Little Nightmares 3 vaikuttaa arvoiseltaan jatko-osalta

Älkäämme tuhlatko aikaa ennen asiaan pääsemistä. Tarsier Studiosin antaessa ohjat Little Nightmares -sarjasta Bandai Namcolle, joka laittoi työhön Supermassive Gamesin, voisi herätä pieni huoli siitä, mitä moinen tarkoittaa pelisarjan kolmannelle osalle. Otetaanko nyt luovia vapauksia, muuttuuko pelattavuus, muutetaanko tapahtumapaikkaa ja tunnelmaa nyt, kun ohjaksissa on joku muu? Pääsin pelaamaan läpi lyhyen jakson Little Nightmares 3 -peliä Gamescomin humussa ja voin sanoa, että niin ei ole. Little Nightmares 3 on edelleen Little Nightmaresia, mitä halutaankin.

Supermassiven nimi on kolmannen pelin päällä, mutta jos otetaan pois brittiläisen studion nimi, on pinnan alla Tarsier Studios edelleen mitä vahvimmin. Little Nightmares 3 tuntuu oikeanlaiselta kehitykseltä ja askeleelta eteenpäin pelisarjalle, sillä lähtökohta ja pelattavuus täydellisesti alleviivaavat Little Nightmaresin kekseliäisyyttä ja pelaajan olon epämukavaksi tekevää tunnelmaa. Edelleen liikuskellaan kolmiulotteisessa maailmassa sivusta katsellen, vältellen hirviöitä ja suurikokoisia pahiksia piileskellen ja nähdyksi tulemista vältellen ja samaan aikaan ratkotaan pulmia ympäristössä ja haasteita ja tasoloikalla mennään uusille alueille. Little Nightmaresin henki on siis ennallaan.

Mutta on siis aika kertoa kokemuksestani pelin parissa. Pääsin kokeilemaan Candy Factory -kentän yhdessä toisen toimittajan kanssa. Tavoite oli sama kuin kaikissa muissakin Little Nightmaresin kentissä: saavuttaa loppu joutumatta havaituksi ja brutaalisti pääpahiksen murhaamaksi, joka siis tässä tapauksessa oli pimahtanut nainen, jota voi kuvailla parhaiten koulun rehtoriksi pahimmista painajaisista. Koskapa kyseessä oli yhdessä pelattava demo, otin Low'n roolin, joka pienenä poikana kaipaisi jakoavainta esineiden rikkomiseen ja jopa uusien alueiden avaamiseen poistaen pultteja tieltä. Toinen päähenkilö, jonka pelikaverini otti ohjaukseensa, on Alone, eli nuori nainen, joka esimerkiksi käyttää jousta ja nuolta painaakseen ulottumattomissa olevia nappeja. Yhdessä toimien päihitimme lukuisia esteitä, oli sitten kyse sähköistyneestä vesilätäköstä, koppakuoriaisia kuhisevasta pimeästä huoneesta ja aina kun kauhea nainen havaitsi jommankumman meistä, joutui se maaniseen tilaan rynnäten pelaajia kohti pahat aikeet mielessä.

Pelattavuus oli varsin suoraviivaista, mutta siinä oli monimutkaisuutta, ja vaihteleva vaikeustaso ajoituksen suhteen siinä, miten suorittaa pulmia ja haasteita. Kun pimahtanut nainen aluksi tavataan, on ensimmäinen reaktio juosta turvaan, mutta kuoleman tai kahden jälkeen pelaaja oppii liikkeet ja keksii tapoja piiloutua huoneessa pöytien ja laatikoiden alle katsetta vältellen ja hiippailla huoneen poikki huomiota herättämättä. Tämä on edelleen hyvin tyypillistä Little Nightmaresia. Sama pätee myös pelkäämiseen ja epämukavuuden tunteeseen, sillä Little Nightmares 3 ei ole pelottava tai kauhistava, vaan totaalisen epämukava ja riipivä, jonka tunnelma saa hiukset nousemaan pystyyn ja enemmän silloin, kun kohtaa niitä kauhuja, joita Supermassive on valmistellut.

Yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota niin kuin edellisissä peleissä on totuttu. Pelin maailma on rakkaudella tehty ja siinä on runsaasti syvyyttä, vaikka kuvakulma onkin sellainen, jossa puolet maailmasta jää peittoon. Taustat ovat vaikuttavia ja monimutkaisia saaden pelaajan kysymään, mitä oikeastaan on tapahtumassa ennen kuin jatkaa matkaa eteenpäin yrittäen löytää tietä pois Spiralin tuskasta. Tällaisia vaikutelmia koin kulkiessani pimeydessä riipivässä Candy Factory -kentässä. Ja nyt annan valtikan Óscarille, joka kertoo tunnelmiaan yhtä riipivästä Necropolis-demosta.

Kiitokset, Ben! Olit näemmä se onnekas paskiainen, joka pääsi kokeilemaan kaikkea uutta, kun taas minulle jäi se pelin aloittava osuus. Mutta hei, sellaista sattuu, kun ei ole määräävässä asemassa! Ei se mitään, sillä olen vain iloinen päästessäni pelaamaan Necropolis-kenttää.

Mainitsen, että tämä oli ensimmäinen pelaamani peli Gamescomissa. Se oli yhdessä Xbox Reception -esittelypisteessä, joka, muuten, oli aivan pimeä kävellessäni paikalle. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa päivänsä pelitapahtumassa kuin pelata kauhupeliä täydessä pimeydessä? Yksin, vieläpä! Toisin kuin Ben, minulla ei ollut toista journalistia uhriksi pimahtaneelle naiselle, jonka turvin sitten olisin voinut paeta. Täällä jumissa, ihan yksin en voinut keksiä parempaa tapaa asemoitua päivään kuin olla peloissani siitä, että saattaisin laskea alleni ja viettää loppupäivän housut sotkussa.

