Limbo

Limbo on täysin mustavalkoinen sivusta kuvattu tasohyppelypeli, joka pohjautuu pulmanratkontaan ja fysiikkapohjaisiin esteisiin. Peli jakaa monia yhtäläisyyksiä Braidin kanssa, mutta ei tarjoa aivan yhtä innovatiivista tai täyteläistä kokemusta. Silti minimalistinen tyyli tempaa mukaansa ja onnistuu herättämään monia kysymyksiä pelin maailmasta ja tarkoituksesta.

Seikkailu alkaa, kun pieni poika herää keskellä synkkää metsää. Pelaajalle ei kerrota, mitä on tapahtunut tai mitä pitäisi tehdä - ainoa vinkki on mainoslause, että poika etsii siskoaan. Jo se, että pojan silmät saa auki (mistä myöhemmin muodostuu elämän merkki), voi tuottaa hämmennystä. Kummastelu ruokkii oivaltamisen iloa, mikä omalla tavallaan auttaa samaistumaan lapsen rooliin palauttamalla mieleen jännittäviä kokemuksia omasta lapsuudesta.

Metsä ei sinällään ole täynnä elämää, mutta yksinkertainen ilme kätkee alleen erittäin huolitellun ja teknisesti mainion toteutuksen. Ruohonkorret heiluvat pojan kirmatessa mättäillä, ja merkillistä tunnelmaa korostetaan varjojen ja ruudun kohinan avulla. Peli ei myöskään näytä lattean kaksiulotteiselta, vaan taustoihin luodaan syvyyttä epäterävyystehosteiden mallikkaalla käytöllä. Paikoin kamera zoomaa kauemmas, mikä puolestaan luo perspektiiviä pelaajan pienuuteen.

Poika ei totisesti ole mikään supermies, vaan vaaran yllättäessä pakoon pötkiminen on paras keino selvitä hengissä. Varsinkin alkupään kohtaus jättiläishämähäkin kanssa oli vahva kokemus, jossa on osattu hyödyntää pelihahmoa ja -ympäristöä oikein. Pyöreän kiven päällä taitelu seittiin sotkeutuneena, isojen mustien jalkojen kurotellessa takalistoa, on jotain sellaista, mitä ei oikein voisi toteuttaa yhtä vaikuttavasti värillisessä, kolmiulotteisessa pelissä.

Harmittavasti lupaava alku kääntyy ennen pitkää liian tutunoloiseksi vipujen vääntelyksi. Pelin edetessä maisema muuttuu hiljalleen mekaaniseksi hammasratasmiljööksi, jossa ei ole samanlaista tunnelmaa kuin eteerisessä, hiljaisessa metsässä. Samalla pulmien yritys ja erehdys -logiikka alkaa nostaa ehkä liiaksikin päätään, ja ensimmäisellä läpipeluukerralla on paras varautua kuolemaan mitä erikoisemmilla (ja väkivaltaisemmilla) tavoilla sen sata ja yksi kertaa. Onneksi tallennuspisteitä on lähes joka käänteessä, mutta tiukkaa ajoitusta vaativat laatikkopulmat eivät ole sieltä inspiroivimmasta päästä.

Pelistä puuttuu kliimaksi, joka nostaisi kokemuksen uudelle tasolle. Loppua kohden yritystä kyllä löytyy erilaisista painovoimalla kikkailuista, vaan eivätpä nekään aivan ainutlaatuisia pelimaailmassa ole. Siinä missä Braidin onnistui tarjota jotain uutta käytännössä jokaisessa kentässä, Limbo ei tunnu kehittyvän samalla tavalla pojan taivaltaessa kohti loppuratkaisua.

Pettymys kiteytyy, kun täysin odottamattomasti päksähtävä päätepysäkki jättää ilmoille lähinnä vain kysymyksiä, ei vastauksia. Keitä metsässä olleet ihmiset olivat? Miksi poika on joutunut metsään? Mikä tarkoitus matkalla oli? Kaikki jää lopulta pelaajan tulkinnan varaan. Vaikka pitkälliset jaarittelut eivät ehkä sopisikaan minimalistiseen tyyliin, olisi jotain voitu tehdä toisin. Langanpäiden avaaminen on yksi asia, mutta niiden solmiminen yhteen merkityksellisesti vaatii tekijöiltä jo hieman enemmän.

Lopun avonaisuus ei silti korostu niinkään teoksen kannalta - onhan peli juuri omalla tavallaan unenomainen elämys -, vaan formaatin. 15 euron premium-ladattavalta odottaisi enemmän, varsinkin kun lyhyen seikkailun uudelleenpeluuarvo jää muutaman kerättävän (tosin saavutuksen arvoisen) esineen varaan. Ei Limbo huono vaihtoehto ole taiteellisten pelien ystäville, mutta vielä rohkeammalla toteutuksella ja maltillisemmalla hinnoittelulla siinä olisi ollut aineksia paljon parempaan.