Mafia: Definitive Edition

Vuonna 2002 julkaistu Mafia oli uudenlainen peli, joka iski erityisellä tarinavetoisuudellaan monen pelaajan Kummisetä-hermoon. Tarina sijoittuu kieltolain aikaiseen Lost Heavenin kaupunkiin, jossa taksikuski Tommy Angelo päätyy pakotettuna pakokuskiksi Salierin mafiaperheeeseen. Pian Tommy on ajautunut liiankin syvälle järjestäytyneen rikollisuuden maailmaan.

Mafia on todella uusintaversion arvoinen teos, sillä se osoitti aikoinaan, että mediamuotona pelit voivat olla aivan yhtä vaikuttavia kuin elokuvat tai televisiosarjat. Ja todellakin, vaikuttavuudeltaan Tommyn tarinan läpikäynti vetää vertoja Kummisedän tai Sopranosin kaltaisille klassisille mafiateoksille. En paljasta liikaa juonen yksityiskohtia, mutta yleisesti
ottaen tarina seuraa mafiagenren konventioita, jossa päähenkilö ei aluksi halua upota mafiatouhuihin, sitten mafiaperhe imaisee hahmon mukaansa, ja lopulta asiat menevät karmealla tavalla mönkään.

Nyt osana Mafia-trilogian uudelleenpaketointia ensimmäinen Mafia saa totaalisen rasvaimun ja kasvojen kohotuksen. Trilogiapaketin kolmas osa oli ainoastaan kaikilla lisäosilla varustettu ultimate edition ja toinen osa oli graafisesti tuunattu remasterointi, mutta nyt käsillä oleva ensimmäinen osa on remake, jossa grafiikan lisäksi myös pelimekaniikka on täysin nykyaikaistettu. Tämä on erinomainen juttu, sillä ammuskelupelien perusteet ovat menneet lähes 20 vuodessa melko tavalla uusiksi.

Pelimoottorina käytetään Mafia III:n teknologiaa, jonka kehittämisestä Hangar 13 oli vastuussa muutamia vuosia sitten. Kun ammuskelun mekaniikkaa vertaa vanhan ja uuden version välillä, on alkuperäinen versio todella... klassisen oloinen. Esimerkiksi suojautuminen tulitaistelussa tuli vakiomekaniikaksi vasta vuosia myöhemmin erityisesti Gears of Warin myötä, joten alkuperäinen ammuskelu oli varsin tönkön doomimaista.

Sen sijaan uusintaversiossa kaikki toimii erittäin hyvin, ja Mafia III:a pelanneille kontrollit ovat tuttuja alusta alkaen. Suojasta toiseen siirtyminen tapahtuu ketterästi ja modernisti, ja polttopullot lentävät suojautuvien vihollisten niskaan. Ampuminen ei tosin ole kovin tarkkaa, ja en ole täysin onko tässä kyse jonkinlaisesta realismin tavoittelusta, vai onko tähtäys jotenkin konsolifioitua myös PC:llä pelatessa. Yhtä kaikki, usein luoti tuntui lentävän vähän sinne päin, eikä tähtäyksen terävyydestä ole tietoakaan.

Käytössä on ainoastaan pää- ja käsiase sekä muutama kranaatti, joten taistelu vaatii merkittävää suunnitelmallisuutta. Myöskään kannettavia terveyspakkauksia ei ole käytettävissä, vaikka osa terveydestä paraneekin suojan takana. Tallentaminen perustuu tallennuspisteisiin. Vaikka kuolon koittaessa paluu taaksepäin ei ole yleensä kohtuuttoman pitkä, saa se miettimään kahteen kertaan pään työntämistä ulos suojasta. Myös hiiviskely on noussut uudeksi mahdollisuudeksi, ja se toimii varsin hyvin esivalmisteluna ennen varsinaista tulitaistelua.

Grafiikkapuolella kone on viritetty uuteen uskoon. Pelimoottorista on otettu kaikki irti, ja grafiikka kestää vertailua. Kenties pelimoottorilla toteutetuissa välianimaatioissa hahmojen animointi ei ole täysin terävimmillään, mutta liikkeessä peli näyttää todella hyvältä. Erityisesti öinen kaupunki neonvaloineen hohtaa upeaa kauneutta ja tunnelmaa. Säätila ja
vuorokaudenajat eivät ole dynaamisia, vaan tehtävien mukaan määrittyviä. Tällä on varmasti pyritty osittain revittelemään ja esittelemään pelimoottorin eri puolia. Myös äänet on laitettu uusiksi, ja ääninäyttely on nauhoitettu toimivasti uusilla näyttelijöillä.

Mafia on hyvin uskollinen alkuperäiselle versiolle. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia. Tärkeintä on, ettei pelin kantavasta voimasta eli erinomaisesta juonesta ole tingitty. A-luokan tarinaan ei ole uskallettu koskea lainkaan, mikä on turvallinen joskin hieman tylsä valinta. Onneksi minkäänlaisia ylimääräisiä täytetehtäviä ei ole lisätty.

