Maailma vailla loppua

Maailma vailla loppua on eräänlainen jatko-osa Taivaan pilareille. Se sijoittuu Kingsbridgen kylään 150 vuotta edeltäneen sarjan jälkeen, joten vanhat hahmot esiintyvät vain mainintoina historiallisissa teksteissä. Näiden jättämä perintö on kuitenkin edelleen vahvasti läsnä esimerkiksi katedraalin muodossa.

Historiallisten eeposten menestys ei ole varmaan yllättänyt ketään enemmän kuin kirjailija Follettia, jonka tuotanto on painottunut vahvasti agenttitarinoihin. Tällä on kuitenkin erinomainen kyky luoda runsaita ja uskottavia maailmoja, ja tämä on välittynyt myös tämän sarjan käsikirjoitukseen.

Maailma vailla loppua on nimensä mukainen, koska se tapahtuu sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. 1300-luvun politiikka kietoutuu Kingsbridgen asukkaiden elämään kirkonmiesten ja aatelisten oikkujen saattelemana, ja vaikka kuviot ovat monimutkaisia, pysyvät kaikki langat aina myös katsojan käsissä.

Vaikka käsikirjoitus hyppelee ehkä vähemmän kuin Taivaan pilareissa, näkyy siinä silti kuinka valtaisa kirja on koitettu puristaa kahdeksaan tuntiin. Matkasta on siis pakostakin jäänyt muutamia siltoja eri tapahtumien väliltä.

Minisarjan hahmot noudattavat Folletin tuttua mallia, jossa hyvikset ovat tiedettä ja tasa-arvoa kannattavia, edistysmielisiä ja moderneja ihmisiä, kun taas pahikset ovat konservatiivisia, uskontoon ja traditioon takertuvia, pikkumaisia tapauksia. Harmaita alueita ei juurikaan ole, etenkään 2000-lukulaiselle katsojalle.

Hahmot ovat kenties äärimmäisempiä kuin Taivaan pilareissa. Köyhän miehen Brad Pitt eli Rupert Evans on lähes sarjakuvamainen pahis munkki-Godwynina, joskin Cynthia Nixon on kova haastaja Godwynin juonittelevana äitinä. Hyvispuoli on kenties tasapainoisemmin roolitettua.

Myös tapahtumat noudattavat vanhaa mallia. Hyvät ihmiset kärsivät pahojen alla, jotka käyttävät asemaansa ja valtaansa täysin omien oikkujensa mukaan. Vallan väärinkäyttö onkin ehdottomasti sarjan ytimessä. Melkein jokaista hyvää hetkeä seuraa heti "rangaistus" pahojen puolelta, mutta koska kyseessä on jälleen suuri moraalitarina, kääntyy tarinan suurempi kaari loppua kohden positiivisen puolelle.

Maailma vailla loppua on kuvattu upeissa puitteissa, eikä lavasteissa tai puvustuksessa ole säästelty. Jopa statistit on vaatetettu viimeisen päälle. Myös merkittävä kohtaus Kingsbridgen sillalla on toteutettu sangen kunnianhimoisesti ja onnistuneesti.

Vaikka kyseessä on melkolailla mainio minisarja, voivat sen mustavalkoiset asetelmat hiertää joitakin katsojia. Samaten käsikirjoituksesta olisi kestänyt poistaa käänne tai kaksi, koska niitä ei pystytä pohjustamaan riittävästi. Taivaan pilareiden ystävien kannattaa silti poimia talteen myös tämä kahdeksantuntinen.