Little Big Planet

Little Big Planetin PSP-painos on tehty mahdollisimman uskollisena käännöksenä alkuperäisestä pelistä. Ohjaustapa on lähes identtinen, eli analogisauvalla liikutaan ja napit hoitavat muut toiminnot. Perusohjaus on yksinkertainen ja helppo oppia, ja niin loikkiminen kuin esineisiin tarraaminen sujuu hetken harjoittelun jälkeen kuin tanssi. Pelaajan tukena on myös kertoja, jonka mainio äänityöskentely opastaa pelaajan alkuun myös suomeksi. Ulkoisesti peli onkin niin äänikirjonsa kuin graafisen antinsa puolesta niin lähellä kotikonsoliversiota kuin mahdollista. Kenttien taustalla soi tuttuun tapaan ulkoasun tyyliin sopiva pirteä musiikki.
 
Valmiiksi pelistä löytyvät juonikentät on tehty varta vasten PSP-versioon. Kentät tuntuvat painottavan hieman enemmän pulmanratkaisua kuin tasoloikintaa, vaikka mukana on myös kotikonsoliversiosta tuttuja sorminäppäryyttä ja tarkkaa ajoitusta vaativia kohtia. Yksinkertaisimmillaan pulmat ovat lähinnä nappien painelua ja esineiden siirtelyä, mutta mukana on myös kekseliäämpiäkin ratkaisuja. Alkuperäisestä versiosta poiketen yritysten määrää ei ole rajoitettu, vaan tunaroiminen johtaa ainoastaan pistemenetykseen säkkihahmon palatessa edelliselle tarkistuspisteelle. Ongelmanratkaisukohdat on kuitenkin joissain paikoissa mahdollista saattaa tilanteeseen, jossa eteneminen ei enää onnistu ja kentän joutuu aloittamaan hammasta purren alusta.
 
Little Big Planetin tärkeimpiä ominaisuuksia on käyttäjien luoman sisällön jakaminen. PSP-versio hyödyntää verkko-ominaisuuksia tuttuun tapaan, eli omien luomusten jakaminen ja muiden pelaajien tekeleiden selailu onnistuu pelin sisäisestä latauspalvelusta. Muokkaustyökalut tarjoavat lisäpuuhaa taitaville, ja kentänluonnissa tarvittavia esineitä ja materiaaleja saa hankittua pelin juonikenttiä pelaamalla. Omien kenttien luonnissa on myös kokorajoitus, jotta luomukset eivät kasva liian suureksi. Jos on kuitenkin itseni tavoin syntynyt peukalo keskellä kämmentä, on yhteisöllisyyden paras anti taitavampien käyttäjien luomien kenttien tutkiskelu. Jo arviointihetkellä verkosta löytyi lukuisia mallikkaita kenttiä, joten LBP:n tulevaisuus näyttää valoisalta.
 
Harmillisin käsikonsolikäännöksen puute on erään alkuperäisversion parhaan puolen, yhteispelin, puuttuminen. Ilmeisesti raudan asettamien rajoitteiden takia tehty koko moninpelin karsiminen tarkoittaa, että pelin kenttiä ja pulmia pääsee ratkomaan vain yksin. Liekö syy sitten kuitenkaan tekniikassa, koska toimiva verkkomoninpeli ei käsikonsoleillakaan ole enää utopiaa. On joka tapauksessa sääli, ettei mainion pelin pariin pääse yhdessä kaverin kanssa.
 
Little Big Planet on kannettavassa muodossaankin iloinen ja omalaatuinen kokemus, joka saa helposti hymyn pelaajansa huulille. On mukava huomata, että pelibisnekseenkin mahtuu hyväntuulisia ja mutkattomia kokemuksia, sillä niitä myös tarvitaan.