Ryu Ga Gotoku Studion legendaarinen vuonna 2005 käynnistynyt Yakuza-pelisarja (Japanissa Ryū ga Gotoku) on tarjonnut tähän mennessä perijapanilaisen monipuolista, itsetietoista ja rikollisen hyvää toimintaseikkailua seitsemän pääpelin verran, ja onpa pelisarja ehtinyt ottaa jos jonkinmoista sivuaskeltakin esimerkiksi Judgment-pelien muodossa. Pelkästään Japanin kamaralla toistaiseksi pysytellyt historiallinen Ryū ga Gotoku Ishin! -toimintaseikkailu (2014) tekee odotetun toisen tulemisensa myös kansainvälisille markkinoille helmikuussa 2023.
Nykyalustoille korjaillun ja parannellun ulkoasun ohella peli on päivittänyt nimensä uuteen ajankohtaisempaan uskoon eli Like A Dragon: Ishin! -muotoon; Yakuza-pelisarjan nimimuutoshan tuli voimaan seitsemännen osan eli Yakuza: Like A Dragonin (2020) ilmestymisen myötä. Kohtasin Like A Dragon: Ishin! -peliä arvioidessani vielä sellaisen teknisluontoisen kielikukkasen, että PS5-konsolini rupesi itsepintaisesti pyörittämään kokonaan japaninkielistä versiota pelistä. Vihjeestä oivalsin vaihtaa pelilaitteen käyttöliittymän kieleksi englannin, ja niinpä pääsin nauttimaan tästä alkutalven pelihelmestä englanninkielisillä ruututeksteillä.
Yakuza-pelit ovat perinteisesti sijoittuneet fiktiiviseen Kamurochōn kaupunginosaan kiihkeine rikosdraamoineen ja ylilyövän vauhdikkaine sivuaktiviteetteineen. Edellä mainittu seiskaosa Yakuza: Like A Dragon heitti soppaan vielä mukaan vuoropohjaisia taisteluita sekä hyvin sakean itsetietoista roolipelikuvastoa, joten pelisarjan seuraavaa askelta odotellessani olin varautunut henkisesti oikeastaan ihan mihin tahansa. Historiallinen ja vakavahko Like A Dragon: Ishin! tuntuukin täydellisellä suunnanmuutoksellaan alusta alkaen todella radikaalilta askeleelta sarjan maneereihin ja miljöisiin nähden.
Vuonna 1867 Japanissa päättyneen Edo-aikakauden viimeisiin vuosiin sijoittuva Like A Dragon: Ishin! seuraakin Nousevan auringon maan kiintoisaa ja rajua murrosvaihetta. Eurooppalaisten kauppamiesten saapuminen Japanin vesille päättää maan pitkän eristäytymisvaiheen, ja uuden ajan kynnyksellä hermoilevien japanilaisten rivit alkavat rakoilla kansan radikalisoitumisen myötä. Pelin alussa miekkamies nimeltä Ryōma Sakamoto saapuu kotikaupunkiinsa Tosaan, jonka viranomaisten kanssa vastahakoinen sankari on heti sapelit vastakkain. Pälkähästä sekä tyrmästä pääsevä Sakamoto tempautuu mukaan vaaralliseen salajuoneen, josta ei puutu verisiä selkäänpuukotuksia puhumattakaan verikostosta, jota ajaessaan Sakamoto uppoaa entistä syvemmälle vallankumouksen vaaroihin.
Pelaaja ohjaa Yakuza-sarjalle tyypillisissä suhteellisen lineaarisissa miljöissä sukkuloivaa Sakamotoa. Vuosikymmenen ikäiset kaupunkimaisemat ovat pelin alkupuolella nähtävässä Tosassa suhteellisen tyhjiä jopa viidennellä Playstationilla pelattaessa, ja katumaisemissa tapahtuvien välinäytösten aikana hahmomalleiltaan karuilla kaduntallaajilla on tapana tehdä näkyviä katoamistemppuja jäljettömiin. Teiden nurkissa ja kulmissa on erikoistavaroita sisältäviä ruukkuja, joihin saattaa keräilemisen jälkeenkin ilmestyä uutta löydettävää. Tämä on perijapanilaisen itsetietoinen, mutta toimiva, tapa motivoida samoja maisemia juonikohtausten perässä hiihtelevää pelaajaa palaamaan kertaalleen kolutuille nurkille. Myöhemmin seikkailun siirtyessä suurempaan kaupunkikeskittymään myös asutuskeskuksen elämä ja monipuolisuus alkavat olla lähempänä Yakuza-pelien syntisen sakeaa meininkiä punaisten lyhtyjen alueineen ja muine nähtävyyksineen.
