Let's Tap

Let's Tap sisältää viisi erilaista minipeliä, joita ohjastetaan taputtamalla pahvilaatikkoa, jonka päälle on asetettu Wii-kaukosäädinohjain. Testatun erikoisversion mukana tulee kaksi pahvilaatikkoa, mutta mikä tahansa tyhjä loota kelpaa ohjaimen alustaksi.

Let's Tapin minipelivalikoima koostuu estejuoksusta, Jenga-henkisestä palikkapelistä, rytmipelistä, kaksiulotteisesta avaruusräiskinnästä ja interaktiivisesta ruudunsäästäjästä. Laadullisesti ja mielenkiinnon kannalta valikoima heittelehtii laidasta laitaan.

Estejuoksu on peleistä koukuttavin. Neljä tikku-ukkoa asettuu lähtöviivalle, ja nopeiten aidoista, kuiluista ja liiskaavista kivistä maaliviivalle selvinnyt on voittaja. Juoksu tapahtuu naputtamalla laatikkoa hiljaa, ja kovalla napauksella hypätään. Mitä nopeammin naputtaa, sitä nopeammin ukko juoksee, mutta ongelmana on se, että nopeampi naputus muuttuu hyvin helposti kovemmaksi naputukseksi.

Ohjauksen herkkyyttä voi muuttaa, mutta tämäkään ei ole täysin ongelmatonta. Liian herkällä ohjauksella ukkeli hyppii jatkuvasti, kun taas vähemmän herkällä versiolla nopea juoksu muuttuu hyvin hankalaksi. On täysin mahdollista, että mukana on jonkinlaista EVO-kerrointa, mutta on hyvin raivostuttavaa huomata johtoaseman muuttuvan tappioksi, koska ukkeli päättää loppusuoralla ryhtyä pomppimaan lämpimikseen.

Palikkapelin parissa meinasin nukahtaa. Ruudulle ladotaan läjä kuusikulmaisia laattoja, joiden päällä on aarre. Tehtävänä on ensin valita haluamansa laatta ja liikesuunta. Tämän jälkeen naputellaan laattaa pois ilman, että aarre putoaa alas. Puuduttavaa, eikä edes kovin palkitsevaa. Mukana on myös toinen pelimuoto, jossa täytyy yhdistellä sinisiä ja punaisia laattoja erilaisiksi arvometallisiksi laatoiksi. Hieman vähemmän puuduttavaa, mutta parempia pulmapelejä on maailma pullollaan.

Rytmipeli puolestaan on tunnistavinaan kolme eri vahvuista naputusta. Oikealta vasemmalle rullaa symboleja heikon, keskivahvan ja vahvan napautuksen merkiksi, mutta haasteesta ei ole pelkoa. Ruudulla ei näy minkäänlaista mittaria naputuksen voimakkuudesta, eikä peli kerro edes, onko napautus oikean kovuinen - ellei satu takomaan laatikkoa ihan tosissaan, jolloin peli vihjaa taputtelun olevan liian rajua.

Toinen mielenkiintoisista minipeleistä on kaksiulotteinen avaruusräiskintä, jossa pelaaja ohjastaa leijailevaa pyssysankaria miinakentän läpi. Pienillä napautuksilla pelihahmo liikkuu ylöspäin ja kovilla ammutaan ohjuksia. Peli on todella helppo, kunnes se yhtäkkiä muuttuu naurettavan vaikeaksi.

Viimeisenä, ja vähäisimpänä joukossa on myös interaktiivinen näytönsäästäjä. Eri visualisointivaihtoehtoja on useampia ilotulitteista japanilaisten kirjainten tuherteluun. Taputtelemalla laatikkoa eri vahvuisilla iskuilla ruudulle saa loihdittua ennalta määriteltyjä kuvioita, mutta naputusten voimakkuuden arviointi on niin hakuammuntaa, että päädyin vain nakuttelemaan summamutikassa toivoen, että ruudulle ilmestyy jotain hienoa. Useimmiten turhaan.

Let's Tap luottaa yhteen perusideaan, joka on valitettavasti hyvästä ajatuksesta huolimatta kehno. Itse asiassa ohjausta saa parannettua hieman jättämällä laatikon välistä pois ja nakuttamalla Wii-ohjainta suoraan. Viisi minipeliä on hyvin suppea valikoima, mutta ohjaustavan toimivuudesta kertonee jotain se, etten jäänyt minipelejä testatessa kaipaamaan yhtään peliä lisää.

Ennen Let's Tapin pelaamista kuvittelin, että peli olisi hyvää etkoviihdettä, mutta ohjauksen summittaisuus (tai tilanteesta riippuen pikkutarkkuus) tuhoaa nämä haaveet. Kaiken hyvän lisäksi laatikon tai ohjaimen naputtaminen on huomattavasti raskaampaa kuin Wii-ohjaimen heiluttelu, joten käteni oli lähes liekeissä 20 minuutin estejuoksun jälkeen.

Let's Tap on yksi niistä peleistä, jotka olisi pitänyt kuopata silloin, kun perusideaa testattiin ensimmäistä kertaa. Viiden minipelin valikoima on naurettavan suppea, eikä mitään peleistä jää suuremmin kaipaamaan. Estejuoksu olisi voinut olla hauskaa, jos ohjaus olisi ollut kunnossa, mutta tällaisenaan sekään ei aiheuta kuin verenpaineen kohoamista. Let's Tap on parhaimmillaan kaupan hyllyssä, ja sielläkin hyvin harvalukuisena.