Lords of the Fallen, neljä tuntia tummasävyisen toimintaroolipelin parissa

Lords of the Fallen on Soulslike-lajityypin tuleva tummasävyinen toimintaroolipeli, joka julkaistaan 13. lokakuuta 2023. Gamereactor pääsi Lontoossa kokeilemaan ennakkoon, mistä onkaan kyse. Pääsin pelaamaan neljän tunnin ajan, ja vastassa oli anteeksiantamattomia pahiksia tunnelmallisissa ympäristöissä.

Lords of the Fallen sijoittuu 1000 vuotta edellisen pelin jälkeen, jolla siis on aivan sama nimi. Karkotettu demonijumala Adyr tekee paluuta, mutta esteenä on tumma ristiretkeläinen alamaailman ulottuvuusportin avaavan taikalampun kanssa. Vuoden 2014 peliin verrattuna kehittäjä Hexworksin mukaan uusi Lords of the Fallen tarjoilee nopeammat taistelut, viisi kertaa isomman maailman ja suureellisemmat roolipelielementit. Erilaisia taistelutyylejä on helpompi valita, varusteita on helpompi tuunata ja niin edelleen. Se suurin uutuus on kaksi rinnakkaista maailmaa. Axiom on elävien maailma, ja Umbral on sitten painajaismainen alamaailma.

Ennakkotestauksen aluksi valitsin hahmoluokan. Valittavana on klassinen roolipelien painotus: lyömäaseet eli Melee, pitkän matkan taistelija eli Ranged ja taikainen eli Magic. Kehittäjät suosittelivat liikkuvaa ja vahvaa lyömäaseilevaa Warwolfia. En ole kovinkaan kokenut Soulslike-peleissä, joten valitsin Knightin, jolla on eniten terveysmittaria. Lyhyen esittelyvideon jälkeen pääsin aloittamaan Axiomissa. Alun luolastossa pystyy tutustumaan pelin toimintoihin. Ainakin alussa huomasin, että osa toiminnoista oli varsin haasteellista suorittaa, kuten taikalampun heiluttelu. Näin pahikselta saa kiskottua sielun ulos, jolloin iskut tekevät kovempaa vahinkoa.

Aloitusalueen jälkeen oli aika tutkia enemmän Axiomia. Ennakkotestauksen aikana pääsinkin näkemään useita erilaisia alueita. Taistelin pyhiinvaellusmatkalla olevia zombeja vastaan keskiaikaisessa fantasiakylässä. Otin mittaa uskonnollisista fanaatikoista ja haarniskoiduista sotureista kielekkeen reunalla. Usein pääsin hengestäni epäkuolleiden jättiläisten vuoksi sokkeloisessa luolassa. Hexworks on onnistunut luomaan vaikuttavan tunnelman, ja kaikki näkemäni ympäristöt sopivat loistavasti pelin lajityyppiin. Tämä on Lords of the Fallenin ehkä paras ominaisuus. Tunnelma muuttuu vieläkin paremmaksi, kun pääsee katsomaan Umbralin alamaailmaa.

Taikainen sininen lamppu mahdollistaa kuljeskelun Umbralin alamaailmassa. Tilan puolesta Umbral on suurimmaksi osaksi samanlainen kuin Axiom, mutta paljon tummempi, ja kuolema lymyää kaikkialla. Seinät ja lattiat ovat usein ruumiita täynnä. Ajoittain ruumiit muodostavat siltoja, joita pitkin pääsee paikasta toiseen. Zombit ovat jatkuvasti läsnä Umbralissa. Ne eivät ole voimakkaita pahiksia, mutta auttavat aina niitä, joiden kanssa pelaaja on jo taiston tuoksinassa. Koin melkoisesti vaikeuksia Umbralissa, josta pääsee takaisin Axiomiin ainoastaan leiripaikkojen ja kertakäyttöisten ulottuvuusporttien avulla.

Umbral on pelattavuuden osalta mielenkiintoinen. Esimerkiksi Umbralissa voi päästä sellaisille alueille, joille ei olisi ollut asiaa Axiomissa. Yhdessä vaiheessa oli pakko mennä Umbraliin, koska halusin päästä muuten veden vuoksi saavuttamattomissa olevalle alueelle. Toisella kerralla löysin salaisen portaikon osoittamalla paikkaa lampulla Umbralissa. Lords of the Fallen sisältää myös tasoloikkaa. Tavallisesti on käytettävä lamppua kiskoakseen taialla kärsivän näköinen ruumis kielekkeen reunalta pelaajan luokse. Lisäksi Umbral antaa pelaajalle toisen mahdollisuuden päästä pelissä eteenpäin. Ottaen huomioon pelin vaikeustason, on mahdollisuus erittäin hyvä asia.

