Lockout

Tulevaisuudessa tarvitaan lisää elintilaa, jolloin epätoivottu aines on kannattavaa eristää avaruuteen. M. S. One -avaruusasemalla säilytetään kaikkein vaarallisimpia vankeja, joiden kohtelua U.S.A:n presidentin tytär lähtee selvittämään. Juuri parahultaisesti tapahtuu vankilakapina, ja mimmi pitäisi tietysti pelastaa pahojen setien kynsistä. Paikalle lähetetään pitkäksi ajaksi häkkiin tuomittu mies vahvalla hällä väliä -asenteella. Lockoutin lähtökohdat ja toteutus muistuttavat todella paljon videopelejä. Elokuvista vertailukohdaksi valikoituu Die Hard.

Henkilöhahmot ovat harmillisen värittömiä, mutta pääparin keskinäinen kemia pelastaa paljon. Guy Pearcen Snow on pystyvä ja lihaksikas mies ainakin käsivarsiensa perusteella. Snow´n tausta ei leffan aikana selviä kovinkaan tarkasti, mutta toisaalta eihän katsojalle koskaan kerrottu Rambon sotilasarvoakaan. Pearcen Snow alleviivaa alfaurosmaista rentoutta välinpitämättömällä asenteella, joka ajoittain yltää myös hänen omaan turvallisuuteensa. Olisi ollut uskottavampaa, jos asiat rennosti ottava "kova karju" olisi vakavalla mielellä edes omasta hengestään. Vetoavaa Snow'n hahmossa on tunnelman keveänä pitävän läpänheiton lisäksi kyky säilyttää tehtävä kirkkaana mielessä: ajatus ei harhaile edes kauniin naisen edessä.

Pearcen vastakappaleeksi pestattu Maggie Grace sulostuttaa ruutua leffan alusta loppuun Emilienä. Aluksi presidentin tytär on hyvinkin pätevän oloinen muistuttaen jopa leffamaailman alfanaarasta Ellen Ripleyä Alieneista. Ulosteen osuttua tuulettimeen Emiliestä tulee kuitenkin se kuuluisa damsel in distress, jota lähdetään pelastamaan. Kovan kundin vertainen ei tämän presidentin tytät ole muuta kuin ehkä suunsoiton osalta. Toisaalta juuri parin keskinäinen sanailu on rainan parasta antia.

Elokuva etenee johdonmukaisesti ja ennalta-arvattavasti, mutta jostain syystä se ei häirinnyt katsomiskokemusta. Liekö johtunut varsin onnistuneesta tieteismaailmasta, jota on vielä ryyditetty kaikin puolin toimivilla tehosteilla. Käytäväpyssyttelyn ja pelastustehtävän lisäksi tarinassa on toisenkin tason käänne, joka onneksi saavuttaa myös loppuratkaisunsa. Tekstien rullatessa fiilis on tyydytetty, joskaan ei välttämättä vaikutettu. Leffa on kuin vuoristorata-ajelu: kivaa on niin kauan kuin sitä kestää, mutta jäljestä päin ei välttämättä ajelua juuri muistella.

Julkaisu jättää toivomisen varaa. Minkäänlaista alkuvalikkoa ei ole kielen valintaa lukuun ottamatta. Tämä häiritsee varsinkin silloin, kun haluaisi arviotaan varten katsella jonkun tietyn kohtauksen uudestaan. Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Siis oikeasti ei yhtään mitään: ei trailereita, kommenttiraitoja, julistegalleriaa tai mitään muutakaan. Taustalla on häärinyt muun muassa Luc Besson, joten olisin kovin mieluusti kuullut enemmän elokuvan tekemisen vaiheista.

Lockout on toiminnallinen vankilatrilleri, joka viihdyttää koko kestonsa ajan varsin mallikkaasti. Päähahmon alfaurostelu toimii liiallista hällä väliä -asennetta lukuun ottamatta, ja presidentin tytär näyttää hyvältä.