotaimella löytää paremmin kätkettyjä esineitä. Mukana on myös niin sanottuja päivittyviä passiivisia kykyjä, kuten parempi kestokyky ja nopeampi liikkuminen. Proteiini, öljy ja mineraalit puolestaan toimivat valuuttana, joskaan yleensä pelissä ei ole tarvetta pysähtyä erikseen "grindaamaan".

Maneaterin avoin maailma on jaettu seitsemään provinssiin, ja jokaisessa on oma alueensa ja eliöstönsä tutkittavaksi. Luonnollisesti uusi alue tuo muassaan myös uudet tehtävät ja uudet kerättävät esineet. Tehtävät ovat usein kalojen tai ihmisten syömistä, tai sitten pomovastuksen kaatamista. Ongelmana on se, ettei kaava muutu missään vaiheessa. Näin ollen pelaaja tekee seitsemässä eri paikassa samoja asioita uudestaan ja uudestaan.

Onneksi Maneater on komea audiovisuaalisen puolensa osalta. Kaikki näyttää upealta, ja tuntuu myös siltä. Kertojaääni lataa usein tiskiin jotain hauskaa, mikä on erittäin viihdyttävää. Dokumentin muotoon puettu tarina tekee pelaamisesta poikkeuksellista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Maneaterista puuttuu niin sanottua syvyyttä. Koko peli on läpäistävissä noin seitsemässä tunnissa, mikä on vähän avoimen maailman roolipeliltä.

Maneater on silti aidosti hauska merenalainen roolipeli, joka erottuu muusta pelitarjonnasta. Se lainaa ytimensä Grand Theft Auto -peleiltä, ja asettaa pelaajan hain rooliin.