Madame Web on saanut nauttia huonosta maineesta ensimmäisestä traileristaan lähtien. Se ei ole huvittavan huono elokuva, jossa voisi olla ainesta kulttiklassikoksi. Madame Web on vain huono elokuva.
Elokuva sijoittuu Peter Parkerin syntymän aikoihin. Keskiössä on kuitenkin Cassandra Webb (Dakota Johnson), joka työskentelee ensihoitajana New Yorkissa. Kuolema melkein korjaa, ja sen jälkeen käy ilmi, että hän on voimakas selvännäkijä. Näkyihin tulee kolme nuorta tyttöä, joita metsästää ja murhaa pahis. On siis pelastettava Sydney Sweeneyn Julia Cornwallin, Isabela Mercedin Anya Corazonin ja Celeste O'Connorin Mattie Franklinin henki. Heistä tulee tulevaisuudessa hämähäkkiväkeä. Sekin selviää, miksi Tahar Rahimin esittämä pahis jahtaa tulevaa hämähäkkiväkeä.
Tarina ei ole kummoinen, mutta sillä on omat hetkensä. Yllättävää kyllä, tarina on se Madame Webin parhaiten toimiva osuus. Mestariteoksesta ei ole kyse, mutta kolmen eri aikatason tarina ei ole pannukakku. Näyttelijäsuoritukset sen sijaan ovat kamalia. Ainutkaan henkilöhahmo ei jää mieleen, ja pahis jää historiaan ehkä yhtenä huonoimmista. Syyt hänen toiminnalleen eivät kiinnosta, ja dialogi ja toimintakohtaukset ovat surkeita.
Toimintakohtaukset eivät vetoa millään tavalla, ja katsominen on vain tylsää ja epämiellyttävää. Supersankarointi ei oikein tunnu missään, ja pahiksen ainoa kyky tuntuisi olevan seinillä ryömiminen. Spider-Girlien toimintakohtaukset ovat nekin vähissä, eikä Madame Webinkään voimia liiaksi näytetä.
Elokuva on leikattu kokoon tilkkutäkin lailla. Jotkut aikaa muuttavat osiot on tehty hyvin, mutta sitten ajoittain loikitaan tilanteesta ja kohtauksesta toiseen. Ihan kuin niiden välistä olisi leikattu jotain olennaista kokonaan pois. Yhdessä hetkessä Made Web on New Yorkissa, ja sitten Perussa ilman mitään siirtymää näiden kahden välillä.
Madame Web on vain huono elokuva. Niin oli Sonyn Marvel-elokuva Morbiuskin, mutta se oli ajoittain hauska. Madame Web tuntuu kahden tunnin hukkaan heitetyltä ajalta.