Tarinan osalta sain jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä on kyse. Dialogia on hieman siellä ja täällä, mutta ne voi ohittaa, eikä puhe muutenkaan ole kovin kiinnostavaa. Tarina tulee kerrotuksi, mutta pelaajan huomio on suuremmaksi osaksi maisemien ihailussa. Joissain paikoissa on myös muistoja menneisyydestä, joista näkee Axiomin maisemaa ennen pahuuden jyräämäksi joutumista. Harmillisesti ilmaantuvat hahmot on tehty karkeista valkeista viivoista. Toisin sanoen ne erottuvat joukosta väärällä tavalla, ja aluksi pidin niitä viimeistelemättä jääneinä 3D-malleina. Tämä osio on selvästi jäänyt kehittäjillä vähemmälle huomiolle.

Tarinallisesti siis vaikutelmani eivät ole hyvät. Toisaalta haastava taistelu on se, mikä Lords of the Fallenissa on se "pihvi". Kyseessä onkin haastava peli, ja taistoissa on useita erilaisia tasoja. Heti aluksi opin lukittautumaan pahikseen ensin, sitten ketjuttamaan hyökkäyksiä, torjumaan ja lopulta väistämään kohti tulevia hyökkäyksiä. Taisteluasentoa voi niin ikään muuttaa. Esimerkiksi Knightilla pystyy vaihtamaan miekasta ja kilvestä pitelemään miekkaa kahdella kädellä tehokkaampien hyökkäyksien tekemiseksi. Pääsin kokeilemaan myös isoa vasaraa ja viiltävää keihästä. Hahmoluokkani vuoksi en päässyt käsittelemään pitkän matkan keinoja tai taikahyökkäyksiä, joita on kolmenlaisia. Kauppiailla oli kuitenkin myynnissä jousia, jalkajousia ja erilaisia haarniskoita.

Aluksi pystyin selviytymään päälle käyvistä vihollisista, mutta noin tunnin jälkeen aloin olla vaikeuksissa. Keskiaikaisessa kylässä vastaani asettui kokoelma pahiksia. Huppuiset zombipyhiinvaeltajat käyttivät puisia ristejä lyömäaseinaan. Kauempaa päälleni kävivät taikoja tekevät pahikset. Monen vihollisen taistossa unohdin usein lukittautua yhteen kerrallaan, jolloin huiskin ja läiskin pitkin ja poikin. Eteneminen pelissä muuttuikin hyvin vaikeaksi ja hyvin nopeasti. Koetin kovasti väistää ja torjua, mutta vaihtelevalla menestyksellä. En sitä paitsi oikein ymmärtänyt "vigourin" ja taikalampun heiluttelua. Testiajan rajallisuuden vuoksi juoksin lopulta monen pahiksen ohi päästäkseni pomovastuksen luo.

Ensimmäinen pomovastus on trailerissakin näkynyt Pieta. Kyseessä on suurikokoinen miekkaa heiluttava valkyria, joka yhdistelee niin lyömäase- kuin pitkänkin matkan hyökkäyksiä. Pelaajan on sitten joko torjuttava tai väistettävä. Pystyin läpäisemään taiston vain siksi, että pelinkehittäjät antoivat kymmenkertaiset tehot hyökkäyksilleni tavalliseen verrattuna. Kokeilin kaikkiaan neljää pomotaistoa, ja kaikki olivat jännittäviä kohtaamisia. Pelaajan on osattava yhdistää puolustavia ja hyökkääviä iskuja puhumattakaan siitä, että pomovastus tekee paljon vahinkoa osuessaan. Umbralissa pomovastukset saattavat olla alamaailman loisten infektoimia. Silloin on ensin hankkiuduttava loisista eroon.

Testaamisen perusteella voin jo sanoa, että taistelumekaniikassa on paljon syvyyttä. Hexworksin luova ohjaaja Cezar Virtosu kertoi, että pahiksien sielun kiskomalla saa riimuja, joilla voi sitten päivittää omia aseitaan. Tämä tehdään jossain lymyävän sepän luona. Ainoaksi huonoksi puoleksi voin sanoa sen, että ajoittain joko oma pelihahmoni tai vastustaja kieri kummallisiin paikkoihin. Taikaa ampuva pahis esimerkiksi juuttui kielekkeen reunaan kiinni. Lisäksi kuulin muilta tapahtumassa mukana olleilta, että pitkän matkan aseilla oli vaikea tehdä vahinkoa pomovastuksiin.

Kaikkiaan Lords of the Fallen erottuu edukseen tunnelmallisten maisemiensa, kiinnostavan pelattavuutensa ja Umbral-alamaailman ansiosta. Niin ja vastassa on paljon haastavia pahiksia ja pomovastuksia. Huomasin joitakin kummallisia liikkumiseen liittyviä bugeja, enkä oikein pidä siitä, miten tarina on kerrottu. Lords of the Fallen on varmasti hyvä lisäys Soulslike-pelien joukkoon. Mukana on myös saumattomasti toimiva kaverin kanssa pelattava co-op.

Lords of the Fallen julkaistaan 13. lokakuuta PC:lle, Playstation 5:lle ja Xbox Series X:lle (ja S:lle).