Lords of the Fallen alkaa liian haastavana

Alkuperäinen Lords of the Fallen julkaistiin vuonna 2014. Peli tarjoili pätevää Soulslike-toimintaa, mutta ei koskaan noussut lajityyppinsä arvostettuun sarjaan. Melkein vuosikymmen myöhemmin on aika polkaista sarja uudelleen alusta.

Tarjolla on yhdeksän erilaista hahmoluokkaa. Mukana ovat muun muassa yleismies Jantunen eli Partisan, tankkimainen Hallowed Knight ja tulisesti loitsiva Pyric Cultist. Jokaisella hahmoluokalla on omanlaisensa varustekattaus unohtamatta niitä aloitustilastoja pelityylin mukaan.

Lords of the Fallen erottuu muista vastaavista tarjoamalla kaksi toisensa sisässä olevaa maailmaa, joiden välillä vaihdellaan taikalyhdyn avulla. Elävien Axiom-maassa samoillessa tulee usein vastaan ylittämätön este, jolloin on vaihdettava lampulla kuolleiden Umbral-maahan. Lyhtyä nostamalla voi nopeasti vilkaista toiselle puolelle, mutta ajoittain on pakko siirtyä kokonaan toiselle puolelle matkaa jatkaakseen.

Umbralin puolella viipymisellä on hintansa. Paikka on hirviöiden kansoittama, jotka muuttuvat aikaa myöten entistä vaarallisemmiksi, kun pelaajan Dread-taso kasvaa. Umbralin puolella pelaamisessa on selviytymiskauhun makua, sillä on löydettävä sinne tänne ripoteltuja patsaita voidakseen paeta kasvavaa vaaraa. Umbralin puolella ei kannata kuolla, sillä silloin menettää lopullisesti vigorinsa eli Dark Soulsin sielut, joita kannetaan mukana.

Kahden maailman vuorottelu heijastuu myös taistelumekaniikkaan. Sekiro: Shadows Die Twicen lailla voi koettaa uudelleen, jos potkaisee tyhjää Axiomissa. Kunhan lyhty on ladattu, voi käyttää tekniikkaa Soul Fray, joka riistää sielun pahiksen ruumiista. Näin avautuu mahdollisuus tehdä isosti vahinkoa. Lisäksi joidenkin pahiksien terveyspalkkia Axiomissa suojaa joku toinen Umbralin puolella, joten kahden todellisuuden kesken vaihtelu on pakollista.

Uusien ominaisuuksien ohella Lords of the Fallen hallitsee myös ne perusteet taistelumekaniikan osalta. Peli pyrkii rullaamaan 60 ruutua sekunnissa, ja näin taistoissa on sujuvuutta ja massan tuntua. Oman lisänsä tuo Playstation 5:n Dualsense-ohjain. Aseita on paljon erilaisia, joita voi käyttää joko kahdella tai yhdellä kädellä riippuen siitä, haluaako painottaa nopeutta vai tuotettavaa vahinkoa.

Vaikeustaso nousee aluksi turhan jyrkässä tahdissa, ja tämä saattaa karkottaa osan pelaajista pois. Jokaisessa Soulslike-pelissä tuntuu olevan jonkinlainen kynnyspomotaisto, joka testaa sitä, että tarvittavat taidot on opittu. Lords of the Fallenissa tämä tarkoittaa sitä ihan ensimmäistä pomotaistoa. Päihittäminen vaati enemmän aikaa ja vaivaa kuin mitä pelin tässä vaiheessa olisi pitänyt olla tarpeen.

Lords of Fallenissa on ongelmia myös teknologisen suoriutumisen puolella. Ruudunpäivitys notkahtaa usein aivan liian alhaiseksi, ja näin pahikset saavat muutaman onnekkaan iskun perille asti. Välivideot ja latausruudut tökkivät aiheuttaen eläytymisen tunteen vähenemistä. Toivottavasti nämä ongelmat korjataan jo julkaisun yhteydessä.

Mukana on myös moninpeliominaisuuksia, kuten mahdollisuus pelata verkossa kaverin kanssa keskeytymättä co-opin hengessä. Ennen julkaisua pelin palvelimet eivät olleet vielä toiminnassa, mutta voisi tietenkin olettaa kanssapelaajan helpottavan pelaamista. Alkuperäistä Lords of the Fallenia kritisoitiin kaverin kanssa pelaamisen puuttumisesta, mutta nyt tämä on korjattu.

Lords of the Fallen on vankalla laadulla tehty Soulslike-peli, jolla on sitä omaakin asiaa sanottavanaan. Taistelumekaniikka on sujuvaa, ja syvyyttä riittää hahmoluokkien ja kahden maailman välillä vuorottelemisen ansiosta. Toivottavasti tekninen suoriutuminen saadaan kuntoon julkaisuun mennessä.