Varsinainen pelillinen pihvi on tietysti monitasoinen tarina, jota kerrotaan määrältään runsaiden ja mitaltaan hyvinkin pitkien välianimaatioiden voimin. Päähahmojen yksityiskohtainen olemus ja tasokas ääninäyttely synkkiä juonenkäänteitä unohtamatta tempaisee seuraamaan tarinointia kerran toisensa jälkeen. Valitettavasti puleerauspuoli on heiluttanut sivellintään ainoastaan välianimaatioiden puolella niin, että rivivihollisten hahmomallit ovat jäykkyydessään todella sieltä jostain vuosikymmenen takaa. 4K-tasoiseen skarppiin ja terävään kuvanlaatuun ei ole nykymenon vastaisesti saatavissa useampaa eri kuvantoistovaihtoehtoa, mutta täysin ilmankaan kerrontaa vauhdittavia tehosteita ei jäädä. Like A Dragon: Ishin! -pelin tarjoama Cinematic Mode lätkäisee Ghost of Tsushiman lisäasetusten (2020) hengessä päälle vanhanaikaista samuraielokuvaa henkivän filtterin, jonka värisevä ja korkeakontrastinen kuva hellii pelin muutenkin komeita valotehosteita. Ääninäyttelijät hoitavat lestinsä japaninkielisellä ääniraidalla laadukkaasti, mutta musiikkipuoli nykyaikaisine sähkökitaroineen ja dialogikohtausten aikana vonkuvine hissimusiikkeineen ei aina ihan istu meininkiin, vaikka Yakuza-pelisarjan hengessä levoton soundtrack kuuluukin jossain määrin asiaan.
Taistelut etenevät vanhan Yakuza-kaavan mukaan tosiaikaisina mättöinä, joissa Sakamoto voi osallistua vihollislaumojen harventamiseen joko paljain nyrkein, pistoolein tai miekalla varustettuna. Meininki ei ole missään tapauksessa roolipelimäisemmän Yakuza: Like A Dragonin tasolla, mutta jokaiselle taistelutekniikalle on Ishinissä varattu oma kiekkomainen taitopuunsa, johon asetellaan taistoista ansaittavia pisteitä tehokkaampien iskujen ja uusien liikkeiden oppimiseksi. Tasaisesti pelaajan taskuun tippuvan kokemuksen myötä uutta avattavaa ja ihmeteltävää riittää säännöllisesti, vaikka taistot ovat samanlaista tosiaikaista mättöä kuin vanhan liiton Yakuza-peleissä.
Haastetta kaipaavien pelaajien kannattaa suosiolla kääntää vaikeustasoa korkeammalle, sillä suopeammalla vaikeustasolla tappelut muuttuvat nopeasti aika tylsäksi tusinatouhuksi, kun väkivahva Sakamoto kellistää vihollisia toisaalta sinänsä viihdyttävän veristen animaatioiden kera. Yakuzamainen ylilyövyys on toki menossa mukana heti alusta alkaen, ja historiallinen uskottavuus on koetuksella viimeistään siinä vaiheessa, kun Sakamoto tulittaa vihollisia sinkomaisella kanuunalla. Näin ollen samuraihengessä sohivan Sakamoton seikkailut tekevät selkeän pesäeron edellä mainitun Ghost of Tsushiman ja Trek to Yomin (2022) astetta realistisempiin taisteluihin.
Like A Dragon: Ishin! on kiinnostava ja persoonallinen samuraiseikkailu, joka kurkottaa ketterän omaleimaisesti niin Japanin kuin Yakuza-sarjankin pelimekaniikalliseen menneisyyteen. Pelisarjan kahdeksatta osaa odottaville ja hyvien toimintaseikkailujen ystäville on luvassa Yakuza-pelisarjalle ominaisen laadukas pelielämys, joka ei keksi pyörää missään tapauksessa uudestaan, mutta päheä pyörähdys menneisyydessä ei jätä kylmäksi.