Chloen ja Rachelin yhteisen seikkailun päättävällä osalla oli paljon paineita, sillä hieman liiankin seesteisesti edennyt toinen episodi jätti paljon kysymyksiä vielä auki. Onneksi jo alusta alkaen on selvää, että päätös pyrkii vastaamaan sille asetettuihiin vaatimuksiin eikä joutokäyntiä tunnu olevan lainkaan.
Koska kyseessä on sarjan päätösosa, jaan arvion kahteen erilliseen osaan. Ensin käyn läpi kolmannen osan juonta ja lopuksi katsotaan sarjaa kokonaisuutena.
Juonipaljastukset alkavat
Edellisen osan lopussa Rachelin isä pudotti melkoisen pommin kertomalla, ettei Rachelin äiti olekaan hänen biologinen äitinsä. Rachelin oikea äiti onkin Sera, jota hänen isänsä suuteli sarjan avausosassa. Paljastus järisyttää Rachelin maailmaa sen verran perusteellisesti, että hän päättää etsiä Seran käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.
Chloe ei tietenkään jätä häntä pulaan. Hän päättää hyödyntää kontaktiaan huumepiireissä, mutta ratkaisu sysää parivaljakon kohti hyvin synkkiä tapahtumia. Seran löytyminen ei olekaan niin helppoa kuin tytöt olettavat, siitä pitää huolen väkivaltainen huumediileri Damon. Miksi hän on kidnapannut Seran, ja miten syyttäjänä toimiva Rachelin isä oikein kytkeytyy tapahtumiin? Vastauksia on tarjolla, mutta ne eivät todellakaan ole helppoja.
Lopussa pelaajan täytyy painia omatuntonsa kanssa kuinka hän käyttää oppimiaan tietoja. Viimeisen valinnan tekeminen on sarjan merkittävin päätös ja se tuntuu sisuskaluissa asti. Tämä on riemastuttavaa, sillä harvoin olen peleissä näin paljon sympatisoinut päähenkilöitä.
Lopetus jättää tulkinnanvaraa sen suhteen, nähdäänkö seikkailulle joskus vielä jatkoa. En kyllä pistäisi sitä yhtään pahakseni.
Juonipaljastukset päättyvät
Life is Strange: Before the Storm on kokonaisuutena oikein hyvä seikkailu, jonka suurimmat vahvuudet ovat mekaniikkojen sijaan tarinassa. Backtalk-mekaniikkaa kun hyödynnettiin lopulta hieman rajoitetusti, eikä se noussut kiinnostavuudessa mitenkään Life is Strangen aikamatkailun tasolle. Sen sijaan tarinassa on oikeaa otetta. Chloen ja Rachelin välille on saatu luotua yhteys, joka tuntuu aidolta. Pelin käsittelemät teemat kuten yksinäisyys, totuuden hinta, addiktiot, perheiden rikkonaisuus ja koulukiusaaminen on kudottu hyvin mukaan tarinaan.
Kehuista huolimatta käsikirjoituksessa on myös joitakin heikkouksia. Tarinan rytmitys ei vain ole täysin kohdallaan, sillä toisen osan hidas tempo pakotti päätösosan heittämään turbovaihteen kehään. Olisi ollut parempi jakaa viimeinen osa melkein kahteen erilliseen episodiin ja syventää hieman sen tarinaa. Käsikirjoittajat myös sensuroivat Chloen puheita reilusti ensimmäisen osan jälkeen, mikä oli mielestäni vain positiivista. Jatkuvaa kiroilua oli rasittavaa kuunnella, tosin nyt ensimmäisen ja myöhempien osien välille jää tästä syystä pieni railo dialogin suhteen.
Kokonaisuutena Before the Stormia voi suositella kaikille tarinavetoisten seikkailujen ja etenkin alkuperäisen Life is Strangen ystäville. Heikkouksistaan huolimatta oli mukava taivaltaa mukana Chloen ja Rachelin yhteistä taivalta. Arvosana heijastaa päätösosaa, ja kokonaisuutena antaisin sarjalle arvosanaksi vahvan 7:n.