BBC on tuottanut vuosien varrella lukuisia poliisidraamoja, mutta vain harvalla on ollut yhtä suuri vaikutus kuin Lutherilla. Idris Elban lontoolainen etsivä on sarjamurhaajien kintereillä, ja samalla on pidettävä mielessä myös oikea ja väärä lain silmissä. Rikolliset eivät kuitenkaan lakia noudata, joten Luther toimii varsin usein niin sanotulla harmaalla alueella.
Edellä kuvattu dynamiikka on aina saanut Lutherin mielenkiintoiseksi, ja juuri siksi tämä uusin Luther: The Fallen Sun ei tahdo toimia. Henkilöhahmo muistuttaa nyt enemmän James Bondia. Luther pakenee lakia, joutuu tappeluihin, saa kaikenlaisia vammoja ja jatkaa matkaansa. Elokuva ei tunnu enää aidolta, sillä Luther on toimintasankari. Elokuvan ytimessä on toki mielenkiintoinen rikosjuttu, mutta toiminnallisuus vie Lutherilta sielun.
Idris Elba hoitaa työnsä hyvin, ja Andy Serkis on mieleen jäävä sarjamurhaaja. Serkis esittää mieleltään epävakaata murhaajaa hyvin, mutta missään vaiheessa ei tule sellaista mielikuvaa, että henkilöhahmo olisi huolellisesti mietitty. Kyse on enemmänkin vanhan hyvän ajan James Bond -pahiksesta, joka on paha saadakseen hyviksen loistamaan. Tämä ei ole Serkisin vaan käsikirjoituksen vika.
Kaipaankin paluuta siihen pienemmän mittakaavan henkilökohtaisempaan tarinointiin. Nyt kaikki on paisutettu äärimmäisyyteen, ja samalla Luther ei ole enää oma itsensä. Hänen ei tarvitse olla koko maailman hyvä jätkä, sillä hän on todellisuuden kohdannut etsivä sarjamurhaajien perässä. Se isoin pettymys on kuitenkin digitaalitehosteiden laatu. Jälki on niin huonoa, että se vaikuttaa katsomiskokemukseen.
Pidän Lutherista ja arvostan, että sarjaa on jatkettu. Tämä uusi suunta kuitenkin huolestuttaa suuresti, ja elokuvan lopuksi vihjataan, että Lutherista on tulossa jonkinlainen kansainvälinen agentti.