Logan

Uransa ikonisimman roolin lähes kuolemattomana ja brutaalina Wolverinena tehnyt Hugh Jackman jättää näillä näkymin hahmon taaksensa 17 vuoden ja yhdeksän elokuvan jälkeen. Vaihtelevan tasoiset X-Men-elokuvat ja Wolverinen sooloseikkailut ovat pitkälti parantuneet vuosien aikana, ja Logan onkin erinomainen jäähyväinen suosikkituittupäälle. Logan ei ole pelkästään yksi parhaimpia supersankarielokuvia, vaan myös mainio toimintadraama.

Ikääntynyt ja raihnainen Logan on niin fyysisesti kuin henkisesti aiempaa haavoittuneempi, mutta silti toimintakykyinen tappaja adamantium-kynsien sivaltaessa. Mutantit ovat yhteiskunnassa häviävä luonnonvara ja aikoinaan kukoistanut Charles Xavierin (Patrick Stewart) johtama mutanttiakatemiakin on tuhoutunut. Myös Xavieriin ovat vanhuuden vaivat ja kykyjen heikkeneminen iskeneet. Loganin ja hänen vanhan mentorinsa välinen suhde onkin hyvin isä-poikamainen, joka kuvastaa dementoituvan vanhemman ja jälkikasvun huolenpidon välistä arkea.

Brutaalius ei Loganissa tarkoita ainoastaan väkivaltaa, vaan myös aikuiselämän ongelmien käsittelyä ja niiden kanssa elämistä. Tekijät ovat haastatteluissa tästä itsekin tietoisia, eikä Logan luultavasti toimisikaan nuoremmalle yleisölle muiden supersankarielokuvien lailla, vaikka väkivalta olisi hillitympää ja ikäraja alhaisempi. Monella tapaa Logan onkin ensimmäinen elokuvaversio hahmosta, jollaisena monet sen sarjakuvien perusteella kuvittelevat.

Mutanttivoimille on kuitenkin jälleen käyttöä 11-vuotiaan Lauran (Dafne Keen) astuessa mukaan, jolla on hyvinkin samankaltaiset mutanttivoimat kuin suojatiksi vastahakoisesti joutuvalla Loganilla. Sotakoneeksi synnytetty lapsi on luojiensa ajojahdin kohteena, josta käynnistyy osavaltioiden halki kulkeva matka mutanttirodun elvyttämisen puolesta. Kun matkassa on kaksi tappamiseen kehitettyä mutanttia, jää jälkeen myös runsaasti verta ja irtoraajoja.

Loganin toiminta on komeasti koreografioitua ja erittäin raakaa. Päitä tipahtaa useampaankin otteeseen, mutta hahmojen haavoittuvaisuuden ansiosta mutanttivoimat tuntuvat toiminnassa toissijaiselta. Jäähenkäyksiä ja muutakin yliluonnollista mutanttiarsenaalia nähdään, mutta huomattavasti vähemmän kuin X-Men-universumin elokuvissa yleensä. Visuaalisestikin elokuva on komeaa katsottavaa, vaikkei kerronnallisesti mitenkään erikoista tai järisyttävää. Inspiraatiota ja tyyliä on ammennettu western-elokuvista, joka sopiikin Teksasin hiekkakentillä tapahtuvaan rujoon tarinaan ja hahmoihin. Elokuvasta on saatavilla myös mustavalkoinen Logan Noir -versio, jota ei valitettavasti arviossa versiossa ole mukana.

Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia, ja varsinkin nuori Keen ansaitsee erityismaininnan lapsinäyttelijänä, joka pystyy esittämään aggressiivista ilman teennäisyyttä. Ajoittain Loganin kireä uppiniskaisuus äityy hieman koomiseksi ajatellessa, mitä kaikkea hahmo onkaan nähnyt ja käynyt läpi. Stewart on jälleen sydäntä lämmittävä järjen ääni, jonka heikkoudet ja kipu välittyvät pahiten.

Blu-ray-painoksessa on leffan lisäksi myös ohjaaja James Mangoldin kommenttiraita, päälle tunnin verran haastattelupölinää ja suhteellisen kiinnostavaa taustakuvaa elokuvan teosta, ja muutama pois leikattu kohtaus. Erityisesti yksi Xavierin ja Loganin välinen keskustelu muuttaa hahmojen välistä suhdetta hyvinkin paljon entistä synkempään suuntaan, ja onkin mielenkiintoista, miten tämä vanhoihin elokuviin viittaava hetki on jätetty pois. Samalla kuitenkin Loganista on pyritty tekemään mahdollisimman selkeä myös X-Men-universumin uusille katsojille, joten pelkällä yleistiedollakin elokuva on helposti lähestyttävä.

Itselleni supersankarielokuvien parhaimmistoon kuuluvat Burtonin sekä Nolanin Batmanit, Snyderin ohjaama Watchmen ja Shyamalanin originelli Unbreakable. Logan nousee itselleni tähän kärkikastiin aikuismaisilla teemoillaan, komealla toiminnallaan ja radikaaleilla kohtauksillaan. Mikään elokuvahistoriaa vavisuttava teos tarina ei perinteikkyydessään ole, mutta se on silti tyylipuhdas ja koskettavakin versiointi perhesuhteiden iloista ja huolista.