Sen sijaan on turhauttavaa, että tarina sijoittuu kaupunkiin, joka on edelleen avoin ainoastaan näennäisesti. Tehtävät tapahtuvat ympäri kaupunkia mielenkiintoisissa paikoissa ja kaupunki vaikuttaa hyvin eläväiseltä, mutta loppujen lopuksi kadut ovat olemassa ainoastaan läpiajoa varten. Hienona lisäyksenä käytössä on valikosta aktivoitava painike ajokohtausten ohittamiseen, mikä säästää melkoisesti hermoja. Tämä kuitenkin alleviivaa sitä, että kaupunki on vain siirtymäalue tehtävärakennusten välillä.

Ymmärrän, että vuoden 2002 versiolla ei ollut mahdollisuuksia kilpailla Grand Theft Auto -sarjan pelien kanssa sisällön määrässä, mutta jotain tekemistä kaupungilla pitäisi olla. Kun vielä 1930-luvun autojen kiihtyvyys ja ohjattavuus ovat aikakaudelle uskollisia, ei ylimääräinen kruisailu ole täysin nautinnollista. Vapaaseen pelitilaan on sentään lisätty sivutehtäviä, mutta itse en jaksanut käyttää moisiin aikaa.

Kaupungissa pystyy kulkemaan, mutta esimerkiksi kakkososan tapaan käytössä ei ole tuhlattavaksi tarkoitettua rahaa. Oikeastaan ainoa sykettä nostava asia on poliisi, jonka pelaaja saa kintereilleen törttöilemällä. Sinivuokot tosin kyllästyvät ennen pitkää ajojahtiin, minkä lisäksi takapuskurissa hengittävät poliisiautot voi karkottaa kintereiltään ajamalla kaduilla oleviin tietyömaahyppyreihin. On hieman hassua, että suuri osa pelimekaniikasta korostaa realismia, mutta keskellä kaupungin katuja löytyy yllättävän paljon työmaita ja muita soveltuvia poliisiansoja.

Sinänsä tarjoan glooriaa kehittäjälle siitä, että vaikeammilla vaikeusasteilla kovaa ajaminen vaatii jo jonkin verran taitoa. En ole täysin varma, onko realistisemman ajamisen kehittäminen ollut kaiken vaivan arvoista. Mafia joutuu tasapainoilemaan hiuksenhienosti tarinaa tukevan uskottavuuden ja hyvää pelikokemusta tukevan arkademaisuuden välillä. Tässä on onnistuttu mielestäni hyvin, sillä tosipelaajat voivat valita vaikeusasteeksi "realistisen", jolloin kuolo koittaa miltei ensimmäisestä osumasta, eikä lipasta kannata vaihtaa joka laukauksen välissä, sillä myös lippaaseen jäljelle jääneet luodit menetetään. Kaltaiseni kömpelömmät pelaajat voivatkin sitten tyytyä helpompiin vaikeusasteisiin.

Valitettavasti mukaan on jäänyt tympeitä bugeja. Ainakin arvosteluhetkellä PC:llä käynnistyminen koko näytön tilassa johtaa mustaan ruutuun, josta eroon pääseminen vaatii kikkailua. Varsinaisia pelinrikkojia ei ole mukana, mutta välillä skriptit eivät käynnistyneet oikein vaan vaativat palaamisen edelliseen tallennuspisteeseen. On selvästikin hyvä, että pelin julkaisuaikataulussa otettiin kuukauden aikalisä.

Väitän, että Mafia on ostamisen arvoinen peli, vaikka alkuperäinen versio olisikin läpikotaisin tuttu - juoni on niin korkeatasoinen, että se kestää myös uudelleenpelaamista näin pitkän tauon päätteeksi. Uusille pelaajille kyseessä on pelikulttuurin tuntemuksen vuoksi jo lähes pakko-ostos, sillä Mafia yhdistää klassisen ja toimivan tarinan moderniin pelimekaniikkaan ja upeaan grafiikkaan.

On mielenkiintoista, että Hangar 13 valitsi uusioversion lähestymistavaksi hyvin uskollisen uudelleentoteutuksen. Muutokset ovat ensisijaisesti pelimekaniikkaan ja grafiikkaan liittyviä parannuksia, eikä erityisesti juoneen tai muihin tapahtumiin ole juuri koskettu. Muutamien tehtävien yksityiskohtia on parannettu, mutta olennaisesti kyseessä on hyvin sama peli kuin
parikymmentä vuotta sitten. Itselleni on tärkeintä, ettei klassikkoa ole pilattu, ja se riittää jo pitkälle. Kenties joitain laajennuksia olisi ollut mukavaa nähdä, mutta jo tällaisenaan kyseessä on teos, josta tunnistaa vanhan klassikon, mutta jonka pelattavuus on modernia.