Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Venäläislähtöisen Four Quartersin Loop Hero -seikkailu on pitänyt vähän retrommasta roolipelaamisesta tykkäävät tietokonepelaajat loputtomassa luupissaan maaliskuisesta julkaisustaan lähtien, ja nyt joulun alla Loop Hero livahtaa käyntiin myös Switchillä.
Loop Heron alussa nimetön ritarisankari saapuu pelastamaan mustaan tyhjyyteen ja unohdukseen valahtanutta fantasiamaailmaa polkumuotoinen pelialue kerrallaan. Hahmo kipittää harmaita, tyhjyydessä matelevia teitä pitkin keräillen resursseja ja tappaen vihollisia, joilta saa varusteita entistä tehokkaampaan lahtaamiseen. Uusi silmukka eli luuppi alkaa, kun ritari on käynyt vetäisemässä henkeä leiritulen äärellä. Vihollisilta saatujen maisemakorttien myötä musta ympäristökin alkaa saada pintaansa vuoria, mäkiä ja metsiä, ja polunlaitoihin voi iskeä vihollisten tukikohtia, jotka pullauttavat ritarin tielle vampyyrien ja menninkäisten kaltaisia uusia vastustajia. Loop Heron retrotyylinen ulkoasu tuo etäisesti mieleen toissavuotisen Children of Morta -roolipelin niin ikään vanhanaikaisen visuaalisen meiningin sekä näyttävän ja koukuttavan, muuttuvia peliympäristöjä tarjoavan roguelike-tyylisen roolipelimätön.
Visuaalisesti kivan pikselinen ja retrohenkinen Loop Hero vaikuttaa ensisilmäykseltä paljon yksinkertaisemmalta kuin todellisuudessa onkaan: ensimmäisten kenttien jälkeen pelaaja juoksuttaa sankaria taistelusta toiseen, keräilee tälle parempia varusteita ylle, harjoittaa maisemanmuokkausta edellä mainituilla korteilla ja iskee tienvarsille torninpuolustuspelien hengessä vihollisten kotipesäkkeitä, joiden lähelle kannattaa sijoittaa myös sankaria vahvistavia erikoistaikatorneja. Varsin nopeasti pelaajan niskaan tietoa kaatava Loop Hero voisi vähän jarrutellakin vauhdikkaassa alussaan, sillä nimenomaan tuo maisemanmuokkaus jää alun selityksessä helposti sivuun ja unohduksiin. Metsien ja kivikkojen asettelu ei ole ollenkaan merkityksetöntä, sillä paikoilleen pudotellut luontokohteet tuottavat pelaajan taskuun äkkiä lisäresursseja. Kentällä liikuttaessa pelaaja voi vaihdella Y-painikkeella kätevästi strategioinnin ajaksi pelin pysäyttävän "Planning"-moodin ja sankaria automaattisesti eteenpäin liikuttavan "Adventuring"-tilan välillä.
Monipuolinen Loop Hero on kuitenkin pitänyt tietyt osa-alueensa miellyttävän yksinkertaisina ja selkeinä, ja automaattisesti lyöntivuoro kerrallaan etenevät matsit vihollisia vastaan ovat paraatiesimerkki siitä, miten oikeassa paikassa tehty suoraviivaistus pyörittää peliä entistä sulavammin eteenpäin. Sankari ja vastustajat jatkavat toistensa hutkimista siihen asti, kunnes toinen osapuoli on lyöty maanrakoon. Kesken taistelun pelaajan on kyllä mahdollista vaihdella varusteita esimerkiksi silloin, kun se seuraava superastalo putoaa tappelun aikana kuolleelta viholliselta. Lisäksi varusteissa on sopivasti vaihtelua esimerkiksi kestävyyden, väistönopeuden kuin vampirisminkin mukaan, jolloin sankari imaisee itseensä vastustajan elinvoimaa iskun aiheuttaman tuhon lisäksi. Valitettavasti arviossa edellä mainitsemani verenimijät osaavat saman kikan, ja kierros kierrokselta peliympäristöissä kiristyvä vaikeustaso pakottaa pelaajan todella taktikoimaan sankarin raahauduttua leiritulen äärelle. Jatkanko vielä vähän seikkailua vai lopetanko hyvän sään aikana? Mitä kauemmaksi sankari kerkeää leiritulesta, sitä enemmän kierroksen kesken jättäminen tiukan paikan tullen maksaa, eikä sankari saa kaikkia löytöjään mukaansa palatessaan tukikohtaan.
Kentältä mukaan saadut esineet ja resurssit viedään takaisin ritarisankarin leiriin, johon pyyhältää joukko pimeydessä vaeltaneita ja muistinsa menettäneitä selviytyjiä. Voimansa yhdistävät ihmishahmot muodostavat yhdessä pelimaailman pelastamiseen ryhtyvän porukan, jonka tukikohdan rakentamiseen tarvitaan noita samoja resursseja ja riskialtista tutkimista pimeyden nielaisemilla alueilla, joilta ritari toivottavasti palaa hengissä uusien rakennusmateriaalien kanssa. Edellä mainittuun Children of Mortaan nähden Loop Heron juoni on lähinnä kehyskertomusmainen punainen lankakerä, joka avautuu uusien tukikohdan tilojen rakentamisen myötä. Siellä täällä eteenpäin kulkeva tarinankerronta kuitenkin kiinnostaa, sillä pimeyden ikeestä vapautuva fantasiavaltakunta muistinmenetyksestä parantuvine asukkaineen on jännä teema, josta edellä mainituilla vampyyreilla ja muilla möröillä on myös sanansa sanottavanaan.
Loop Heron Switch-versio ei ole itsessään yhtään hullumpi tapaus. Selvästi tietokoneruudulle asettelultaan ja ylöspanoltaan suunniteltu seikkailu näyttää ja pelittää luontevasti varsinkin Switchin omalla ruudulla, jolla valikkokomentoja voi toteuttaa myös konsolin oman kosketusnäytön välityksellä. Pienemmillä tuumamäärillä siunatuilla televisioruuduilla varsinkin polkujen tihrustaminen voi olla melkoisen siristelyoperaation takana, mutta selkeät pölkkykirjaimet pitävät pelaajan kartalla tapahtumista. Toisaalta tuo sama kirjasintyyppi on kieltämättä selkeä mutta pelin kauniiseen pikselitaiteeseen nähden vähän turhan arkinen toteutusratkaisu. Onneksi television välityksellä pelaaville on heitetty asetuksiin mukaan pelihahmoa ja tämän reittiä korostavia lisätehosteita, jotta oman sankarin liikkeistä saa selkoa telkkarin kautta. Olemattomien latausaikojen ansiosta Loop Hero pelittää hienosti taskupelinäkin, ja lyhyiden pelierien aloittaminen ja lopettaminen sujuvat luontevasti vapaalla tallennuksella höystettynä.
Loop Heron taika toimii hienosti myös Switchillä mainion konsolikäännöksen turvin, ja pienten suurten rooliseikkailuiden ystävillä on tässä mainio pelieepos kuljettavaksi ja koluttavaksi.