Vitsit sikseen, sillä siinä missä Candy Factory oli pimeä ja pimahtanut, Necropolis tarjosi jotain erilaista, mutta ei tunnelmaltaan lainkaan vähemmän kylmäävää. Necropolis on raunioitunut kaupunki täynnä hylättyjä rattaita ja myllyjä. Tunnelma on tiivis ja painostava, jota vahvistaa jatkuva tuulen vinkuminen. Taustalla ovat hiekkadyynit ja muinaiset rauniot, joten kenttä onnistui välittämään ajattoman uhan ja mystisyyden uskollisena sille, mistä Little Nightmares tunnetaan. Tässä demossa aloitetaan heräämällä pökerryksistä, ja muutaman metrin kävelemisen jälkeen pelaajan ympärillä on vain hiekkaa ja hiljaisuutta lukuun ottamatta tuulta ja soundtrackia.

Pulmia ratkoakseen tarvitsee vaihtaa Low'n ja Alonen kesken, joista molemmilla on omat kykynsä. Alonen jakoavain on käytössä myös esineiden rikkomiseen, kun taas Low'n jousella päästään käsiksi ulottumattomissa oleviin paikkoihin, pelotellaan variksia pois ja tapetaan koppakuoriaisia. Pelimekaniikat havainnollistavat sarjan perinteistä pulmanratkontaa, mutta lisäävät mukaan uutta tilanteiden monimutkaistamiseksi. Esimerkiksi pelaamassani demossa näin vilauksen pelin tulevaisuuden lisäyksistä, kuten variksensulkaisesta sateenvarjosta, joka näytti villiltä.

Demon eräs erottuvimmista hetkistä oli kohtaaminen Monster Babyn kanssa, joka on kyseisen paikan pääpahis. Kuten jo mainitsin, toisin kuin Benillä, minulla ei ollut journalistia apunani, jos tilanne äityisi ikäväksi. Niinpä demon edistyessä se pahuksen vauva ilmaantui aina vain useammin, ja mahdollisuuteni laskea alleni lisääntyivät koko ajan. Pidin todellakin siitä, että tämä riipivä hahmo ei ollut ainoastaan pelkoa tuottava pahis vaan myös katalyytin lailla edistämässä tarinaa. Demon viimeisessä osassa (joka varmaankin pelotti minua eniten) näemme Monster Babyn toiminnassa. Se tuhoaa seinän ja näyttää vangitsevan henkilöhahmot vieden heidät uuteen paikkaan. Tämä on hieno esimerkki, miten peli yhdistää vihollissuunnittelun ja pelotteluhetket tarinankerronnan kanssa.

Mihin tahansa katsoikin, näki variksia häkeissään täynnä sulkia ja luita. Varikset ovat perinteisesti kuoleman ja huonojen enteiden symboleja eri kulttuureissa lisäten näin pelin tunnelmaa. Jokainen yksityiskohta, miten pieni tahansa, on salaisesti merkityksellinen. Ja kuten Benin pelaamassa demossa, tässäkin oli mukana paljon koppakuoriaisia. Paljon. Esimerkiksi koppakuoriaiset ja niiden munat toistuvat usein muistona siitä, miten ensimmäisessä Little Nightmares -pelissä oli iilimatoja. Valinta saman uhkan toistamisesta vahvistaa uuden pelin tunnelmaa osana sarjaansa, ja vahvistaa riipivän kauhun tunnetta. Olen siis samaa mieltä Benin kanssa, kun hän sanoo, ettei Little Nightmaresin henki ole mennyt mihinkään.

Ja näin (en halua paljastaa kaikkea, mistä kauhun hetket syntyvät, jotta voit laskea allesi ihan itse niin kuin minäkin) päätän sanoen tämän: jos olet sarjan fani odottaen lisää tuttua tunnelmaa, on uusi peli juuri sinulle. Vuoden 2024 Gamescomissa pääsimme pelaamaan myös Reanimalia (Little Nightmares 1 ja 2 -pelien kehittäjiltä), jossa selvästi Little Nightmaresin kokemusta kohotetaan uudelle tasolle uusin ominaisuuksin, kuten aiempaa vapaammalla kameralla. Selviä uudistuksia ei näytä olevan luvassa pelissä Little Nightmares 3. Ehkä kirjoitamme erillisen artikkelin vertaillen kahta peliä keskenään. Toistaiseksi voin sanoa vain sen, että jos olet kahden aiemman Little Nightmaresin fani ja kaipaat lisää, on tässä oikea valinta. Totisesti on. Ja näin ojennan valtikan takaisin Benille.

Selvästikin Supermassive on onnistunut kaikessa, mitä tulee peliin Little Nightmares 3. Kysymys kuuluukin, miten kaikki toimii kokonaisessa pelissä, kun pelaaja kamppailee läpi lukuisten perinteisten riipivien kenttien, juosten henkensä edestä kokonaan uusien pahiksien edellä yrittäen paeta helvetillisestä limbosta. Toistaiseksi Little Nightmares 3 on tulossa vuonna 2025, joten epäilemättä kannattaa pysytellä linjoilla uusien tietojen ja vaikutelmien toivossa tulevien kuukausien aikana.